Ero sivun ”Richard Faltin nuorempi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lepax (keskustelu | muokkaukset)
p wfix
Rivi 1: Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee suomalaisen kirurgian uranuurtajaa. Hänen isästään, säveltäjä Richard Faltinista kertoo artikkeli [[Richard Faltin vanhempi]].}}
{{Tämä artikkeli|käsittelee suomalaisen kirurgian uranuurtajaa. Hänen isästään, säveltäjä Richard Faltinista kertoo artikkeli [[Richard Faltin vanhempi]].}}


'''Richard Wilhelm Gottlieb Faltin''' ([[1867]] [[Viipuri]] – [[1952]] [[Helsinki]]) oli [[suomalainen]] kirurgi ja yksi keskeisimpiä suomalaisen kirurgian kehittäjiä. Hän teki elämäntyönsä [[Kirurginen sairaala|Kirurgisessa sairaalassa]] ja [[Suomen Punainen Risti|Suomen Punaisen Ristin]] johtotehtävissä.
'''Richard Wilhelm Gottlieb Faltin''' ([[1867]] [[Viipuri]] – [[1952]] [[Helsinki]]) oli [[suomalainen]] kirurgi ja yksi keskeisimpiä suomalaisen kirurgian kehittäjiä. Hän teki elämäntyönsä [[Kirurginen sairaala (Helsinki)|Kirurgisessa sairaalassa]] ja [[Suomen Punainen Risti|Suomen Punaisen Ristin]] johtotehtävissä.


== Elämä ja ura ==
== Elämä ja ura ==

Versio 24. huhtikuuta 2010 kello 22.57

Tämä artikkeli käsittelee suomalaisen kirurgian uranuurtajaa. Hänen isästään, säveltäjä Richard Faltinista kertoo artikkeli Richard Faltin vanhempi.

Richard Wilhelm Gottlieb Faltin (1867 Viipuri – 1952 Helsinki) oli suomalainen kirurgi ja yksi keskeisimpiä suomalaisen kirurgian kehittäjiä. Hän teki elämäntyönsä Kirurgisessa sairaalassa ja Suomen Punaisen Ristin johtotehtävissä.

Elämä ja ura

Richard Wilhelm Gottlieb Faltin syntyi vuonna 1867 Viipurissa, jonne hänen perheensä oli muuttanut 1856. Hänen isänsä oli Friedrich Richard Faltin, joka oli suomensaksalaisista säveltäjistä Fredrik Paciuksen jälkeen tunnetuin. Isä elätti itsensä säveltäjänä, kapellimestarina, musiikinopettajana, urkurina ja kuoronjohtajana. Vuonna 1869 perhe siirtyi Richard Faltin vanhempana tunnetun isän työn perässä.

Richard Faltin nuorempi oli isänsä tavoin musikaalisesti lahjakas. Hän opiskeli viulunsoittoa. Faltin soitti Akateemisessa orkesterissa ja harrasti kvartettimusiikkia samassa orkesterissa muun muassa Jean Sibeliuksen ja tämän veljen Christian Sibeliuksen kanssa. Faltin valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1890. Lääketieteen kandidaatiksi hän valmistui 1891 ja lisensiaatiksi 1894. Faltin väitteli joulukuussa 1896 ja hänet promovoitiin priimuksena lääketieteen ja kirurgian tohtoriksivuonna 1907.

Faltin nimitettiin kirurgian dosentiksi vuonna 1902 ja henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi 1917, mutta huonot suhteet kirurgian vakinaisen professorin Ali Krogiuksen kanssa estivät etenemisen. Täten Faltin teki elämäntyönsä Kirurgisessa sairaalassa ensin apulaislääkärinä vuosina 18961899, sitten alilääkärinä 19031914. Lopulta hän toimi propedeuttisen klinikan esimiehenä vuosina 19171931 ja osaston ylilääkärinä 19311935. Näiden virkavuosiensa aikana hän kuitenkin työskenteli sotilaslääkärinä ja oli opintomatkoilla.

16. kesäkuuta 1904 Eugen Schauman ampui kuolettavasti Senaatin portaikossa Suomen diktaattorina toiminutta kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia. Vakavasti vatsaan haavoittunut Bobrikov tuotiin Kirurgiseen sairaalaan, jossa alilääkäri Richard Faltin leikkasi häntä kesäkuun 17. päivän aamuyöhön, jolloin Bobrikov menehtyi. Laajoista suolenpoistoista ja taitavasta kirurgiasta huolimatta Bobrikov kuoli Faltinin käsiin. Luoti oli hajonnut Bobrikovin univormun vyöhön. Luodin ja vyön palaset olivat tunkeutuneet vatsaan tuhoten sisäelimiä. On väitetty, ettei Faltin ollut tässä tapauksessa kovin pettynyt epäonnistumisestaan.

Faltin oli useita kertoja sotatoimialueilla SPR:n lähettämänä sotilaslääkärinä. Ensimmäisen kerran Faltin oli taistelukentällä toukokuussa 1897, kun hän oli opintomatkalla Kreikassa Turkin ja Kreikan välisen sodan aikana. Venäjän–Japanin sodan aikana marraskuusta 1904 toukokuuhun 1905 Faltin toimi Mantšuriassa II suomalaisen ambulanssisairaalan ylilääkärinä. Keisarikunnan armeijan kokeman Mukdenin taistelun tappion jälkeen Faltinin hoidettavaksi sotilassairaalaan tuli eräs haavoittunut suomalainen everstiluutnantti Carl Gustaf Emil Mannerheim, jolta oli ammuttu hevonen alta. Mannerheim oli Faltinin vanha luokkatoveri, ja tämä hoiti hänet kuntoon. Yhteisen kokemuksen myötä miehet ystävystyivät ja alkoivat ottaa yhdessä osaa Suomen Punaisen Ristin toimintaan.

Ensimmäisen maailmansodassa Faltin toimi vuosina 19141917 Suomen Punaisen Ristin ambulanssisairaalan ylilääkärinä itärintamalla, Venäjällä. Heti eläkkeelle siirryttyään Faltin toimi vielä SPR:n ambulanssisairaalan ylilääkärinä Abessiniassa Italian ja Abessinian välisessä sodassa vuosina 1935–1936.

Uransa alkuvaiheessa Faltin oli kiinnostunut erityisesti virtsaelinten taudeista, mutta komennukset sota-alueilta saivat hänet kiinnostumaan murtumien hoidon lisäksi nivel- ja plastiikkakirurgiasta. Faltin korosti edistyksellisesti jo vuonna 1903 ortopedian kehittämisen tärkeyttä. Faltin oli aseptisen, bakteereja tappavan käytännön sekä leikkauspotilaiden nestehoidon ja verensiirron keskeisiä suomalaisia uranuurtajia. Infektioiden hoito oli tuohon aikaan haasteellista; parannuskeinona hän kokeili aktiivista immunisointia stafylokokkeja ja kolibasilleja vastaan. Faltin oli myös röntgenillä diagnosoimisen edelläkävijöitä ja ymmärsi, millainen edistysaskel röntgenkuvaus olisi murtumien hoidossa. Kansainvälisesti Faltin tuli tunnetuksi sotavammakirurgina, joka kehitti erityisesti leuka- ja yläraajamurtumien hoitomenetelmiä.

Vuonna 1925 Faltinin aloitteesta perustettiin Suomen Kirurgiyhdistys, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana hän toimi vuoteen 1930 asti. Faltin korosti tapaturmapotilaiden hoitoon erikoistuneen sairaalan tarpeellisuutta, koska tiesi kokemustensa perusteella, kuinka tarpeellista erikoishoito olisi vakavissa tapauksissa. Faltin teki toistuvasti aloitteita erikoissairaalan perustamisesta; SPR ottikin erikoissairaalan tavoitteekseen jo 1900-luvun alussa. Sairaalan suunnittelu aloitettiin vuonna 1928, kun rakentamiseen tarvittu pääoma oli saatu kasaan. Sairaalan suunnittelussa oli aktiivisesti mukana Faltinin ystävä kenraali C. G. E. Mannerheim.

Suomen Punaisen Ristin sairaala valmistui Helsingin Töölöön vuonna 1932. Faltinille tarjottiin sairaalan ylilääkärin virkaa, mutta hän kieltäytyi lähestyvän eläkeiän takia. Faltin toimi vielä eläkeläisenä jatkosodan aikana SPR:n sairaalan leukakirurgisen osaston ylilääkärinä vuosina 19411944. Vuonna 1944 hän päätti kirurgin työnsä 77 vuoden ikäisenä.

Faltin kuului vuosien ajan SPR:n keskeiseen johtoon. Faltin toimi SPR:n keskushallituksen jäsenenä vuosina 19111952. Järjestön puheenjohtaja hän oli vuonna 1919 sekä varapuheenjohtaja vuosina 19201922 ja 1937–1941. Vuonna 1930 Faltin kirjoitti SPR:lle kirjan Ensi apu. Lisäksi hän kirjoitti lukuisia artikkeleita yhdistyksen julkaisuihin.

Faltinin elämässä tärkeinä asioina säilyivät musiikki, maalaustaide ja italialaiset viulut. Hänen viulukokoelmaansa kuuluivat muiden arvokkaiden viulujen lisäksi aito Stradivarius ja Guarnerius. Lisäksi hänellä oli asuntonsa seinillä laaja taulukokoelma. Faltin tuki 1920-luvulla viulunrakennusta ja oli yksi Suomen viulunrakentajien yhdistyksen perustajajäsenistä vuonna 1947. Vielä eläkkeellä ollessaankin Faltin harrasti kvartettisoittoa muun muassa kollegoidensa Hannes Hällströmin ja Georg von Zweygbergin sekä yli-insinööri Voitto V. Kolhon kanssa. Faltin oli mukana perustamassa Suomen Kamarimusiikkiseuraa vuonna 1945 ja osallistui aktiivisesti sen toimintaan.

Uhrattuaan koko elämänä lääketieteelle ja uralle Faltin kuoli perheettömänä Fabianinkatu 17:ssa, Helsingissä vuonna 1952. Fabianinkadun asuntoonsa hän oli muuttanut jo vuonna 1913. Talo tunnetaan Lääkärien talona, koska siinä asui Faltinin lisäksi neljä muuta lääkäriä: Jarl Hagelstam, Axel Holmberg, Wilhelm Zilliacus ja O. Westphal. Faltin testamenttasi omaisuutensa muun muassa Sibelius-Akatemialle ja Ateneumin taidemuseolle. Faltinin hautakivessä on latinankieliset sanat Inter arma caritas (suom. ”Aseiden keskellä laupeus”).

Pekka Lukka näytteli Faltinia Timo Koivusalon elokuvassa Sibelius (2003).