Klaus Fleming

Mustavalkoinen kuva Albert Edelfeltin maalauksesta Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista vuodelta 1878

Klaus Fleming, (1530-luvun puoliväli, Parainen – 13. huhtikuuta 1597, Pohja), vapaaherra, Kuitian kartanonherra, ritari, oli valtaneuvos, Suomen ja Viron käskynhaltija vuodesta 1591, yliamiraali vuodesta 1588, valtakunnanmarski vuodesta 1591 ja Viikin vapaaherra. Uransa alussa hän toimi laivastossa. Myöhemmin hän oli Juhana III:n ja kuningas Sigismundin luottomiehenä Suomen vaikutusvaltaisin mies 1500-luvun loppupuolella. On sanottu, että Fleming hallitsi Suomea käytännössä katsoen itsenäisenä sotilasdiktaattorina. Hänestä on käytetty myös nimitystä Rautamarski.

Klaus Fleming löi kapinoivat talonpoikaisjoukot nuijasodassa 1596–1597. Klaus Fleming pysyi uskollisena Sigismund-kuninkaalle Kaarle-herttuaa vastaan. Fleming oli tukenut Sigismundia alusta alkaen ja ollut mukana tämän kruunajaisissa. Siksi Sigismund oli palkinnut Flemingin. Hän antoi Flemingille johtavan aseman Suomessa, kartanoita ja laivoja.

On esitetty, että Flemingillä oli tavoite muodostaa Suomen, Ruotsin, Baltian ja Puolan unioni turvaksi Venäjää vastaan. Toisen teorian mukaan Fleming suunnitteli Suomen erottamista Ruotsista Puolan alaiseksi ruhtinaskunnaksi. Tämän ajatuksen taustalla oli Kaarle-herttuan, Flemingin vihamiehen, nousu Ruotsissa valtaan. Sigismund ja Kaarle-herttua kävivät valtataistelua, jossa Fleming asettui laillisen kuninkaan, Sigismundin puolelle. Sigismund oli Juhana III:n poika ja tästä syystä Ruotsin, Suomen ja Puolan laillinen kuningas, Kaarle oli edesmenneen Juhanan veli. Ruotsin historiassa Kaarle-herttuaa pidetään valtakunnan yhdistäjänä, kun taas suomalaisissa tulkinnoissa törmää näkemykseen vallananastajasta.

Flemingin kuolema hänen ollessaan paluumatkalla Turkuun antoi aiheen moniin huhuihin. On väitetty, että hänet olisi myrkytetty. Talonpoikien kukistaminen nuijasodassa oli kuitenkin vienyt voimia, joten kuolema saattoi olla luonnollinenkin. Historiallisesti varmaa tietoa kuolemasta tuskin koskaan saadaan.

Kirjallisuutta

• Renvall, Pentti: Klaus Fleming und der finnische Adel in den Anfangsphasen der Krise der neunziger Jahre des 16. Jahrhunderts. Turun yliopisto 1939, Turku.