Partisiippi

Partisiippi on verbin infiniittinen eli nominaalinen muoto, jolla on sekä verbin että adjektiivin ominaisuuksia. Suomen kielessä on kuusi partisiippimuotoa: kolme aktiivin ja kaksi passiivin partisiippia sekä yksi kieltopartisiippi.

Aktiivin partisiipit:

1. VA-partisiippi (laulava, tekevä). Aktiivin VA-partisiippia ei voi erottaa adjektiivista ellei sana ole lauseessa (Laulava lintu on laulava pian.)
2. NUT-partisiippi (laulanut, tehnyt)
3. MA-partisiippi eli agenttipartisiippi (laulama, tekemä)

Passiivin partisiipit:

1. VA-partisiippi (laulettava, tehtävä)
2. TU-partisiippi (laulettu, tehty)

Kieltopartisiippi (laulamaton, tekemätön)

Monissa eurooppalaisissa kielissä perfekti on liittomuoto, jonka muodostavat apuverbi sekä pääverbin partisiippi.

Englanti

Englannin kielessä on kaksi partisiippimuotoa. Preesensin partisiippi (engl. present participle) muodostetaan verbin infinitiivimuodosta päätteellä -ing. Merkitykseltään se vastaa lähinnä suomen aktiivin ensimmäistä partisiippia, mutta sen avulla muodostetaan myös ns. pitkä preesens, jolla ilmaistaan parhaillaan meneillään olevaa toimintaa tai tapahtumaa (is going, is coming).

Toinen, menneen ajan partisiippi (engl. past participle) vastaa merkitykseltään lähinnä suomen passiivin toista partisiippia. Lisäksi sen avulla muodostetaan perfekti ja pluskvamperfekti, joissa apuverbinä käytetään have -verbiä ja pääverbi on partisiippimuoodssa. Säännöllisten verbien partisiippi muodostetaan -ed -päätteellä ja on samankaltainen kuin imperfekti, mutta englannissa on myös paljon epäsäännöllisiä verbejä, joilla nämä muodot poikkeavat toisistaan, esimerkiksi Be (am/is/are-was/were-been), tai Have (have/has-had-had), joitakin joilla kaikki kolme muotoa on samat (esim. hit, cut ...) ja paljon muita. Joillakin taas vaihdetaan sanan keskellä olevaa vokaalia (Swim-swam-swum, drink-drank-drunk ...).

Ranska

Myös ranskan kielessä käytetään partisiippeja ns. "yhdistetyissä aikamuodoissa", kuten passé composéssa.

Saksa

Saksan kielessä partisiippejä käytetään yleensä aktiivin perfektissä ja pluskvamperfektissä apuverbien "haben" tai "sein" kanssa (esim. "er hat gemacht" hän on tehnyt/teki). Passiivissa ollessaan partisiippi saa apuverbiksi "sein"-verbin (esim. "es ist gemacht" se on tehty). Partisiippi muodostetaan säännöllisissä verbeissä lisäämällä verbin vartaloon alkuun ge- ja loppuun -t (esim. "machen"-verbin partisiippi on "gemacht"), epäsäännöllisillä verbeillä on omat sääntönsä. Saksan kielelle ominaista on, että perfektin tai pluskvamperfektin partisiippi sijoittuu lauseessa viimeiseksi (esim. "Hans hat ein Auto gekauft" Hans on ostanut/osti auton).