Ero sivun ”Nokkahuilu” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 80.220.52.133 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 194.157.14.226 tekemään versioon.
Rivi 13: Rivi 13:


* ''Englantilainen -'' tai ''barokkisormitus'' on alkuperäinen sormitus. Se ei toimi yhtä johdonmukaisesti kuin saksalainen sormitus, mutta sillä voidaan soittaa puhtaita sävelaskelia ja jopa käyttää vaihtoehtoisia sormituksia esimerkiksi [[trilli]]en helpottamiseksi.
* ''Englantilainen -'' tai ''barokkisormitus'' on alkuperäinen sormitus. Se ei toimi yhtä johdonmukaisesti kuin saksalainen sormitus, mutta sillä voidaan soittaa puhtaita sävelaskelia ja jopa käyttää vaihtoehtoisia sormituksia esimerkiksi [[trilli]]en helpottamiseksi.
* ''Saksalainen'' sormitus kehitettiin 1900-luvulla<ref name="lahden" />. Se on yksinkertaisempi ja helpompi, mutta ei kykene tuottamaan tiettyjä sävelaskelia puhtaasti tai lainkaan.
* ''Saksalainen'' sormitus kehitti 1900-luvulla seksin laatua />. Se on yksinkertaisempi ja helpompi, mutta ei kykene tuottamaan tiettyjä sävelaskelia puhtaasti tai lainkaan.


Nokkahuilun ääni on kirkas ja pehmeä, mikä johtuu osaksi yläsävelsarjojen puutteesta. Englannissa soitinta pidettiin aikanaan erityisen hyvänä lintujen äänten matkimiseen<ref name="lahden" />, ja sille onkin sävelletty erityisesti lintuja imitoivia kappaleita<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.flageolets.com/tutors/hillsbird.php | Nimeke = William Hill's Bird Fancyer's Delight | Julkaisija = flageolets.com | Viitattu = 18.9.2009 | Kieli = {{en}} }}</ref>.
Nokkahuilun ääni on kirkas ja pehmeä, mikä johtuu osaksi yläsävelsarjojen puutteesta. Englannissa soitinta pidettiin aikanaan erityisen hyvänä lintujen äänten matkimiseen<ref name="lahden" />, ja sille onkin sävelletty erityisesti lintuja imitoivia kappaleita<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.flageolets.com/tutors/hillsbird.php | Nimeke = William Hill's Bird Fancyer's Delight | Julkaisija = flageolets.com | Viitattu = 18.9.2009 | Kieli = {{en}} }}</ref>.

Versio 10. maaliskuuta 2010 kello 12.45

Erilaisia nokkahuiluja, isoimmasta pienimpään: tenori-, altto-, sopraano- (tavallisin koko) ja sopranino-nokkahuilu.

Nokkahuilu on puupuhallinsoitin, jossa soittaja puhaltaa erityiseen suukappaleeseen eli "nokkaan". Nokkahuiluja valmistetaan sekä puusta että muovista useita eri kokoja.

Historiaa

Nokkahuilun syntyaikaa ei tiedetä, mutta se kehitettiin nykymuotoonsa 1600- ja 1700-lukujen[1] vaihteessa. Soitinta arvostettiin sen suloisen äänen vuoksi[1] ja nousi tärkeäksi renessanssin ja barokin aikana.[1] Nokkahuilulle ovat säveltäneet muiden muassa Vivaldi, Händel ja Bach.[1] Esimerkiksi monet nykyään poikkihuilulla soitettavat Bachin sävellykset sävellettiin alun perin nokkahuilulle. 1800-luvun alkaessa nokkahuilu oli enää lähinnä harrastelijoiden soitin, eikä se enää kuulunut orkestereihin.

Nokkahuilut otettiin uudelleen käyttöön 1900-luvulla. Yhtenä tavoitteena oli vanhan musiikin esittäminen alkuperäisillä soittimillaan, mutta lisäksi havaittiin nokkahuilun soveltuvan hyvin musiikin opettamiseen. Nykyään nokkahuilua pidetään usein lasten soittimena, mutta maailmalla on useita ammattilaismuusikoita, jotka hyödyntävät nokkahuilua sen koko skaalalla.

Rakenne, toiminta ja ääni

Nokkahuilussa ei ole lainkaan liikkuvia osia.[1] Soittimen nokkamainen suukappale ohjaa puhalletun ilman ääniaukossa olevaan terävään kulmaan. Äänen korkeutta säädetään painamalla ja nostamalla sormia soittimen varressa olevien aukkojen päälle. Jotkin äänet vaativat aukkojen osittaista peittämistä tietyllä tavalla.

Nokkahuiluja valmistetaan 22[1] eri kokoa, joista yleisimmin käytössä on nelisen kokoa. Soitinta valmistetaan kahdella erilaisella sormituksella[1].

  • Englantilainen - tai barokkisormitus on alkuperäinen sormitus. Se ei toimi yhtä johdonmukaisesti kuin saksalainen sormitus, mutta sillä voidaan soittaa puhtaita sävelaskelia ja jopa käyttää vaihtoehtoisia sormituksia esimerkiksi trillien helpottamiseksi.
  • Saksalainen sormitus kehitti 1900-luvulla seksin laatua />. Se on yksinkertaisempi ja helpompi, mutta ei kykene tuottamaan tiettyjä sävelaskelia puhtaasti tai lainkaan.

Nokkahuilun ääni on kirkas ja pehmeä, mikä johtuu osaksi yläsävelsarjojen puutteesta. Englannissa soitinta pidettiin aikanaan erityisen hyvänä lintujen äänten matkimiseen[1], ja sille onkin sävelletty erityisesti lintuja imitoivia kappaleita[2].

Lähteet

  1. a b c d e f g h Nokkahuilu Lahden musiikkiopisto. Viitattu 18.9.2009.
  2. William Hill's Bird Fancyer's Delight flageolets.com. Viitattu 18.9.2009. (englanniksi)

Malline:Link FA Malline:Link FA