Ero sivun ”Walter Ulbricht” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
|nimi = Walter Ulbricht |
|nimi = Walter Ulbricht |
||
|kuva = [[Kuva:DDR - Deutsche Mark der Deutschen Notenbank (DM).jpg|center|thumb|Walter Ulbrichtin kuva itäsaksalaisessa postimerkissä]] |
|kuva = [[Kuva:DDR - Deutsche Mark der Deutschen Notenbank (DM).jpg|center|thumb|Walter Ulbrichtin kuva itäsaksalaisessa postimerkissä]] |
||
|arvo = |
|arvo = Saksan demokraattisen tasavallan valtioneuvoston puheenjohtaja |
||
|seuraaja = [[Willi Stoph]] |
|seuraaja = [[Willi Stoph]] |
||
|syntymäaika = [[30. kesäkuuta]] [[1893]] |
|syntymäaika = [[30. kesäkuuta]] [[1893]] |
||
| Rivi 22: | Rivi 22: | ||
Ulbricht liittyi SPD:hen vuonna 1918, mutta jo saman vuoden lopulla siirtyi perustamaan [[Saksan kommunistinen puolue|Saksan kommunistista puoluetta]]. Ulbricht kävi [[Komintern|Kommunistisen internationaalin]] [[Lenin-koulu|Kansainvälisen Lenin-koulun]] [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] 1924-1925. Hän oli edustajana [[Saksi (osavaltio)|Saksi]]n [[maapäivät|maapäivillä]] 1928-1933. Vuonna 1932 Komintern käski Saksan kommunistien tehdä yhteistyötä [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|kansallissosialistien]] kanssa taistellakseen sosiaalidemokraatteja vastaan. Ulbrichtin väitetään tavanneen [[Joseph Goebbels]]in ja heidän väitetään suunnitelleen yhteisiä sosiaalidemokraattien vastaisia kampanjoita. Kansallissosialistien muodostettua hallituksen 1933 ja kiellettyä myös kommunistipuolueen Ulbricht siirtyi maanpakoon [[Ranska]]an, josta edelleen Neuvostoliittoon 1938. |
Ulbricht liittyi SPD:hen vuonna 1918, mutta jo saman vuoden lopulla siirtyi perustamaan [[Saksan kommunistinen puolue|Saksan kommunistista puoluetta]]. Ulbricht kävi [[Komintern|Kommunistisen internationaalin]] [[Lenin-koulu|Kansainvälisen Lenin-koulun]] [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] 1924-1925. Hän oli edustajana [[Saksi (osavaltio)|Saksi]]n [[maapäivät|maapäivillä]] 1928-1933. Vuonna 1932 Komintern käski Saksan kommunistien tehdä yhteistyötä [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|kansallissosialistien]] kanssa taistellakseen sosiaalidemokraatteja vastaan. Ulbrichtin väitetään tavanneen [[Joseph Goebbels]]in ja heidän väitetään suunnitelleen yhteisiä sosiaalidemokraattien vastaisia kampanjoita. Kansallissosialistien muodostettua hallituksen 1933 ja kiellettyä myös kommunistipuolueen Ulbricht siirtyi maanpakoon [[Ranska]]an, josta edelleen Neuvostoliittoon 1938. |
||
Ollessaan maanpaossa Neuvostoliitossa Ulbricht ei saavuttanut neuvostojohdon kunnioitusta, vaan häntä piti mm. [[Lavrenti Berija]] piti "lurjuksena", joka eteni urallaan ilmiantamalla vastustajiaan. Häntä pidettiin |
Ollessaan maanpaossa Neuvostoliitossa Ulbricht ei saavuttanut neuvostojohdon kunnioitusta, vaan häntä piti mm. [[Lavrenti Berija]] piti "lurjuksena", joka eteni urallaan ilmiantamalla vastustajiaan. Häntä pidettiin [[byrokratia|byrokraatti]]sena johtajana, jolle kaikki, mikä tuli Stalinilta, oli ehdoton käsky.<ref name="Beevor">{{kirjaviite | Tekijä = Beevor, Anthony | Nimike = Berliini 1945 | Julkaisija = Werner Söderström Oy | Vuosi = 2002 | Tunniste = ISBN 951-0-27036-9}}</ref> Ulbricht säilytti kuitenkin henkensä [[Stalinin vainot|Stalinin vainoissa]] 1930-luvulla. |
||
[[Itärintama (toinen maailmansota)|Toisen maailmansodan]] jälkeen 1945 Ulbricht palasi jäljelle jääneiden saksalais[[kommunismi|kommunisti]]en mukana Saksaan, [[Saksan ja Itävallan miehitysvyöhykkeet|Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeille]] ja vuonna 1946 heidän toimestaan pakkoyhdistettiin miehitysvyöhykkeiden (paitsi [[Itä-Berliini]]n) sosiaalidemokraattiset järjestöt kommunistisiin ja näin syntyi [[Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue]], josta tuli [[Saksan demokraattinen tasavalta|Saksan demokraattista tasavaltaa]] (Itä-Saksa) yksinvaltaisesti hallinnut kommunistipuolue. Sen ja koko maan poliittiseksi johtajaksi, [[pääsihteeri]]ksi tuli Ulbricht 1950 (nimikkeenä ensimmäinen sihteeri v:sta 1953). Itä-Saksan muodollisen [[valtionpäämies|valtionpäämiehen]], [[presidentti]] [[Wilhelm Pieck]]in kuoltua 1960 Ulbricht seurasi häntä, mutta valtioneuvoston puheenjohtajan asemassa. |
[[Itärintama (toinen maailmansota)|Toisen maailmansodan]] jälkeen 1945 Ulbricht palasi jäljelle jääneiden saksalais[[kommunismi|kommunisti]]en mukana Saksaan, [[Saksan ja Itävallan miehitysvyöhykkeet|Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeille]] ja vuonna 1946 heidän toimestaan pakkoyhdistettiin miehitysvyöhykkeiden (paitsi [[Itä-Berliini]]n) sosiaalidemokraattiset järjestöt kommunistisiin ja näin syntyi [[Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue]], josta tuli [[Saksan demokraattinen tasavalta|Saksan demokraattista tasavaltaa]] (Itä-Saksa) yksinvaltaisesti hallinnut kommunistipuolue. Sen ja koko maan poliittiseksi johtajaksi, [[pääsihteeri]]ksi tuli Ulbricht 1950 (nimikkeenä ensimmäinen sihteeri v:sta 1953). Itä-Saksan muodollisen [[valtionpäämies|valtionpäämiehen]], [[presidentti]] [[Wilhelm Pieck]]in kuoltua 1960 Ulbricht seurasi häntä, mutta valtioneuvoston puheenjohtajan asemassa. |
||
Versio 8. huhtikuuta 2010 kello 20.57
| Walter Ulbricht | |
|---|---|
[[Tiedosto:.jpg) |
|
| Saksan demokraattisen tasavallan valtioneuvoston puheenjohtaja | |
| Seuraaja | Willi Stoph |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. kesäkuuta 1893 |
| Kuollut | 1. elokuuta 1973 Döllnsee |
Walter Ulbricht (s. 30. kesäkuuta 1893 – 1. elokuuta 1973) oli saksalainen kommunistipoliitikko. Hän oli Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen pää- ja ensimmäisenä sihteeri (1950-1971) ja Saksan demokraattisen tasavallan valtionpäämies (1960-1973).
Varhaiset vaiheet
Ulbricht syntyi Leipzigissa. Hänen molemmat vanhempansa toimivat Saksan sosiaalidemokraattisessa puolueessa (SPD). Hän kävi kansakoulun ja opiskeli puusepäksi. Myöhemmin hän palveli ensimmäisessä maailmansodassa vuosina 1915-1918 Puolan, Serbian ja länsirintamalla.
Poliittinen toiminta
Ulbricht liittyi SPD:hen vuonna 1918, mutta jo saman vuoden lopulla siirtyi perustamaan Saksan kommunistista puoluetta. Ulbricht kävi Kommunistisen internationaalin Kansainvälisen Lenin-koulun Neuvostoliitossa 1924-1925. Hän oli edustajana Saksin maapäivillä 1928-1933. Vuonna 1932 Komintern käski Saksan kommunistien tehdä yhteistyötä kansallissosialistien kanssa taistellakseen sosiaalidemokraatteja vastaan. Ulbrichtin väitetään tavanneen Joseph Goebbelsin ja heidän väitetään suunnitelleen yhteisiä sosiaalidemokraattien vastaisia kampanjoita. Kansallissosialistien muodostettua hallituksen 1933 ja kiellettyä myös kommunistipuolueen Ulbricht siirtyi maanpakoon Ranskaan, josta edelleen Neuvostoliittoon 1938.
Ollessaan maanpaossa Neuvostoliitossa Ulbricht ei saavuttanut neuvostojohdon kunnioitusta, vaan häntä piti mm. Lavrenti Berija piti "lurjuksena", joka eteni urallaan ilmiantamalla vastustajiaan. Häntä pidettiin byrokraattisena johtajana, jolle kaikki, mikä tuli Stalinilta, oli ehdoton käsky.[1] Ulbricht säilytti kuitenkin henkensä Stalinin vainoissa 1930-luvulla.
Toisen maailmansodan jälkeen 1945 Ulbricht palasi jäljelle jääneiden saksalaiskommunistien mukana Saksaan, Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeille ja vuonna 1946 heidän toimestaan pakkoyhdistettiin miehitysvyöhykkeiden (paitsi Itä-Berliinin) sosiaalidemokraattiset järjestöt kommunistisiin ja näin syntyi Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue, josta tuli Saksan demokraattista tasavaltaa (Itä-Saksa) yksinvaltaisesti hallinnut kommunistipuolue. Sen ja koko maan poliittiseksi johtajaksi, pääsihteeriksi tuli Ulbricht 1950 (nimikkeenä ensimmäinen sihteeri v:sta 1953). Itä-Saksan muodollisen valtionpäämiehen, presidentti Wilhelm Pieckin kuoltua 1960 Ulbricht seurasi häntä, mutta valtioneuvoston puheenjohtajan asemassa.
Ulbrichtin johdolla rakennettiin Berliinin muuri elokuussa 1961. Hän myös lähetti Itä-Saksan armeijan joukkoja neuvostoarmeijan tapaan Tsekkoslovakiaan kukistamaan Prahan kevät 1968.
Koska Ulbricht ei juurikaan halunnut tehdä poliittisia kompromisseja[1], hänet syrjäytettiin puoluejohtajan paikalta 1971 ja seuraajaksi tullut Erich Honecker olikin myötämielinen Länsi-Berliinin asemaan vaikuttaneeseen neljän vallan sopimukseen. Ulbricht kuitenkin toimi valtionpäänä kuolemaansa 1973 saakka.
Lähteet
- ↑ a b Beevor, Anthony: Berliini 1945. Werner Söderström Oy, 2002. ISBN 951-0-27036-9.
Kirjallisuutta
Frank, Mario: Walter Ulbricht. Eine Deutsche Biographie.. Berliini 2001. ISBN 3-88680-720-7
