Odysseus

Odysseus ja Eurykleia. Christian Gottlob Heynen piirros.

Odysseus (m.kreik. Ὀδυσσεύς Λαερτιάδης, Odysseús Laërtiádēs) oli kreikkalainen tarusankari ja Ithakan saaren myyttinen kuningas, Laerteen ja Antikleian poika. Hänen kerrotaan olleen jumalatar Pallas Athenen suosiossa. Hän oli tunnettu älystään ja neuvokkuudestaan, mistä hän ansaitsi epiteetin "viekas Odysseus". Odysseuksen henkilöhahmo esiintyy sekä Iliaassa että Odysseiassa.

Troijan sota

Pääartikkeli: Troijan sota

Odysseus osallistui Troijan sotaan kreikkalaisten joukoissa. Häntä pidettiin kreikkalaisista ovelimpana, ja juuri Odysseus keksikin Troijan hevosen, jonka avulla kreikkalaiset lopulta valloittivat Troijan.

Odysseuksen harharetket

Eepos Odysseia kertoo Odysseuksen vaivalloisesta kotiinpaluusta vaimonsa Penelopen ja poikansa Telemakhoksen luo. Matka kestää peräti kymmenen vuotta. Sen aikana hän kohtasi niin kyklooppeja, seireenejä kuin velhottariakin. Lisäksi hän vieraili manalassa tapaamassa sokeaa tietäjää.

Kykloopit olivat jättiläisiä, joilla oli ainoastaan yksi silmä keskellä otsaa. He viettivät huoletonta elämää, sillä maa kasvoi viljaa ja puut rypäleitä ilman heidän työtään. He eivät tunteneet lakia eivätkä tienneet mitään kansankokouksista, vaan asuivat kukin yksikseen vuorenluolissa. Odysseus saapui kyklooppien saarelle ja astui kahdentoista kumppaninsa kanssa erääseen luolaan, kun siinä asuva jättiläinen oli paimentamassa lampaitaan laitumella. Luolassa oli koreja täynnä juustoja ja täysiä maitoastioita sekä karsinoissa karitsoja ja pikku vuohia.

Pian jättiläinen palasi kotiin ja rysäytti niin suuren puutaakan maahan, että kreikkalaiset pakenivat ryskeestä säikähtäen luolan nurkkaan. Nostettuaan suuren kalliolohkareen luolan suulle, lypsettyään karjansa ja juotuaan maitoa hän teki tulen ja huomasi silloin muukalaiset. Odysseus kehotti turhaan häntä muistamaan, että Zeus suojelee vieraita. Kyklooppi tempasi heti kaksi Odysseuksen kumppania ja paiskasi heidät maahan, niin että veri ja sisälmykset roiskuivat ympäri luolaa. Hän paloitteli heidän ruumiinsa ja söi ne pala palalta. Sitten hän ojentautui luolan lattialle ja vaipui sikeään uneen.

Odysseus ei kuitenkaan uskaltanut tappaa jättiläistä, koska kreikkalaiset eivät olisi jaksaneet nostaa pois kiveä luolan suulta. Seuraavana aamuna kyklooppi herättyään otti taas kaksi Odysseuksen kumppania ja syötyään heidät ajoi laumansa laitumelle. Sillä aikaa Odysseus teroitti nuijansa varrenpään ja kätki sen roskakasaan. Kun jättiläinen sitten palasi ja taas söi kaksi miestä, lähestyi Odysseus häntä ja antoi hänelle kannun viiniä, jota kreikkalaisilla oli mukanaan. Ilahtuneena lahjasta jättiläinen kysyi Odysseuksen nimeä voidakseen antaa hänelle vieraslahjan. Odysseus sanoi nimensä olevan Ei kukaan. "No hyvä," sanoi jättiläinen, "minun vieraslahjani on se, että minä syön sinut, Ei kukaan, viimeiseksi kaikista kumppaneistasi." Ja hän vaipui raskaasen uneen.

Hänen nukkuessaan kreikkalaiset ottivat teroitetun nuijan, joka oli suuri kuin laivan masto, ja sysäsivät sen yhdessä hänen silmäänsä. Jättiläinen alkoi hirvittävästi ulvoa, ja muut kykloopit kokoontuivat luolan suulle. Kyklooppi valitti näille, että Ei kukaan oli vahingoittanut häntä ja että Ei kukaan yrittää tappaa hänet. Muut kykloopit pitivät jättiläistä hulluna ja päättelivät, että hänelle ei ollut kukaan tehnyt mitään pahaa, ja menivät pois. Kun jättiläinen sitten laski laumaansa ulos, kreikkalaisetkin pääsivät ulos siten, että riippuivat villoista suurten pässien alla, ja purjehtivat pois saaresta.

Uusia seikkailuja oli vielä edessä. Odysseus sai tuulten jumala Aiolokselta sai säkin, johon kaikki tuulet olivat suljettuina. Mutta kun Odysseuksen nukkuessa hänen kumppaninsa uteliaisuudesta avasivat säkin, kaikki tuulet ryntäsivät heti ulos ja nousi suuri myrsky. Ainoastaan yksi laiva pelastui. Sillä Odysseus saapui erääseen saareen, jossa asui noita nimeltä Kirke. Hän muutti kaikki Odysseuksen kumppanit sioiksi, mutta Odysseus pakotti noidan viimein muuttamaan heidät jälleen omaan muotoonsa. Sitten Odysseus kävi Manalassa puhumassa äitinsä kanssa.

Odysseus sattui retkellään myös lähelle seireenien saarta, jotka houkuttelivat viekkaasti suloisella laulullaan ohi purjehtivia luokseen tappaakseen heidät. Odysseus välttyi joutumasta laulun tenhovoiman uhriksi siten, että sulloi vahaa kumppaniensa korviin ja sidotti itsensä kiinni mastoon. Viimein hän saapui faiakilaisten saareen, jossa hänet otettiin ystävällisesti vastaan, ja sieltä hänet vihdoin saatettiin omaan valtakuntaansa, pieneen kalliosaareen Ithakaan.

Matkan päätyttyä hänen täytyi vielä lepyttää meren jumala Poseidon, jonka pojan hän oli surmannut Troijan sodan aikana ja jonka jälkeläisen, kyklooppi Polyfemoksen hän oli sokeuttanut. Poseidon vihasi Odysseusta ja yritti monilla keinoillaan tappaa tämän. Poseidon löi myös Pallas Athenen kanssa vetoa, että Odysseys ei palaa Ithakaan elävänä, mutta hävisi vedon.

Kun Odysseus oli palannut Ithakaan, Penelopea piirittivät useat kosijat. Penelope kaipasi yhä Odysseusta ja lupasi kosijoilleen päättää, kenet ottaa, vasta kun oli kutonut kankaan valmiiksi. Kangas edistyi oikein hitaasti, sillä Penelope purki yöllä aina sen, mitä oli päivällä kutonut. Kun kangas oli vihdoin valmis, Penelope laittoi viimeiseksi kokeeksi kosijat ampumaan Odysseuksen jousella, mutta kukaan kosijoista ei jaksanut jännittää sitä. Odysseus pukeutui kerjäläiseksi ja pyysi saada ampua, mutta muut vain nauroivat. Mutta kun Odysseus jännitti jousen vaivattomasti ja ampui nuolen 12 kirveenreiän läpi, Penelopen oli uskottava, että hänen aviomiehensä oli vihdoin palannut.

Lähde

Otto Sjögren: Historiallinen lukukirja: Vanha ja Keski-aika, WSOY, 1888.