Ero sivun ”Suomen kallioperä” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tietoa lisätty
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 23: Rivi 23:
Liuskealueiden lisäksi Svekofennisen orogenian yhteydessä muodostui paljon erilaisia [[graniitti]]sia [[syväkivi]]ä. Graniittien lisäksi muodostui myös vähäisiä määriä [[Mafinen|mafisia]] syväkiviä, kuten [[gabro]]ja.<ref>Lehtinen et al. 1998: 230.</ref>
Liuskealueiden lisäksi Svekofennisen orogenian yhteydessä muodostui paljon erilaisia [[graniitti]]sia [[syväkivi]]ä. Graniittien lisäksi muodostui myös vähäisiä määriä [[Mafinen|mafisia]] syväkiviä, kuten [[gabro]]ja.<ref>Lehtinen et al. 1998: 230.</ref>


Nämä syväkivet jaetaan neljään luokkaan sen mukaan, mikä niiden syntyajankohta suhteessa Svekofennisen orogenian vaiheisiin. Nämä luokat ovat: syn-, myöhäis-, post- ja anorogeeninen. Synorogeeninen tarkoittaa sellaisia kiviä, jotka ovat muodostuneet orogenian voimakkaimman vaiheen aikana, myöhäisorogeeniset kivet taas ovat muodostuneet kun orogeniaan liittyvät laattaliikunnot olivat jo laantumassa. Postorogeeniset kivet muodostuivat tektonisen toiminnan jo laannuttua; anorogeeniset kivet ovat puolestaan sellaisia, että ne eivät liity ko. orogeeniseen tapahtumaan millään tavalla.<ref>Lehtinen et al. 1998: 235.</ref>
Nämä syväkivet jaetaan neljään luokkaan sen mukaan, mikä niiden syntyajankohta suhteessa Svekofennisen orogenian vaiheisiin. Nämä luokat ovat: syn-, myöhäis-, post- ja anorogeeninen. Synorogeeninen tarkoittaa sellaisia kiviä, jotka ovat muodostuneet [[orogenia]]n voimakkaimman vaiheen aikana, myöhäisorogeeniset kivet taas ovat muodostuneet kun orogeniaan liittyvät laattaliikunnot olivat jo laantumassa. Postorogeeniset kivet muodostuivat tektonisen toiminnan jo laannuttua; anorogeeniset kivet ovat puolestaan sellaisia, että ne eivät liity ko. orogeeniseen tapahtumaan millään tavalla.<ref>Lehtinen et al. 1998: 235.</ref>


Näistä graniittisista kivilajiyksiköistä huomionarvoisia ovat synorogeeninen Keski-Suomen granitoidikompleksi<ref name ="Suomen kallioperä, s.240">Lehtinen et al. 1998: 240.</ref>, myöhäisorogeeninen Turun-Sulkavan graniittivyöhyke<ref name ="Suomen kallioperä, s.240">Lehtinen et al. 1998: 240.</ref> ja Svekofenniseen orogeniaan liittymätön mutta suurinpiirtein saman ikäinen Keski-Lapin graniittikompleksi<ref>Lehtinen et al. 1998: 251.</ref>.
Näistä graniittisista kivilajiyksiköistä huomionarvoisia ovat synorogeeninen Keski-Suomen granitoidikompleksi<ref name ="Suomen kallioperä, s.240">Lehtinen et al. 1998: 240.</ref>, myöhäisorogeeninen Turun-Sulkavan graniittivyöhyke<ref name ="Suomen kallioperä, s.240">Lehtinen et al. 1998: 240.</ref> ja Svekofenniseen orogeniaan liittymätön mutta suurinpiirtein saman ikäinen Keski-Lapin graniittikompleksi<ref>Lehtinen et al. 1998: 251.</ref>.

Versio 27. maaliskuuta 2010 kello 22.34

Suomen kallioperä on osa Fennoskandian kilpeä[1], joka puolestaan on osa laajempaa peruskallioaluetta, josta käytetään nimitystä Fennosarmantian kratoni.[2]

Suomen kallioperän yleispiirteet

Suomen kallioperä on hyvin vanhaa, suurin osa siitä on muodostunut arkeeisen- ja proterotsooisen eonin aikana. Arkeeista kallioperää tavataan Itä- ja Pohjois- Suomessa, kun taas Etelä- ja Keski-Suomen kallioperä koostuu pääasiassa proterotsooisista kivilajeista.[1] Sen lisäksi, että kallioperämme on hyvin vanhaa, se on myös hyvin paksua. Paksuimmillaan se on Keski-Suomessa, jossa kallioperä on jopa 65 kilometriä paksu.[3] Yli puolet Suomen kallioperästä koostuu graniittisista kivilajeista. Myös migmatiitteja esiintyy kallioperässämme melko paljon, mutta erilaiset emäksiset kivet, liuskeet, kvartsiitit ja kalkkikivet ovat kallioperässämme harvinaisempia.[4] Kaikkialla Suomessa tavataan kallioperässä erilaisia siirros- ja ruhjevyöhykkeitä, joita pitkin on tapahtunut kalliolohkojen liikkeitä.[5]

Suomen kallioperän kehitysvaiheet

Suomen kallioperä on suurimmaksi osaksi hyvin vanhaa, ja vain melko pieni osa siitä on 1800- miljoonaa vuotta nuorempaa.[1] Suomen kallioperän yleispiirteet ovat muodostuneet arkeeisena aikana 2800-2700 miljoonaa vuotta sitten ja proterotsooisena aikana 1900-1800 miljoonaa vuotta sitten.[2]

Arkeeinen aika

Suomen vanhimmat kivet ovat 3100 miljoonan vuoden ikäisiä. Kuitenkin suurin osa arkeeisena aikana muodostuneista kivistä on 2800-2700 miljoonan vuoden ikäisiä. Tänä aikana muodostuivat Itä-Suomen ja Lapin arkeeiset alueet. Nämä alueet koostuvat pääasiassa erilaisista granitoideista ja ns. vihreäkivivyöhykkeistä.[4]

Proterotsooinen aika

Svekofenninen orogenia

Gneissiä

Arkeeisen ajan tapahtumien jälkeen Suomen kallioperän kehityksessä seurasi pitkä hiljainen jakso. Seuraavat kallioperämme merkittävimmät mullistukset tapahtuivat varhaisproterotsooisen maailmankauden aikana. Tuolloin, noin 1900-1800 miljoonaa vuotta sitten tapahtui niin sanottu Svekofenninen orogenia[6], jossa muodostui suurin osa maamme etelä- ja keskiosien kivilajeista.

Svekofenniset kivilajit ovat alunperin olleet erilaisia vulkaniitteja ja sedimenttejä. Svekofennisessä orogeniassa nämä kivet joutuivat metamorfoosin kohteeksi. Metamorfoosissa kivet muuttuivat erilaisiksi liuskeiksi, gneisseiksi ja migmatiiteiksi. Niitä alueita, joilla tämäntyyppiset kivilajit ovat vallitsevia, kutsutaan Svekofennisiksi liuskealueiksi,[7] joista esimerkiksi Tampereen liuskealue on ollut aktiivisen tutkimuksen kohteena jo 1800- luvun lopulta alkaen.[8]

Liuskealueiden lisäksi Svekofennisen orogenian yhteydessä muodostui paljon erilaisia graniittisia syväkiviä. Graniittien lisäksi muodostui myös vähäisiä määriä mafisia syväkiviä, kuten gabroja.[9]

Nämä syväkivet jaetaan neljään luokkaan sen mukaan, mikä niiden syntyajankohta suhteessa Svekofennisen orogenian vaiheisiin. Nämä luokat ovat: syn-, myöhäis-, post- ja anorogeeninen. Synorogeeninen tarkoittaa sellaisia kiviä, jotka ovat muodostuneet orogenian voimakkaimman vaiheen aikana, myöhäisorogeeniset kivet taas ovat muodostuneet kun orogeniaan liittyvät laattaliikunnot olivat jo laantumassa. Postorogeeniset kivet muodostuivat tektonisen toiminnan jo laannuttua; anorogeeniset kivet ovat puolestaan sellaisia, että ne eivät liity ko. orogeeniseen tapahtumaan millään tavalla.[10]

Näistä graniittisista kivilajiyksiköistä huomionarvoisia ovat synorogeeninen Keski-Suomen granitoidikompleksi[11], myöhäisorogeeninen Turun-Sulkavan graniittivyöhyke[11] ja Svekofenniseen orogeniaan liittymätön mutta suurinpiirtein saman ikäinen Keski-Lapin graniittikompleksi[12].

Kun Svekofennisen orogenian tektoninen aktiivisuus oli jo laantunut, purkautui vaipasta ylös kuoreen ns. postorogeenisia graniitteja. Nämä graniitit esiintyvät pieninä, rengasmaisina tai juonimaisina intruusioina Ahvenanmaan saaristossa, Mikkelissä ja Ruokolahdella.

Lähteet

  • Lehtinen, M., Nurmi, P., Rämö, T.: Suomen kallioperä. Jyväskylä: Suomen geologinen seura, 1998. ISBN 952-90-9260-1.

Viitteet

  1. ↑ a b c Lehtinen et al. 1998: 95.
  2. ↑ a b Lehtinen et al. 1998: 94.
  3. ↑ Lehtinen et al. 1998: 100.
  4. ↑ a b Lehtinen et al. 1998: 98.
  5. ↑ Lehtinen et al. 1998: 347.
  6. ↑ Lehtinen et al. 1998: 99-100.
  7. ↑ Lehtinen et al. 1998: 200.
  8. ↑ Lehtinen et al. 1998: 209.
  9. ↑ Lehtinen et al. 1998: 230.
  10. ↑ Lehtinen et al. 1998: 235.
  11. ↑ a b Lehtinen et al. 1998: 240.
  12. ↑ Lehtinen et al. 1998: 251.
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_kallioperä&oldid=8241683”