Ero sivun ”Rikastus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
[[Rauta]] rikastetaan [[rikaste|sähkömagneettisella rikastuslaitteella]]. Tästä prosessista yli jäänyt sivukivilieju rikastetaan edelleen muilla menetelmillä. |
[[Rauta]] rikastetaan [[rikaste|sähkömagneettisella rikastuslaitteella]]. Tästä prosessista yli jäänyt sivukivilieju rikastetaan edelleen muilla menetelmillä. |
||
[[Kulta]] ja [[hopea]] rikastettiin pitkään [[elohopea]]n ja [[syanidi]]n avulla. Hienoksi jauhetuun ja veteen sekoitettuun |
[[Kulta]] ja [[hopea]] rikastettiin pitkään [[elohopea]]n ja [[syanidi]]n avulla. Hienoksi jauhetuun ja veteen sekoitettuun kulta/hopeamalmiin tai rautarikastamosta tulevaan sivukiviliuokseen, pulppiin, sekoitettiin jauhamisen yhteydessä nestemäistä elohopeaa jolloin arvomineraali tarttui elohopeaan muodostaen [[amalgaami]]a, ja seos sai virrata kuurnaan jonka pohja oli päällystetty elohopeapinnoitetuilla kuparilevyillä. Amalgaami tarttui kupariin ja aika ajoin virtaus katkaistiin jotta levyt voitiin vaihtaa uusiin vastaaviin. Nyt kulta- tai hopeapintaiset pintaiset levyt vietiin puhdistamoon jossa amalgaami poistettiin raskailla koneellisilla kaapimilla ja elohopea erotettiin kullasta tislausuuneissa. Elohopea kaasuuntui 300 asteen lämmössä ja poistui uunista, jolloin se jäähdytettiin taas nestemäiseksi ja palautettiin kiertoon, puhdas arvometallipöly jäi uuniin ja poistettiin määräajoin. |
||
Amalgaamikuurnista loppu lieju virtasi syanidiliottamoon eli suuriin altaisiin, joihin laskettiin kaliumsyanidiliuosta. Liuos läpäisi liejun ja arvometallipitoinen myrkkylipeä sai virrata putkia pitkin ns. kastelutorneihin, jotka oli täytetty sinkkilastuilla. Sinkki vangitsi kullan tai hopean pintaansa ja määräajoin virtaus katkaistiin, torni tyhjennettiin kultapäällysteisistä lastuista ja ladattiin uudelleen. Tornin pohjalla oli allas johon sen läpäissyt myrkkyliuos kerääntyi ja pumpattiin kierrätykseen. Altaista lieju taas kuljetettiin eri menetelmillä - kuljettimista kuuppavaunuihin tehtaasta riippuen - erityiskaatopaikalle. Sinkkilastuista kulta tai hopea erotettiin sulattamossa koska sinkki sulaa huomattavasti alemmassa lämpötilassa kuin kulta. Sula sinkki virtaa nyt pois sulatusupokkaasta ja valuu omiin muotteihinsa. Jäähtyneet sinkkiharkot työstetään erillisellä työstökoneella taas lastuiksi jotka palautetaan kiertoon. |
Amalgaamikuurnista loppu lieju virtasi syanidiliottamoon eli suuriin altaisiin, joihin laskettiin kaliumsyanidiliuosta. Liuos läpäisi liejun ja arvometallipitoinen myrkkylipeä sai virrata putkia pitkin ns. kastelutorneihin, jotka oli täytetty sinkkilastuilla. Sinkki vangitsi kullan tai hopean pintaansa ja määräajoin virtaus katkaistiin, torni tyhjennettiin kultapäällysteisistä lastuista ja ladattiin uudelleen. Tornin pohjalla oli allas johon sen läpäissyt myrkkyliuos kerääntyi ja pumpattiin kierrätykseen. Altaista lieju taas kuljetettiin eri menetelmillä - kuljettimista kuuppavaunuihin tehtaasta riippuen - erityiskaatopaikalle. Sinkkilastuista kulta tai hopea erotettiin sulattamossa koska sinkki sulaa huomattavasti alemmassa lämpötilassa kuin kulta. Sula sinkki virtaa nyt pois sulatusupokkaasta ja valuu omiin muotteihinsa. Jäähtyneet sinkkiharkot työstetään erillisellä työstökoneella taas lastuiksi jotka palautetaan kiertoon. |
||
Versio 9. maaliskuuta 2010 kello 12.01
Rikastus on hienoksi murskatun malmin arvomineraalien erotusprosessi toisistaan tai sivukivestä. Rikastuksessa käytetään fyysisiä menetelmiä, jotka perustuvat mineraalien erilaisiin pintaominaisuuksiin, magneettisiin tai sähköisiin ominaisuuksiin sekä ominaispainoeroihin.
Rauta rikastetaan sähkömagneettisella rikastuslaitteella. Tästä prosessista yli jäänyt sivukivilieju rikastetaan edelleen muilla menetelmillä.
Kulta ja hopea rikastettiin pitkään elohopean ja syanidin avulla. Hienoksi jauhetuun ja veteen sekoitettuun kulta/hopeamalmiin tai rautarikastamosta tulevaan sivukiviliuokseen, pulppiin, sekoitettiin jauhamisen yhteydessä nestemäistä elohopeaa jolloin arvomineraali tarttui elohopeaan muodostaen amalgaamia, ja seos sai virrata kuurnaan jonka pohja oli päällystetty elohopeapinnoitetuilla kuparilevyillä. Amalgaami tarttui kupariin ja aika ajoin virtaus katkaistiin jotta levyt voitiin vaihtaa uusiin vastaaviin. Nyt kulta- tai hopeapintaiset pintaiset levyt vietiin puhdistamoon jossa amalgaami poistettiin raskailla koneellisilla kaapimilla ja elohopea erotettiin kullasta tislausuuneissa. Elohopea kaasuuntui 300 asteen lämmössä ja poistui uunista, jolloin se jäähdytettiin taas nestemäiseksi ja palautettiin kiertoon, puhdas arvometallipöly jäi uuniin ja poistettiin määräajoin.
Amalgaamikuurnista loppu lieju virtasi syanidiliottamoon eli suuriin altaisiin, joihin laskettiin kaliumsyanidiliuosta. Liuos läpäisi liejun ja arvometallipitoinen myrkkylipeä sai virrata putkia pitkin ns. kastelutorneihin, jotka oli täytetty sinkkilastuilla. Sinkki vangitsi kullan tai hopean pintaansa ja määräajoin virtaus katkaistiin, torni tyhjennettiin kultapäällysteisistä lastuista ja ladattiin uudelleen. Tornin pohjalla oli allas johon sen läpäissyt myrkkyliuos kerääntyi ja pumpattiin kierrätykseen. Altaista lieju taas kuljetettiin eri menetelmillä - kuljettimista kuuppavaunuihin tehtaasta riippuen - erityiskaatopaikalle. Sinkkilastuista kulta tai hopea erotettiin sulattamossa koska sinkki sulaa huomattavasti alemmassa lämpötilassa kuin kulta. Sula sinkki virtaa nyt pois sulatusupokkaasta ja valuu omiin muotteihinsa. Jäähtyneet sinkkiharkot työstetään erillisellä työstökoneella taas lastuiksi jotka palautetaan kiertoon.
Rikastuksella voidaan ydintekniikassa tarkoittaa myös isotooppirikastusta eli väkevöintiä.