Ero sivun ”Suomen kallioperä” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Pientä viilausta
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 57: Rivi 57:
Fanerotsooisena aikana muodostui myös [[Kimberliitti]]piippuja, joiden ikä on noin 590-430 miljoonaa vuotta. Soklin alkalikivi-intruusio on hieman nuorempi, sen ikä on noin 368-363 miljoonaa vuotta vanha.<ref>Lehtinen et al. 1998: 288.</ref>
Fanerotsooisena aikana muodostui myös [[Kimberliitti]]piippuja, joiden ikä on noin 590-430 miljoonaa vuotta. Soklin alkalikivi-intruusio on hieman nuorempi, sen ikä on noin 368-363 miljoonaa vuotta vanha.<ref>Lehtinen et al. 1998: 288.</ref>


Näiden vaiheiden jälkeen kallioperässämme ei ole tapahtunut enää merkittäviä mullistuksia. Lähinnä vain [[Jääkausi|jääkaudet]] ovat hioneet ja siloittaneet kallioperäämme.
Näiden vaiheiden jälkeen kallioperässämme ei ole tapahtunut enää merkittäviä mullistuksia. Lähinnä vain [[Jääkausi|jääkaudet]] ovat hioneet ja siloittaneet kallioperäämme.<ref>Lehtinen et al. 1998: 353.


==Lähteet==
==Lähteet==

Versio 1. huhtikuuta 2010 kello 18.44

Suomen kallioperä on osa Fennoskandian kilpeä[1], joka puolestaan on osa laajempaa peruskallioaluetta, josta käytetään nimitystä Fennosarmantian kratoni.[2]

Suomen kallioperän yleispiirteet

Migmatiittia Berghamnin saarella Turunmaan saaristossa. Tämänkaltaiset kivet ovat hyvin yleisiä Etelä-Suomessa.

Suomen kallioperä on hyvin vanhaa, suurin osa siitä on muodostunut arkeeisen- ja proterotsooisen eonin aikana. Arkeeista kallioperää tavataan Itä- ja Pohjois- Suomessa, kun taas Etelä- ja Keski-Suomen kallioperä koostuu pääasiassa proterotsooisista kivilajeista.[1] Sen lisäksi, että kallioperämme on hyvin vanhaa, se on myös hyvin paksua. Paksuimmillaan se on Keski-Suomessa, jossa kallioperä on jopa 65 kilometriä paksu.[3] Yli puolet Suomen kallioperästä koostuu graniittisista kivilajeista. Myös migmatiitteja esiintyy kallioperässämme melko paljon, mutta erilaiset emäksiset kivet, liuskeet, kvartsiitit ja kalkkikivet ovat kallioperässämme harvinaisempia.[4] Kaikkialla Suomessa tavataan kallioperässä erilaisia siirros- ja ruhjevyöhykkeitä, joita pitkin on tapahtunut kalliolohkojen liikkeitä.[5]

Suomen kallioperän kehitysvaiheet

Suomen kallioperä on suurimmaksi osaksi hyvin vanhaa, ja vain melko pieni osa siitä on 1800- miljoonaa vuotta nuorempaa.[1] Suomen kallioperän yleispiirteet ovat muodostuneet arkeeisena aikana 2800-2700 miljoonaa vuotta sitten ja proterotsooisena aikana 1900-1800 miljoonaa vuotta sitten.[2]

Arkeeinen aika

Suomen vanhimmat kivet ovat 3100 miljoonan vuoden ikäisiä. Kuitenkin suurin osa arkeeisena aikana muodostuneista kivistä on 2800-2700 miljoonan vuoden ikäisiä. Tänä aikana muodostuivat Itä-Suomen ja Lapin arkeeiset alueet. Nämä alueet koostuvat pääasiassa erilaisista granitoideista ja ns. vihreäkivivyöhykkeistä.[4]

Proterotsooinen aika

Svekofenninen orogenia

Gneissiä Berghamnin saarella Turunmaan saaristossa.Turunmaan saaristo kuuluu Uudenmaan liuskealueeseen.

Arkeeisen ajan tapahtumien jälkeen Suomen kallioperän kehityksessä seurasi pitkä hiljainen jakso. Seuraavat kallioperämme merkittävimmät mullistukset tapahtuivat varhaisproterotsooisen maailmankauden aikana. Tuolloin, noin 1900-1800 miljoonaa vuotta sitten tapahtui niin sanottu Svekofenninen orogenia[6], jossa muodostui suurin osa maamme etelä- ja keskiosien kivilajeista.

Svekofenniset kivilajit ovat alunperin olleet erilaisia vulkaniitteja ja sedimenttejä. Svekofennisessä orogeniassa nämä kivet joutuivat metamorfoosin kohteeksi. Metamorfoosissa kivet muuttuivat erilaisiksi liuskeiksi, gneisseiksi ja migmatiiteiksi. Niitä alueita, joilla tämäntyyppiset kivilajit ovat vallitsevia, kutsutaan Svekofennisiksi liuskealueiksi,[7] joista esimerkiksi Tampereen liuskealue on ollut aktiivisen tutkimuksen kohteena jo 1800- luvun lopulta alkaen.[8]

Liuskealueiden lisäksi Svekofennisen orogenian yhteydessä muodostui paljon erilaisia graniittisia syväkiviä. Graniittien lisäksi muodostui myös vähäisiä määriä mafisia syväkiviä, kuten gabroja.[9]

Nämä syväkivet jaetaan neljään luokkaan sen mukaan, mikä niiden syntyajankohta suhteessa Svekofennisen orogenian vaiheisiin. Nämä luokat ovat: syn-, myöhäis-, post- ja anorogeeninen. Synorogeeninen tarkoittaa sellaisia kiviä, jotka ovat muodostuneet orogenian voimakkaimman vaiheen aikana, myöhäisorogeeniset kivet taas ovat muodostuneet kun orogeniaan liittyvät laattaliikunnot olivat jo laantumassa. Postorogeeniset kivet muodostuivat tektonisen toiminnan jo laannuttua; anorogeeniset kivet ovat puolestaan sellaisia, että ne eivät liity ko. orogeeniseen tapahtumaan millään tavalla.[10]

Näistä graniittisista kivilajiyksiköistä huomionarvoisia ovat synorogeeninen Keski-Suomen granitoidikompleksi[11], myöhäisorogeeninen Turun-Sulkavan graniittivyöhyke[11] ja Svekofenniseen orogeniaan liittymätön mutta suurinpiirtein saman ikäinen Keski-Lapin graniittikompleksi[12] Synorogeeniset graniitit ovat enimmäkseen 1890-1880 miljoonan vuoden ikäisiä.[13] Myöhäisorogeeniset graniitit puolestaan ovat selvästi nuorempia, niiden ikä on noin 1840-1830 miljoonaa vuotta.[14]

Kun Svekofennisen orogenian tektoninen aktiivisuus oli jo laantunut, purkautui 1800-1770 miljoonaa vuotta sitten vaipasta ylös kuoreen ns. postorogeenisia graniitteja. Nämä graniitit esiintyvät pieninä, rengasmaisina tai juonimaisina intruusioina Ahvenanmaan saaristossa, Mikkelissä ja Ruokolahdella.

Rapakivimagmatismin aika

Svekofennisen orogenian mullistusten jälkeen kallioperämme kehityksessä seurasi pitkä rauhallinen jakso. Tämä jakso kuitenkin päättyi noin 1600 miljoonaa vuotta sitten, kun niin sanotut rapakivigraniitit muodostuivat.[15] Rapakivigraniitit kuuluvat anorogeenisten granitoidien luokkaan, eli niiden syntyminen ei liittynyt mihinkään orogeniaan, eli toisinsanottuna niiden synty ei johtunut Svekofennisesta orogeniasta.[16]

Maassamme rapakiviä esiintyy laajoina syväkivimassoina eli plutoneina. Maamme tärkeimmät rapakivialueet ovat Viipurin rapakivialue Kaakkois-Suomessa ja Laitilan, Vehmaan ja Ahvenanmaan rapakivialueet lounaassa. Rapakivimagmatismin aikana muodostui myös ns. diabaasijuoniparviam, joista merkittävimmät ovat Hämeen- ja Föglön juoniparvet.[17]

Jotuniaika ja postjotunidiabaasit

Rapakivien muodostuttua kallioperässämme ei tapahtunut mitään merkittäviä mullistuksia miljardiin vuoteen. Tänä aikana Svekofenninen vuorijono alkoi rapautua, ja rapautumisen tuloksena muodostuneet sedimentit kerrostuivat kallioperän lohkoihin.[18] Tämä sedimentaatio tapahtui noin 1400-1200 miljoonaa vuotta sitten. Aikaa, jolloin nämä sedimentit kerrostuivat, kutsutaan jotuniajaksi.[19] Nämä jotuniaikana kerrostuneet sedimentit ovat hiekkakiveä, jota esiintyy Maassamme tätä nykyä Satakunnassaja Muhoksella. Näitä samoja sedimenttejä esiintyy myös Selkämeren ja Perämeren pohjassa.[20]

Jotunisedimenttien kerrostuttua purkautui vaipasta magmaa, joka muodosti kallioperämme ns. postjotunidiabaasit. Nämä diabaasit esiintyvät lähes vaaka-asentoisina juonina, jotka leikkaavat terävästi vanhempia kivilajeja. Nämä juonet ovat olleet muodostuessaan tulivuorten purkauskanavia, näistä tulivuorista on purkautunut koostumukseltaan emäksistä laavaa. Näitä postjotunidiabaaseja tavataan Satakunnassa, Vaasan saaristossa ja Ahvenanmaalla. Näiden diabaasinuonten ikä on noin 1270-1260 miljoonaa vuotta.[21]

Vielä näitäkin nuorempia muodostumia ovat diabaasijuonet Sallassa ja Laanilassa, Inarin Lapissa. Näistä juonista edellinen on 1120 ja jälkimmäinen 1000 miljoonaa vuotta vanha.[22] Peruskalliomme muodostumisen katsotaan päättyneen Ediakarakauden alussa, 650 miljoonaa vuotta sitten.

Ediakarakausi

Ediakarakaudella kallioperän rapautuminen jatkui, ja tänä aikana kerrostui hiekkakiviä, joista vain murto-osa on säilynyt näihin päiviin asti. Näitä hiekkakiviä tavataan nykyään Lauhanvuorella ja Hailuodossa. Samanikäisiä sedimenttikiviä esiintyy laajalti myös Selkämeren- ja Perämeren pohjassa.[23]

Fanerotsooinen aika

Paleotsooinen maailmankausi

Fanerotsooiselta eonilta ei Maassamme ole paljoakaan jälkiä. Fanerotsooisia kivilajeja Maassamme edustavat Suomen Kaledonidit, jotka ovat osa 450-400 miljoonaa vuotta sitten muodostunutta Kaledonidien vuorijonoa. Tämän vuorijonon Skandinaviassa oleva osa tunnetaan nimellä Skandit tai Kölivuoristo. Pieni osa tästä vuoristosta sijaitsee Suomen puolella, Käsivarren Lapin luoteisimmassa kolkassa. Esimerkiksi Saana ja Halti kuuluvat Kaledonideihin.[24]

Fanerotsooisena aikana muodostui myös Kimberliittipiippuja, joiden ikä on noin 590-430 miljoonaa vuotta. Soklin alkalikivi-intruusio on hieman nuorempi, sen ikä on noin 368-363 miljoonaa vuotta vanha.[25]

Näiden vaiheiden jälkeen kallioperässämme ei ole tapahtunut enää merkittäviä mullistuksia. Lähinnä vain jääkaudet ovat hioneet ja siloittaneet kallioperäämme.<ref>Lehtinen et al. 1998: 353.

Lähteet

  • Lehtinen, M., Nurmi, P., Rämö, T.: Suomen kallioperä. Jyväskylä: Suomen geologinen seura, 1998. ISBN 952-90-9260-1.

Viitteet

  1. ↑ a b c Lehtinen et al. 1998: 95.
  2. ↑ a b Lehtinen et al. 1998: 94.
  3. ↑ Lehtinen et al. 1998: 100.
  4. ↑ a b Lehtinen et al. 1998: 98.
  5. ↑ Lehtinen et al. 1998: 347.
  6. ↑ Lehtinen et al. 1998: 99-100.
  7. ↑ Lehtinen et al. 1998: 200.
  8. ↑ Lehtinen et al. 1998: 209.
  9. ↑ Lehtinen et al. 1998: 230.
  10. ↑ Lehtinen et al. 1998: 235.
  11. ↑ a b Lehtinen et al. 1998: 240.
  12. ↑ Lehtinen et al. 1998: 251.
  13. ↑ Lehtinen et al. 1998: 241.
  14. ↑ Lehtinen et al. 1998: 247.
  15. ↑ Lehtinen et al. 1998: 258.
  16. ↑ Lehtinen et al. 1998: 235.
  17. ↑ Lehtinen et al. 1998: 262.
  18. ↑ Lehtinen et al. 1998: 311-312.
  19. ↑ Lehtinen et al. 1998: 310.
  20. ↑ Lehtinen et al. 1998: 311.
  21. ↑ Lehtinen et al. 1998: 318-319.
  22. ↑ Lehtinen et al. 1998: 320.
  23. ↑ Lehtinen et al. 1998: 345.
  24. ↑ Lehtinen et al. 1998: 321.
  25. ↑ Lehtinen et al. 1998: 288.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_kallioperä&oldid=8263892”