Ero sivun ”Äideistä parhain (elokuva)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 53: Rivi 53:
[[Luokka:Jussi-palkinnon voittaneet elokuvat]]
[[Luokka:Jussi-palkinnon voittaneet elokuvat]]


[[ar:أفضل الأمهات]]
[[en:Äideistä parhain]]
[[en:Äideistä parhain]]
[[es:Äideistä parhain]]
[[es:Äideistä parhain]]

Versio 18. maaliskuuta 2010 kello 23.28

Äideistä parhain
 
Ohjaaja Klaus Härö
Käsikirjoittaja Jimmy Karlsson
Antti Tuuri
Kirsi Vikman
Tuottaja Ilkka Matila
Säveltäjä Tuomas Kantelinen
Kuvaaja Jarkko T. Laine
Leikkaaja Darek Hodor
Pääosat Topi Majaniemi
Marjaana Maijala
Esko Salminen
Michael Nyqvist
Maria Lundqvist
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi Suomi
Tuotantoyhtiö Matila Röhr Productions Oy
Ensi-ilta 2005
Kesto 108 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
ruotsi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Äideistä parhain (2005) on Suomen vuoden 2006 Oscar-ehdokkaaksi valittu draamaelokuva, joka sai ensi-iltansa 30. syyskuuta 2005. Pääosia elokuvassa esittävät Topi Majaniemi, Marjaana Maijala, Esko Salminen, Aino-Maija Tikkanen, Michael Nyqvist sekä Maria Lundqvist.

Elokuva Äideistä parhain pohjautuu samannimiseen Heikki Hietamiehen kirjoittamaan romaaniin Äideistä parhain. Elokuvan tarina sijoittuu talvi- ja jatkosodan aikaan, jolloin Suomesta evakuoitiin Ruotsiin yli 70 000 sotalasta.

Elokuva kertoo 9-vuotiaan Eeron tarinan evakkolapsena Skånessa. Väliin leikataan aikuisen Eeron keskusteluja iäkkään äitinsä kanssa kipeistä sodanajan tapahtumista.

Elokuvaa kuvattiin syyskuusta joulukuuhun 2004. Välissä oli todennäköisesti kuvaustauko.

Elokuva on saanut maailmalla paljon kehuja ja se on voittanut paljon kansainvälisiä elokuvapalkintoja. Härön filmistä on pidetty esimerkiksi Virossa, Ruotsissa, Egyptissä, Kanadassa, Italiassa ja Saksassa. Helmikuussa 2006 elokuva voitti kolme Jussi-patsasta.

Arvioita

Kansan Uutisten Viikkolehden Harri-Ilmari Moilanen arvioi vuoden 2009 TV-esityksen aikaan, että elokuva käsittelee kipeitä ihmissuhdejuttuja. Härön viileä ohjaus ja epätasainen näyttelijätyöskentely eivät kuitenkaan täysin onnistu tihentämään tunneilmastoa: varsinainen huipentuma puuttuu. Asiaa ei Moilasen mielestä edesauta Tuomas Kantelisen raskassoutuisena vellova musiikki. Nykyhetkeä ja menneisyyttä filmi hänestä joka tapauksessa yhdistelee elävästi.[1]

Lähteet

  1. Harri-Ilmari Moilanen: Testissä perheonni. Kansan Uutiset/Viikkolehti/Tv&Radio, 2009, nro viikko 52, s. 7.

Aiheesta muualla

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.