Ero sivun ”Hülegü-kaani” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Xqbot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti muokkasi: hu:Hülegü perzsa ilhán
Egmontbot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: an:Hulagu Khan
Rivi 19: Rivi 19:


[[ar:هولاكو خان]]
[[ar:هولاكو خان]]
[[an:Hulagu Khan]]
[[az:Hülaku xan]]
[[az:Hülaku xan]]
[[id:Hulagu Khan]]
[[id:Hulagu Khan]]

Versio 7. toukokuuta 2010 kello 19.16

Hülegü-kaani (12178. helmikuuta 1265) oli mongolihallitsija, joka hävitti Bagdadin ja valloitti suuren osan Lähi-itää. Hän oli Tsingis-kaanin pojanpoika ja Möngken ja Kublai-kaanin veli sekä Persian Il-kaanien valtakunnan ensimmäinen hallitsija.

Tausta

Hülegü, Toluin ja kristityn naisen poika, lähetettiin veljensä suurkaani Möngken toimesta vuonna 1255 viimeistelemään Lähi-idän muslimivaltioiden tuho. Tarkoitus oli ensiksi alistaa lurit, Iranissa asunut kansa, toiseksi hävittää assassiinien sektio, kolmanneksi alistaa tai tuhota abbasidien kalifaatti, neljänneksi alistaa tai tuhota aijubidien valtiot Syyriassa ja lopuksi alistaa tai tuhota mamelukkien sulttaanikunta Egyptissä.

Valloitukset

Hülegün armeija hyökkää Bagdadia vastaan 1258.

Hülegü johti ehkä suurinta koskaan koottua mongoliarmeijaa, Möngken määräyksestä joka kymmenes taistelukykyinen mies oli otettu siihen. Hän voitti helposti lurit ja hänen maineensa säikytti assassiinit niin, että he luopuivat valloittamattomasta Alamutin linnakkeestaan ilman taistelua. Mongoliarmeija asettui Bagdadin ulkopuolelle marraskuussa 1257. Hülegü vaati antautumista, kalifi kieltäytyi varoittaen että mongolit tulisivat kohtaamaan jumalan vihan jos he hyökkäisivät kalifaattiin. Monet lähteet kertovat, että kalifi laiminlöi puolustuksen: hän ei koonnut armeijoita eikä vahvistanut kaupungin muureja.

Mongolit järjestivät kaupungin ympärille piirityksen paaluaitoineen ja katapultteineen. Taistelu alkoi 29. tammikuuta ja oli piiritykseksi nopea, Bagdad antautui 10. helmikuuta. Mongolit aloittivat viikon kestäneen teurastuksen ja hävityksen. Kuolleiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa: arviot vaihtelevat 90 000:stä satoihin tuhansiin. Bagdadin suuri kirjasto lukemattomine ainutlaatuisine historiallisine dokumentteineen ja tieteellisine kirjoineen hävitettiin. Moskeijat, palatsit, kirjastot, kaikki sukupolvien aikana rakennetut rakennukset poltettiin maan tasalle. Kalifi ja kaikki hänen poikansa yhtä lukuun ottamatta surmattiin. Bagdad hävitettiin näin pahoin sen vastarinnan takia, mikä oli mongolien omaksuma strategia: heti antautuneet kaupungit säästyivät yleensä pahimmalta hävitykseltä. Bagdadia kohdannut hävitys oli tiettävästi mongolien aiheuttamista pahin, vaikkakin joidenkin kiinalaisten kaupunkien on kerrottu kärsineen vastaavasti. Bagdad oli asumaton, raunioitunut kaupunki vuosisatoja ja vain hitaasti sai takaisin jotain aiemmasta loistostaan.

Loppuvaiheet

Kalifaatin tuhon jälkeen mongolit kääntyivät Syyriaan voittaen aijubidit ja lähettäen tiedustelijoita Gazaan saakka. Egypti olisi ollut seuraava kohde, mutta Möngken kuolema ja siitä johtunut vaikea hallitsijakriisi sai suurimman osan Hülegün joukoista vetäytymään. Vaikkakin suurkaaniksi lopulta saatiin valittua Kublai-kaani, ei Mongolivaltakuntaa yhtenäisenä käytännössä ollut olemassa vuoden 1258 jälkeen, vaan sen tilalla oli neljä itsenäistä valtiota, joista yksi oli Hülegün Il-kaanien valtakunta.

Samaan aikaan mamelukit löivät Palestiinaan jätetyt mongolit Ain Jalutin taistelussa. Mongolit menettivät lopullisesti Palestiinan ja Syyrian ja Hülegün valtakunnan länsirajaksi tuli Tigris-joki. Hülegü palasi vuonna 1262, mutta sen sijaan että olisi pystynyt kostamaan tappion, ajautui sisällissotaan Kultaisen ordan Berken kanssa, joka oli muslimina raivoissaan Bagdadin hävityksestä. Berke liittoutui mamelukien kanssa ja teki hyökkäyksiä, joilla houkutteli Hülegün pohjoiseen, jossa tämä kärsi vakavan tappion. Se oli ensimmäinen mongolien keskinäinen avoin sota Tsingis-kaanin jälkeen ja enteili valtakunnan lopullista hajoamista. Hülegü kuoli vuonna 1265 ja hänet haudattiin eräälle Urmia-järven saarelle.