Afgaaninvinttikoira

Afgaaninvinttikoira
[[Tiedosto:|250px|]]
Avaintiedot
Alkuperämaa	Afganistan
Alkuperäinen käyttö	metsästyskoira
Nykyinen käyttö	seurakoira
Elinikä	yli 10 vuotta
Muita nimityksiä	afgaani
FCI-luokitus	ryhmä 10 jaos 1 #228
Ulkonäkö
Paino	23–37 kg
Säkäkorkeus	63–74 cm
Väritys	kaikki värit sallittuja
Infobox OK

Afgaaninvinttikoira on Afganistanista kotoisin oleva koirarotu. Afgaaninvinttikoira on rotuna hyvin vanha, joskin sen tarkkaa ikää ei voida määritellä. Afganistanissa on käytetty vinttikoiria eli tazeja metsästys- ja vahtikoirina todennäköisesti yli tuhat vuotta. Rotu on läheistä sukua Etu-Aasian muille metsästäville vinttikoirille, salukille, taiganille ja taseille. Legendan mukaan afgaaninvinttikoira oli mukana jo Nooan arkissa.

Ulkonäkö

Afgaani on ulkonäöltään hyvin erikoislaatuinen ja huomiota herättävä. Kuten kaikilla vinttikoirilla, afgaanillakin on pitkät, hoikat raajat, sen vatsa on kuroutunut, pää on pitkä ja kapea ja olemus kertoo nopeudesta ja lihaksikkuudesta. Afgaanin erityispiirteitä ovat pitkä, silkinhieno turkki, itämainen ilme, silmukkaan päättyvä pitkä häntä ja suuret tassut. Ravatessaan afgaani peittää runsaasti maata ja sen pää ja häntä ovat koholla.

Afgaanin ihannekorkeus on uroksilla 68–74 cm ja nartuilla 63–69 cm. Aikuinen uros painaa koosta riippuen 24–33 kg, narttu 18–25 kg. Kaikki värit ovat sallittuja, ja väriasteikko vaihtelee vitivalkoisesta kerman- ja kullanvärisen eri sävyjen kautta monenlaisiin harmaisiin, eri värien yhdistelmiin ja täysmustaan. Yleisimpiä värejä ovat mustamaskinen kullanvärinen ja musta ruskein merkein.

Luonne ja käyttäytyminen

Luonteeltaan afgaani on hyvin itsenäinen ja omanarvontuntoinen. Vieraita kohtaan se voi olla pidättyväinen, mutta tavatessaan tuttuja se tervehtii näitä riehakkaastikin.

Alkuperä

Rotu pysyi kauan tuntemattomana eurooppalaisille. Mielenkiinto näitä koiria kohtaan heräsi vasta vuonna 1839, kun brittiläiset saapuivat Intiasta Afganistaniin. Siitä aina vuoteen 1922 britit miehittivät maata aika ajoin ja tutustuivat myös vähitellen afgaanien maineikkaaseen metsästyskoiraan. Koiria oli kuitenkin vaikea hankkia, sillä afgaanit eivät olleet halukkaita myymään tazejaan. Niitä piiloteltiin ulkomaalaisilta, mutta saatettiin lahjoittaa jollekin erityisen arvostuksen merkiksi. Ensimmäisen läpimurtonsa Englannissa afgaaninvinttikoira teki vuonna 1895, jolloin uros Shahzada esitettiin ulkomaalaisten koirien luokassa monissa näyttelyissä.

Vuonna 1907 tuotiin Englantiin uros Zardin, jonka mukaan kirjoitettiin ensimmäinen rotumääritelmä vuonna 1912. Pitkäjänteistä kasvatustyötä ei silloin vielä aloitettu, joten Zardinilla ei ollut vaikutusta jälkipolviin.

Vuonna 1920 heräsi uudelleen kiinnostus afgaaneja kohtaan. Brittiläiset sotilaat toivat mukanaan Afganistanista näitä koiria. Nämä afgaanit olivat eri puolilta Afganistania ja olivat tyypiltään hyvin erilaisia. Majuri Bell-Murrayn tuomat tasankoafgaanit olivat korkeampia, pidempiä ja niukkaturkkisempia kuin Zardin. Ne olivat myös vähemmän kulmautuneita ja niiden kallo oli kapeampi ja kuono pidempi kuin vuoristoafgaaneilla. Näillä afgaaneilla oli uskomattoman hieno ja alkuperäinen ilme, jollaista ei usein nykyään tapaa. Majuri ja rouva Mary Amps puolestaan toivat Kabulista vuoristotyyppisiä afgaaneita. Näitä ruvettiin heidän kennelnimensä mukaan kutsumaan ghazni-tyyppisiksi. Koirien joukossa oli esimerkiksi Ch Sirdar of Ghazni, joka oli syvänpunainen urosafgaani. Se oli selkeästi pienempi kuin tasankoafgaanit. Ch Sirdar of Ghazni oli kasvatettu kuningas Amanullahin kuninkaallisessa kennelissä ja siitä tuli merkittävä siitosuros. Ch Sirdar of Ghaznin sanottiin muistuttavan suuresti Zardinia.

Vuoristoafgaanit olivat tasankoafgaaneita pienempiä ja niiden lavat ja takaraajat olivat kulmautuneempia ja niillä oli runsaammin turkkia. Myös väreissä oli eroja. Tasankoafgaanit olivat yleensä vaaleita tai brindlejä, mutta vain vuoristoafgaanit olivat mustia. Aluksi näiden kahden afgaanityypin kesken käytiin rankkaa paremmuuskiistaa. Ghaznit voittivat paremmuuskilvat johtuen siitä, että ne voittivat näyttelyissä useammin.

Vähitellen vuoristo- ja tasankoafgaanit sekoittuvat toisiinsa. Nykyiset afgaanit muistuttavat molempia, niillä on tasankoafgaanien tavoin paljon kokoa ja vuoristoafgaanin tapaan paljon turkkia ja kulmauksia.

Suomessa näyttelyissä esiintyi afgaani ensimmäisen kerran vuonna 1912. Tämä afgaani oli Afganistanista tuotu "afganistanilais-turkmenistanilainen paimenkoira" uros nimeltä Erden. Tämän jälkeen ei näyttelyissä näkynyt afgaaneita pitkään aikaan, seuraavan kerran vasta vuonna 1947. Suomessa kasvatus alkoi 1940-luvulla. Suomeen tuotiin 40- ja 50-luvuilla useita afgaaneja Tanskasta, Ruotsista ja Englannista.

Yhdysvaltoihin afgaani tuli vuonna 1925 ja manner-Eurooppaan 1927. Pohjoismaista afgaani tuli ensimmäisenä Tanskaan vuonna 1930. Tanskasta afgaani eteni Ruotsiin.

Käyttö

Afgaaninvinttikoiraa käytetään pienten ja keskikokoisten riistaeläinten metsästykseen. Se juoksee saaliin kiinni ja pitää sitä paikoillaan kunnes metsästäjä saapuu paikalle ja tappaa riistaeläimen.

Metsästäessään afgaani on täysin itsenäinen ja vain oman taitonsa varassa. Tämä on piirre joka näkyy siinä vielä nykyäänkin.

Aiheesta muualla

• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
• Suomen Afgaanit – Finlands Afghaner ry
• Suomen Afgaanit – Finlands Afghaner ry Afgaaninvinttikoiran historiaa.