Ero sivun ”Juan Perón” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: bg:Хуан Перон
Thijs!bot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: ar:خوان بيرون
Rivi 24: Rivi 24:
[[Luokka:Argentiinalaiset kenraalit]]
[[Luokka:Argentiinalaiset kenraalit]]


[[ar:خوان بيرون]]
[[ast:Juan Perón]]
[[ast:Juan Perón]]
[[id:Juan Perón]]
[[id:Juan Perón]]

Versio 27. huhtikuuta 2010 kello 00.23

Juan Perón (1946)

Juan Domingo Perón (8. lokakuuta 1895, Lobos1. heinäkuuta 1974, Buenos Aires) oli Argentiinan presidentti vuosina 19461955 ja uudelleen 19731974. Välillä hän oli maanpaossa. Hän jätti Argentiinan politiikkaan peronismina tunnetun ideologian. Hänen toinen vaimonsa oli kuuluisa näyttelijätär Eva "Evita" Perón ja kolmas Isabel Martínez de Perón, joka seurasi häntä presidenttinä.

Perón synntyi italialais-espanjalais-skotlantilaisen pientilallisen poikana, joka meni sotilasakatemiaan 1911. Hän toimi myöhemmin akatemian kouluttajana ja vieraili 1939 Mussolinin Italiassa, matkustaen Saksan ja Espanjan kautta. Näistä maista hän sai luultavasti korporatistisen politiikkansa vaikutteet.

Eversti Perón tuli vuonna 1943 sotilasjuntan työministeriksi. Työministerinä hän perusti häntä tukevan ammattiyhdistysliikkeen, johon kuului paljon köyhiä työläisiä, descamisadoseja (kirjaimellisesti paidattomia). Perónin hallituskumppanit olivat hyvin huolestuneita hänen kansansuosiostaan ja pidättivät Perónin lokakuussa 1945, mikä sai descamisadot raivoihinsa, ja he aloittivat suurmielenosoitukset radiotoimittaja Eva "Evita" Duarten yllyttäminä. Evita ja Perón menivät naimisiin ja 1946 Perón valittiin presidentiksi antiamerikkalaisen ja populistisen kampanjan avulla.

Perón aloitti käänteentekevät sosiaaliset uudistukset, kansallisti ulkomaiset yritykset ja aloitti laajat työllisyyshankkeet. Sodan jälkeen maahan tuli runsaasti pakolaisia mm. Saksasta.

Vuonna 1949 säädettiin uusi perustuslaki, joka vahvisti presidentin valtaa. Perónin tukijoiden hallitsema kongressi sääti lain, joka kielsi presidentin arvostelemisen. Vuonna 1951 Perón valittiin uudelleen presidentiksi suurella enemmistöllä. 1950-luvun alkuun mennessä sodan jälkeen kerätyt reservit alkoivat olla lopussa ja Perónin itsevaltainen tyyli herätti tyytymättömyyttä. Hän vastasi kiristämällä komentoa. Evita kuoli syöpään 1952, minkä jälkeen Perónin suosio alkoi hiipua.

Kesäkuussa 1955 laivasto yritti vallankaappausta, mutta uskolliseksi jäänyt armeija kukisti sen. Syyskuussa kaikki puolustushaarat nousivat kuitenkin yhdessä kapinaan ja kolmipäiväisissä taisteluissa kuoli tuhansia. Perón pakeni Paraguyan presidentti Alfredo Stroessnerin avulla, joka lähetti laivan Río de la Plata joelle evakoimaan sotalaivalla Peronin Paraguayhin josta Peron asettui Panamaan jossa hän tapasi tulevan kolmannen vaimonsa María Estela Martínezin eli Isabelitan. Isabelita työskenteli tuolloin cabareetanssijana. 35 vuotta vanhempi Perón otti Isabelin mukaansa Francon Espanjaan vuonna 1961. Peron eli Espanjassa Francon avulla. Jyrkkä katolinen maa ei voinut hyväksyä Perónin asumista nuoren naisen kanssa, joten marraskuussa 1961 entinen presidentti meni naimisiin kolmannen kerran. Peron antoi turvapaikan monille Euroopasta paenneille saksalaisille sotarikollisille sekä esimerkiksi Kroatian fasistipuolueen Ustasan jäsenille ja Ranskan Vichyn hallituksen kannattajille. Peronin valtakaudella Argentiinaan muuttivat esimerkiksi Auschwitzin kuolemanenkelinä tunnettu natsitohtori Josef Mengele, juutalaisten kuljetuksista keskitysleireihin vastannut Adolf Eichmann, Kroatian sodan aikainen diktaattori Ante Pavelic, Sobiborin keskitysleirin komendantti Franz Stangl ja Lyonin teurastaja SS-Haupsturmfuhrer Klaus Barbie.

Maanpaosta Perón käytti valtaa luomiensa joukkoliikkeiden kautta. 11. maaliskuuta 1973 Argentiinassa järjestettiin ensimmäiset vaalit kymmeneen vuoteen. Perónia estettiin osallistumasta, mutta hänen tukijansa Héctor José Cámpora valittiin presidentiksi ja Perónin seuraajat saivat hallintaansa myös Kongressin molemmat kamarit. Cámpora erosi heinäkuussa 1973, jolloin piti järjestää uudet vaalit. Asevoimat salli Perón palata maanpaosta ja hän asettui ehdolle varapresidenttinään vaimonsa. Perón-Perón-lista sai vaaleissa yli 60 % äänistä. Hänen vakautusyrityksensä epäonnistui ja viimeisiä vuosia leimasi poliittinen ja taloudellinen kaaos ja terrori.

Perón sairastui vakavasti ja kuoli 1. heinäkuuta 1974 oltuaan alle vuoden virassaan. Presidentinvirka jäi Isabelitan hoidettavaksi 29. kesäkuuta 1974, ja näin hänestä tuli yksi maailman ensimmäisistä naispresidenteistä. Kaksi vuotta myöhemmin Isabelitan virkakausi kuitenkin päättyi Jorge Videlan johtamaan sotilasvallankaappaukseen.

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juan Perón.
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.