Roomalainen kalenteri

Roomalainen kalenteri muuttui useita kertoja Rooman perustamisen ja Länsi-Rooman tuhon välillä.

Varhainen kalenteri

Ennen juliaanista kalenteria Roomassa käytettiin varhaisesta historiasta periytyvää kymmenkuukautista kalenteria. Vuosi alkoi maaliskuussa kevätpäiväntasauksena ja päättyi syksyllä. Talvi ei varsinaisesti kuulunut vuoteen. Vuodessa oli 304 päivää ja kuukausien pituudet vaihtelivat 20 päivästä 35 päivään tai jopa yli. Kuukaudet oli aluksi nimetty järjestysnumeroilla, mutta sitten niitä alettiin omistaa jumalille.

Ensimmäinen kuukausi omistettiin Marsille, koska sotilaallinen toiminta alkoi talven mentyä. Toinen kuukausi omistettiin Venukselle, mutta se sai nimensä luonnon heräämisestä. Kolmas kuukausi omistettiin kasvun jumalatterelle Maialle ja neljäs Jupiterin vaimolle Junolle. Loppujen nimet jäivät toistaiseksi järjestysnumeroiksi.

Kuukaudet

• Martius
• Aprilis
• Maius
• Junius
• Quintilis (5.)
• Sextilis (6.)
• September (7.)
• October (8.)
• November (9.)
• December (10.)

Numan kalenteri

Toisen kuninkaan Numa Pompiliuksen mukaan nimetty kalenteri oli 12-kuukautinen, ja kuukausien pituudet vaihtelivat 29 ja 31 päivän välillä, ja vuosi piteni kattamaan miltei koko todellisen vuoden. Kalenterissa oli 354-355 päivää. Vanhan kalenterin perään lisättiin kaksi kuukautta:

• Ianuarius (11.)
• Februarius (12.)

Juliaaninen kalenteri

Pääartikkeli: juliaaninen kalenteri

Julius Caesar järjesteli kalenteria merkittävästi ja nimesi Quintiliksen uudelleen itsensä mukaan Julius. Aikaisemmasta kuukalenterista siirryttiin aurinkokalenteriin. Kalenterikuukaudet erotettiin kuunvaiheista, ja samalla kuukaudet saivat ne pituudet, jotka niillä vielä nykyisessäkin ajanlaskussamme on. Lisäksi vuodenvaihde siirtyi maaliskuun alusta tammikuun alkuun.

Augustuksen kalenteri

Augustus katsoi olevansa Juliuksen arvoinen ja nimesi Sextiliksen itsensä mukaan Augustus. Muuten kalenteri pysyi kaikkialla Euroopassa vielä Rooman valtakunnan hajottuakin samankaltaisena aina gregoriaaniseen kalenteriin asti, paitsi että tällä välin kristinuskon vakiinnuttua oli otettu käyttöön Kristuksen syntymästä lasketut vuosiluvut.

Roomalaiset kuukausien nimetkin ovat vielä nykyisin käytössä vain vähän muuntuneina useimmissa Euroopan kielissä, eivät kuitenkaan suomessa.

Päivät

Kuukaudessa oli kolme nimettyä päivää, jotka vaikuttivat uskonnolliseen ja sosiaaliseen elämään. Nämä olivat

• Kalendae - kuukauden ensimmäinen päivä, jolloin korko lisättiin velkoihin. Yleinen eräpäivä.
• Nonae – maalis-, touko-, heinä- ja lokakuussa 7. päivä, muulloin 5. päivä. Alkujaan kyseessä oli päivä, jolloin kuu oli puolikas.
• Idus – maalis-, touko-, heinä- ja lokakuussa 15. päivä, muulloin 13. päivä. Alkujaan idus oli täyden kuun päivä.

Juliaanisen kalenterin käyttöönotto erotti kalenterikuukaudet kuun vaiheista. Tämän jälkeen kalendae, nonae ja idus jäivät pelkiksi nimityksiksi tietyille kuukauden päiville.

Muut päivät ilmaistiin sen mukaan, kuinka monta päivää oli vielä seuraavaan näistä nimetyistä päivistä, esimerkiksi 10. syyskuuta oli 3. päivä ennen syyskuun idusta.

Alkujaan Roomassa ei tunnettu viikkoja ja viikonpäiviä; itämailla niitä sen sijaan on käytetty ikivanhoista ajoista. Kun ne sittemmin tulivat Roomassakin käyttöön, ne saivat itämaisten esikuvien mukaisesti taivaankappaleiden nimet. Koska roomalaiset käyttivät planeetoista jumaliensa nimiä, joita niistä edelleenkin käytetään, tulivat viikonpäivienkin nimet samalla myös jumalien mukaisiksi:

• Dies Solis – sunnuntai (auringon päivä)
• Dies Lunae – maanantai (kuun päivä)
• Dies Martis – tiistai (Marsin päivä)
• Dies Mercuri – keskiviikko (Merkuriuksen päivä)
• Dies Iovis – torstai (Jupiterin päivä)
• Dies Veneris – perjantai (Venuksen päivä)
• Dies Saturni – lauantai (Saturnuksen päivä)

Useimmat näistä latinalaisista nimistä ovat muuntuneessa muodossa edelleen käytössä muun muassa ranskassa ja italiassa. Myös englannissa viikonpäivän nimi Saturday (lauantai) johtuu Saturnuksesta, jota paitsi sunnuntain ja maanantain nimet (Sunday ja Monday) samoin kuin niiden vastineet monissa muissakin kielissä ovat suoria käännöksiä latinasta.

Vuosien numerointi

Rooman tasavallan aikaan vuosia ei numeroitu, vaan ne nimettiin hallinneiden konsulien mukaan. Tasavallan myöhäisvaiheessa oppineet alkoivat numeroida vuosia Rooman myyttisestä perustamisesta alkaen (ab urbe condita). Heidän laskelmiensa mukaan Rooma oli perustettu 21. huhtikuuta vuonna 753 eaa., kun Romulus ja Remus perustivat uuden kaupungin paikalle, josta heidät kasvattanut naarassusi löysi heidät. Tämän mukaisesti esimerkiksi vuosi 1 eaa. oli roomalaisille vuosi 753 ab urbe condita ja vuosi 1 jaa. vuosi 754, sillä tuohon aikaan vuosi vaihtui jo nykyisinkin noudatetun käytännön mukaisesti tammikuun alussa.

Lähteet

• <ref>Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 28-38. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.4.2010).