Ero sivun ”Douglas Sirk” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
kh, w, suom. nimiä |
p →Saksalainen elokuvaohjaaja: typo |
||
Rivi 3: | Rivi 3: | ||
== Saksalainen elokuvaohjaaja == |
== Saksalainen elokuvaohjaaja == |
||
Sirk ohjasi urallaan 46 elokuvaa, joista ensimmäinen, ''Zwei genies'', valmistui vuonna [[1934]]. Elokuva tuotettiin [[Saksa]]ssa. Hänen ensimmäinen suuri työ oli ''Loppusointu''-musikaali (''Schlußakkord'', [[1936]]), joka toi Sirkille voiton [[Venetsian elokuvajuhlat|Venetsian elokuvajuhlilla]]. Hän ohjasi [[1930]]-luvulla vielä useita nykyään Saksan klassikkoelokuviin kuuluvia draamaelokuvia. Vuonna [[1939]] hän oli ehdolla [[Cannesin elokuvajulat|Cannesin elokuvajuhlien]][[Kultainen palmu|Kultaisen palmun]] saajaksi elokuvasta ''Boefje'', jonka jälkeen hän siirtyi [[Hollywood]]iin. |
Sirk ohjasi urallaan 46 elokuvaa, joista ensimmäinen, ''Zwei genies'', valmistui vuonna [[1934]]. Elokuva tuotettiin [[Saksa]]ssa. Hänen ensimmäinen suuri työ oli ''Loppusointu''-musikaali (''Schlußakkord'', [[1936]]), joka toi Sirkille voiton [[Venetsian elokuvajuhlat|Venetsian elokuvajuhlilla]]. Hän ohjasi [[1930]]-luvulla vielä useita nykyään Saksan klassikkoelokuviin kuuluvia draamaelokuvia. Vuonna [[1939]] hän oli ehdolla [[Cannesin elokuvajulat|Cannesin elokuvajuhlien]] [[Kultainen palmu|Kultaisen palmun]] saajaksi elokuvasta ''Boefje'', jonka jälkeen hän siirtyi [[Hollywood]]iin. |
||
== Ura Hollywoodissa == |
== Ura Hollywoodissa == |
Versio 10. maaliskuuta 2010 kello 16.48
Hans Detlef Sierck eli Douglas Sirk (s. 26. huhtikuuta 1897, k. 14. tammikuuta 1987) oli saksalaissyntyinen elokuvaohjaaja, joka teki uransa pääasiassa Hollywoodissa.
Saksalainen elokuvaohjaaja
Sirk ohjasi urallaan 46 elokuvaa, joista ensimmäinen, Zwei genies, valmistui vuonna 1934. Elokuva tuotettiin Saksassa. Hänen ensimmäinen suuri työ oli Loppusointu-musikaali (Schlußakkord, 1936), joka toi Sirkille voiton Venetsian elokuvajuhlilla. Hän ohjasi 1930-luvulla vielä useita nykyään Saksan klassikkoelokuviin kuuluvia draamaelokuvia. Vuonna 1939 hän oli ehdolla Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun saajaksi elokuvasta Boefje, jonka jälkeen hän siirtyi Hollywoodiin.
Ura Hollywoodissa
Sirkin ensimmäinen ohjaustyö Hollywoodissa oli Hitler's Madman vuodelta 1943. Elokuvan tuottanut PRC-yhtiö oli kuitenkin pettynyt elokuvan linjaan, mutta Sirkin onneksi MGM osti elokuvan oikeudet ja julkaisi sen MGM-elokuvana. Seuraava elokuva oli Summer Storm (1944), joka sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista. 1940-luvun aikana hän ohjasi vielä useita pienemmälle huomiolle jääneitä film noir-elokuvia.
Hänen ensimmäinen suurempi Hollywood-työ 1950-luvulla oli Miksi jätit minut (1953), jonka pääosassa nähtiin Barbara Stanwyck. Seuraavana vuonna hän ohjasi Punainen kotka Universalille Katkaistu nuoli- ja Taistelu Apassisolassa -elokuvien jatkoksi. Elokuvan pääosassa nähtiin Rock Hudson, jonka läpimurto oli vielä parin vuoden päässä. Elokuva filmattiin 3-D-elokuvana, mutta levitettiin 2-D:nä.
Lääkärin omatunto valmistui samaisena vuonna kuin Punainen kotka, mutta se oli kuitenkin huomattavasti suurempi menestys. Jane Wyman sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta naispääosasta, mutta miespääosassa nähty Rock Hudson jäi ilman ehdokkuutta. Elokuva tuotti huikeat kahdeksan miljoonaa dollaria Yhdysvalloissa.
Kaikki puolestasi (1955) oli Rock Hudsonin ja Barbara Rushin tähdittämä romanttinen draama, jonka ensi-ilta oli juuri ennen Douglas Sirkin uran suurta merkkipaalua, Kaikki minkä taivas sallii. Jane Wyman ja Rock Hudson näyttelivät pääosia tässä klassikkoelokuvassa, joka jäi kuitenkin ilman menestystä palkintojenjaossa.
Barbara Stanwyck näytteli naispääosaa Onni päättyy huomenna -melodraamassa vuonna 1956. Rock Hudson ja Lauren Bacall olivat Tuuleen kirjoitettu -elokuvan tähdet samana vuonna. Elokuva sai kolme Oscar-ehdokkuutta, joista voitoksi vaihtui vain paras naissivuosa (Dorothy Malone). Rock Hudson teki jälleen pääosan Sirkin Korean sodasta kertovassa elokuvassa Taisteluhymni, joka voitti Golden Globen.
Rakasta tänään, huomenna... sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta äänestä. Sota-aikaan sijoittunut draama sai myös Golden Globe -ehdokkuuden. Suurinta elämässä (1959) jäi Sirkin viimeiseksi Hollywood-elokuvaksi, joka sai kaksi Oscar-ehdokkuutta parhaasta naissivuosasta. Elokuva oli merkittävä taloudellinen menestys, jonka kahden miljoonan dollarin budjetti tuotti vuoteen 1970 mennessä 25 miljoonaa dollaria. Tämän jälkeen Sirk muutti takaisin Saksaan, jossa teki kolme lyhytelokuvaa ennen uran päättymistä. Vuonna 1978 hänet palkittiin Saksassa elämäntyöstään.
Ohjaajat John Waters ja Todd Haynes ovat kertoneet Sirkin työn olevan heidän yksi vaikutteistaan. Myös Rainer Werner Fassbinder on tunnustanut velkansa Sirkille.
Filmografia
Vuosi | Alkuperäinen nimi | Suomenkielinen nimi |
---|---|---|
1935 | Das Mädchen vom Moorhof | |
1935 | April, April! | |
1935 | Stützen der Gesellschaft | |
1936 | La Chanson du souvenir | |
1936 | T' was een April | |
1936 | Schlußakkord | Loppusointu |
1936 | Das Hofkonzert | Hovikonsertti |
1937 | Zu neuen Ufern | Vieraille rannoille |
1937 | La Habanera | Habanera |
1938 | Accord Final | |
1939 | Boefje | |
1943 | Hitler's Madman | |
1944 | Summer Storm | |
1946 | A Scandal in Paris | |
1947 | Lured | Tyttöjä kadoksissa |
1948 | Sleep, My Love | Pisara myrkkyä |
1949 | Shockproof | Polttomerkitty |
1949 | Slightly French | Valeranskatar |
1950 | Mystery Submarine | |
1951 | The First Legion | |
1951 | Thunder On The Hill | Tuoksuvan kirjeen salaisuus |
1951 | The Lady Pays Off | |
1951 | Week-End With Father | Kuherrusmatka kuudelle |
1952 | No Room for the Groom | Ei sijaa sulhaselle |
1952 | Has Anybody Seen My Gal? | Ei rikkautta vaan rakkautta |
1953 | Meet Me at the Fair | |
1953 | Take Me To Town | |
1953 | All I Desire | Miksi jätit minut |
1954 | Taza, Son of Cochise | Punainen kotka |
1954 | Magnificent Obsession | Lääkärin omatunto |
1954 | Sign Of The Pagan | Attila, hunnien kuningas |
1955 | Captain Lightfoot | Kaikki puolestasi |
1955 | All That Heaven Allows | Kaikki minkä taivas sallii |
1956 | There's Always Tomorrow | Onni päättyy huomenna |
1956 | Written on the Wind | Tuuleen kirjoitettu |
1957 | Battle Hymn | Taisteluhymni |
1957 | Interlude | Salzburgin rakastavaiset |
1958 | The Tarnished Angels | Paholaisen enkelit |
1958 | A Time to Love and a Time to Die | Rakasta tänään, huomenna... |
1959 | Imitation of Life | Suurinta elämässä |
1979 | Bourbon Street Blues | |