Partisiippi

Partisiippi on verbin infiniittinen eli nominaalinen muoto, jolla on sekä verbin että adjektiivin ominaisuuksia. Suomen kielessä on kuusi partisiippimuotoa: kolme aktiivin ja kaksi passiivin partisiippia sekä yksi kieltopartisiippi.

Aktiivin partisiipit:

1. VA-partisiippi (laulava, tekevä)
2. NUT-partisiippi (laulanut, tehnyt)
3. MA-partisiippi eli agenttipartisiippi (laulama, tekemä)

Passiivin partisiipit:

1. VA-partisiippi (laulettava, tehtävä)
2. TU-partisiippi (laulettu, tehty)

Kieltopartisiippi (laulamaton, tekemätön)

Monissa eurooppalaisissa kielissä partisiipin perfekti on perfektin pääverbi.

Englanti

Englannin kielessä partisiippia käytetään molempien perfektimuotojen pääverbinä. Se muodostetaan säännöllisille verbeille samoin kuin imperfekti, mutta englannissa on myös paljon epäsäännöllisiä verbejä, kuten Be (am/is/are-was/were-been), tai Have (have/has-had-had), joitakin joilla kaikki kolme muotoa on samat (esim. hit, cut ...) ja paljon muita. Joillakin taas vaihdetaan sanan keskellä olevaa vokaalia (Swim-swam-swum, drink-drank-drunk ...).

Ranska

Myös ranskan kielessä käytetään partisiippeja ns. "yhdistetyissä aikamuodoissa", kuten passé composéssa.

Saksa

Saksan kielessä partisiippejä käytetään yleensä aktiivin perfektissä ja pluskvamperfektissä apuverbien "haben" tai "sein" kanssa (esim. "er hat gemacht" hän on tehnyt/teki). Passiivissa ollessaan partisiippi saa apuverbiksi "sein"-verbin (esim. "es ist gemacht" se on tehty). Partisiippi muodostetaan säännöllisissä verbeissä lisäämällä verbin vartaloon alkuun ge- ja loppuun -t (esim. "machen"-verbin partisiippi on "gemacht"), epäsäännöllisillä verbeillä on omat sääntönsä. Saksan kielelle ominaista on, että perfektin tai pluskvamperfektin partisiippi sijoittuu lauseessa viimeiseksi (esim. "Hans hat ein Auto gekauft" Hans on ostanut/osti auton).