Ero sivun ”Beetasäteily” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 20: Rivi 20:
Beetasäteily on voimakkaasti [[ionisoiva säteily|ionisoivaa säteilyä]] kuten [[alfasäteily|alfasäteily-]] ja [[gammasäteily]]kin. Beetasäteily muuttaa suuntaansa magneettikentässä. Tästä pääteltiin, että tämä säteilyn osa koostuu varatuista hiukkasista. Beetasäteily on läpäisykyvyltään alfa- ja gammasäteilyjen väliltä.
Beetasäteily on voimakkaasti [[ionisoiva säteily|ionisoivaa säteilyä]] kuten [[alfasäteily|alfasäteily-]] ja [[gammasäteily]]kin. Beetasäteily muuttaa suuntaansa magneettikentässä. Tästä pääteltiin, että tämä säteilyn osa koostuu varatuista hiukkasista. Beetasäteily on läpäisykyvyltään alfa- ja gammasäteilyjen väliltä.


Beetasäteily vaimenee väliaineessa kun elektronit, joista säteily koostuu, menettävät liike-energiaansa pääasiassa sirotessaan aineen elektroneista ja ytimistä. Pääosa hidastumisesta tapahtuu säteilyn vuorovaikutteessa aineen elektronien kanssa. Hidastuminen on vaihtelevaa, paljon sirontaa aiheuttavaa ja voi olla äärimmäisen voimakastakin johtuen säteilyn ja väliaineen elektronien samansuuruisesta massata. Tämän vuoksi beetasäteilylle on tyypillistä, että hiukkasten rata on voimakkaasti kimpoileva ja vaimenemiseen vaikuttaa merkittävästi sattuma.
Beetasäteily vaimenee väliaineessa kun elektronit, joista säteily koostuu, menettävät liike-energiaansa pääasiassa sirotessaan aineen elektroneista ja ytimistä. Pääosa hidastumisesta tapahtuu säteilyn vuorovaikutteessa aineen elektronien kanssa. Hidastuminen on vaihtelevaa, paljon sirontaa aiheuttavaa ja voi olla äärimmäisen voimakastakin johtuen säteilyn ja väliaineen elektronien samansuuruisesta massasta. Tämän vuoksi beetasäteilylle on tyypillistä, että hiukkasten rata on voimakkaasti kimpoileva ja vaimenemiseen vaikuttaa merkittävästi sattuma.


== Historia ==
== Historia ==

Versio 12. maaliskuuta 2010 kello 01.21

Beetasäteily on radioaktiivisen hajoamisen yksi muoto, jossa atomin ytimestä poistuu (emittoituu) beetahiukkanen (elektroni tai positroni). Elektronin poistuessa kyseessä on beeta miinus ) -säteily. Positronin poistuessa kyseessä on beeta plus +) -säteily (positroniemissio).

Säteilyn synty

Beetasäteily

β-hajoamisessa heikko vuorovaikutusvoima muuntaa neutronin protoniksi ja lähettää ytimestä elektronin ja anti-neutriinon:

β+-hajoamisessa protoni muuntuu neutroniksi, positroniksi ja neutriinoksi:

Jos protoni ja neutroni ovat osa atomin ydintä, muuttavat nämä prosessit kemiallisen alkuaineen toiseksi. Esimerkiksi:

- säteily)
+- säteily)

Säteilyn luonne

Beetasäteily on voimakkaasti ionisoivaa säteilyä kuten alfasäteily- ja gammasäteilykin. Beetasäteily muuttaa suuntaansa magneettikentässä. Tästä pääteltiin, että tämä säteilyn osa koostuu varatuista hiukkasista. Beetasäteily on läpäisykyvyltään alfa- ja gammasäteilyjen väliltä.

Beetasäteily vaimenee väliaineessa kun elektronit, joista säteily koostuu, menettävät liike-energiaansa pääasiassa sirotessaan aineen elektroneista ja ytimistä. Pääosa hidastumisesta tapahtuu säteilyn vuorovaikutteessa aineen elektronien kanssa. Hidastuminen on vaihtelevaa, paljon sirontaa aiheuttavaa ja voi olla äärimmäisen voimakastakin johtuen säteilyn ja väliaineen elektronien samansuuruisesta massasta. Tämän vuoksi beetasäteilylle on tyypillistä, että hiukkasten rata on voimakkaasti kimpoileva ja vaimenemiseen vaikuttaa merkittävästi sattuma.

Historia

Heliumytimistä koostuvan alfasäteilyn pysäyttää paperiarkki, elektroneista koostuvan betasäteilyn alumiinilevy ja gammasäteily vaimenee väliaineessa.

Kun ranskalainen fyysikko Henri Becquerel huomasi radioaktiivisuuden 1896, ei hän aavistanut että ilmiön aiheuttama säteily koostuu sekä energiasta että hiukkasista. Toinen tutkija, Ernest Rutherford, aloitti pian tutkimukset säteilyn luonteen selvittämiseksi ja keksi ydinsäteilyn kolme päälajia: alfa- beeta- ja gammasäteilyn. 1900-luvulle mennessä oli selvinnyt, että beetasäteily koostui itse asiassa elektroneista.