Kesäyön unelma

A Midsummer Night's Dreamin ensimmäinen sivu Shakespearen näytelmien ensimmäisessä foliopainoksessa vuodelta 1623.

Juhannusyön uni (uusimpana Matti Rossin suomennoksena, alkukielellä A Midsummer Night's Dream, Lauri Siparin suomennoksena Kesäyön uni, Yrjö Jylhän suomennoksena Kesäyön unelma) on William Shakespearen kirjoittama komedia.

Vaikka Shakespeare tunnetaan parhaiten lukuisista tragedioistaan, hän on kirjoittanut myös joukon komedioita. Antiikin Kreikkaan sijoittuva Juhannusyön uni on täynnä maagisuutta, väärinkäsityksiä ja kommelluksia, joista kietoutuu kiehtova juonikuvio. Rakkaus on tämänkin teoksen pääteemana, mutta kuinka onnettomasti käykään, kun metsässä elävät olennot päättävät puuttua ihmisten tunteisiin taioillaan. Shakespearelle ominaisesti myös tämän näytelmän sisään on luotu oma pieni näytelmänsä. Näytelmää pidettiin aikanaan tuhmana ja myöhemmin siinä on nähty piilotajuisia ja homoseksuaalisiakin viittauksia.

Juhannusyön uni on myös kuvattu elokuvaksi 1999. Sen pääosissa nähdään mm. Rupert Everett, Calista Flockhart, Kevin Kline ja Michelle Pfeiffer. Elokuvan tapahtumapaikka on vaihdettu muinaisesta Ateenasta 1800-luvun Pohjois-Italiaan.

Juonikooste

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Juonen keskiössä ovat Ateenan kuningas Theseuksen ja amatsoni Hippolyteen häät, johon muut tapahtumat liittyvät. Kaksi ateenalaisnuorukaista, Lysander ja Demetrius, ovat molemmat rakastuneet Hermiaan. Hermia rakastaa Lysanderia, mutta hänen ystävänsä Helena Demetriusta. Hermian isä suosii Demetriusta ja kieltää Hermiaa naimasta Lysanderia, ja kuningas Theseus vahvistaa, että Hermian on toteltava isäänsä. Lysander ja Hermia pakenevat kaupunkia ympäröivään metsään.

Samaan aikaan Oberon, keijujen kuningas ja hänen vaimonsa Titania saapuvat samaiseen metsään osallistuakseen Theseuksen häihin taianomaisella tavallaan. Titania ja Oberon ovat riidoissa Titanian kieltäydyttyä luovuttamasta kaunista intialaista ottopoikaansa Oberonin "palvelijaksi", joten Oberon pohtii kostomahdollisuutta. Metsässä on myös joukko tavallista kansaa edustavia käsityöläisiä (Lauri Siparin suomennoksessa nimiltään Pölkky, Perä, Huilu, Nälkä, Kuono ja Vankka), jotka harjoittelevat Theseuksen häissä esitettävää näytelmää varten. (Mitä murheellisin komedia Pyramuksen ja Thisben kurjasta kohtalosta.)

Oberon lähettää palvelijansa Puckin hakemaan rohdon, jonka saaja rakastuu ensimmäiseen kohtaamaansa, olipa tämä kuka tai mikä tahansa. Hän määrää rohtoa käytettäväksi Titaniaan kiristääkseen tältä pojan. Samalla Puck törmää käsityöläisiin ja tulee muuttaneeksi Perän aasipäiseksi. Herätessään Titania näkee ensimmäiseksi aasipäisen Perän ja rakastuu tähän.

Oberon huomaa metsässä myös Demetriuksen, joka on lähtenyt karanneen Hermian perään ja Demetriusta seuraavan Helenan. Demetrius suhtautuu häneen rakastuneeseen Helenaan kylmäkiskoisesti, joten Oberon päättää lähettää Puckin käyttämään rohtoa Demetriukseen, jotta tämä rakastuisi Helenaan. Puck kuitenkin sekoittaa parin Lysanderiin ja Hermiaan, sillä seurauksella että Lysander saa rohtoa ja rakastuu paikalle osuneeseen Helenaan haluamatta enää kuullakaan Hermiasta.

Oberonin kuultua tästä hän käyttää rohtoa Demetriukseen saaden tämänkin rakastumaan Helenaan. Demetrius ja Lysander kohtaavat ja alkavat taistella Helenasta. Puck matkii molempien ääntä ja johtaa heitä harhaan pimeässä metsässä, kunnes molemmat väsyvät ja nukahtavat. Lysander järjestetään taas rakastumaan Hermiaan, Perä vapautetaan aasipäisyydestään ja Titania lumouksestaan tämän luovutettua Oberonille intialaispojan. Koska Demetrius on nyt rakastunut Helenaan, ei ristiriitaa enää ole, ja Theseuskin hyväksyy Lysanderin ja Hermian liiton. Lumouksestaan vapautuneet uskovat nähneensä unen.

Loppuosa kertoo käsityöläisten Theseukselle esittämästä erittäin kömpelöstä näytelmästä, jossa muun muassa mies esittää naisen roolia suudellen toista miestä muurin, jota niin ikään esittää mies, läpi.

Kirjallisuutta

• Shakespeare, William: Juhannusyön uni. (A midsummer night’s dream.) Suomentanut Matti Rossi. Essee: Mirkka Rekola. Esipuhe: Nely Keinänen. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30705-X.