Ero sivun ”Saksalaiset” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
| kansa = Saksalaiset |
| kansa = Saksalaiset |
||
| kuva = |
| kuva = |
||
| teksti= |
| teksti= |
||
| kokonaismäärä = |
| kokonaismäärä = |
||
| asuinalue = |
| asuinalue = |
||
Versio 29. maaliskuuta 2010 kello 21.37
| Saksalaiset | |
|---|---|
| Kielet | saksa |
Saksalaiset (saks. die Deutschen) ovat germaanista kieltä puhuva kansa, jonka kooksi lasketaan määritelmästä riippuen noin 80–160 miljoonaa. Saksalaisuus muodostuu ensisijaisesti saksankielisyydestä ja Saksan liittotasavaltaan kohdistuvasta samaistumisesta. Myös liittotasavallan ulkopuolella elää saksankielisiä tai saksalaistaustaisia ihmisiä, jotka joskus samaistuvat saksalaisiin.
Saksalaisten historia
Saksankieliset väestöt elivät keskiajalta lähtien monien eri kokoisten valtioiden alueelle hajautuneina. Kulttuuri- ja murre-erot olivat ja ovat yhä suuret. Saksalaisten keskuudessa kulkee myös katolisten ja protestanttien uskontoraja. Hansan ja muun kaupan myötä saksankielinen asutus levisi Itämeren rannikoille (baltiansaksalaiset). Eri puolilla Keski-Eurooppaa kaupunkien kauppiaat olivat saksankielisiä. Esimerkiksi Transilvaniaan muutti merkittävä määrä saksalaisia. Suuri määrä saksalaisia siirtyi myös viljelemään maata Venäjälle saksalaissyntyisen keisarinna Katariina Suuren pyynnöstä. Heidän jälkeläisiään kutsutaan Volgan saksalaisiksi (Wolgadeutsche).
Kun saksalainen nationalismi voimistui 1800-luvulla, esiintyi ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mitä ihmisryhmiä saksalaiset-käsitteen alle voitaisiin sulkea. Jotkut esimerkiksi lukivat saksalaisten joukkoon alankomaalaiset, koska näiden puhuma kieli oli lähellä saksaa.
Vuonna 1871 perustettu Saksan keisarikunta miellettiin saksalaiseksi kansallisvaltioksi. Keisarillisen Saksan ja sitä seuranneiden saksalaisten kansallisvaltioiden ulkopuolelle on kuitenkin jäänyt merkittäviä saksankielisiä tai saksalaistaustaisia ihmisryhmiä. Näistä osa pitää tai on pitänyt itseään saksalaisina. Euroopan alueella tällaisista ryhmistä suurin ovat itävaltalaiset. Itävaltalaisen identiteetin suhde saksalaisiin kansallisvaltioihin on vaihdellut. Ennen toista maailmansotaa suurin osa itävaltalaisista katsoi olevansa saksalaisia, mutta Itävallan perustamisen yhteydessä sitä kiellettiin liittymästä Saksaan. Kansallissosialistisen Saksan Itävallan-liittämisen ja hävityn sodan jälkeen tilanne kuitenkin muuttui, ja itävaltalaiset alkoivat kokea enemmissä määrin olevansa oma erillinen kansallisuutensa.
Sveitsin saksalaiset ja saksaa puhuvat ihmiset kokevat muodostavansa oman, saksankielisen ominaiskulttuurinsa. Alsacen ja Lorrainen (saks. Elsass ja Lothringen) saksankielisen väestön edustajat ovat identiteetiltään olleet usein pikemminkin ranskalaisia kuin saksalaisia.
Edellä mainittujen ohella monissa muissakin valtioissa on asunut ja asuu ihmisiä, joiden juuret ovat saksankielisten ihmisten historiallisissa muuttoliikkeissä, ja joiden keskuudessa saksan kieli on saattanut säilyä näihin päiviin saakka. Esimerkiksi Baltiaan ja moniin Itä-Euroopan maihin syntyi saksalaista asutusta jo keskiajalla.
Saksalaisten diaspora
Perinteisen asuinalueensa lisäksi merkittäviä saksalaisia tai saksalaistaustaisia vähemmistöjä elää eri puolella maapalloa.
- Saksa: 75 miljoonaa
- Yhdysvallat: amerikansaksalaisia 44,8 miljoonaa (v. 2000) [1]
- Brasilia: 12 miljoonaa [2]
- Itävalta: 7,25 miljoonaa
- Sveitsi: 4,7 miljoonaa
- Kanada: 3 miljoonaa
- Entinen Neuvostoliitto: 1 000 000
- Australia: 750 000
- Chile: 700 000 [3]
- Alankomaat: 380 000 [4]
- Unkari: 300 000
- Namibia: 150 000
- Puola: 150 000
- Romania: 60 000 (v. 2002)
Lähteet
- ↑ http://factfinder.census.gov/servlet/QTTable?_bm=y&-geo_id=D&-qr_name=DEC_2000_SF3_U_QTP13&-ds_name=D&-_lang=en&-redoLog=false
- ↑ http://www.radiobras.gov.br/integras/00/integra_3105_1.htm
- ↑ 700,000 descendientes de alemanes en Chile.
- ↑ http://www.cbs.nl/nl-NL/menu/themas/dossiers/allochtonen/publicaties/artikelen/archief/2005/2005-k3-b15-p96-art.htm