Karl Brandt

Karl Brandt

Karl Brandt (8. tammikuuta 1904 – 2. kesäkuuta 1948) oli Adolf Hitlerin henkilökohtainen lääkäri elokuusta 1944 ja yksi natsien Aktion T4 -eutanasiaohjelman johtajista vuodesta 1939. Valtakunnan terveys- ja saniteettikomission kenraalimajurina hän osallistui rikolliseen ihmiskokeiden järjestämiseen yhdessä Werner Heyden ja muiden natsilääkärien kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen hänet tuomittiin rikoksista ihmisyyttä vastaan ja teloitettiin hirttämällä.

Brandt syntyi Mülhausenissa Saksan Elsass-Lothringenissa (nykyisin Ranskan Mulhouse). Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi 1928. Hän liittyi natsipuolueeseen tammukuussa 1932, hänestä tuli SA:n jäsen 1933, SS:n jäsen heinäkuussa 1934 ja hänet nimitettiin Untersturmführeriksi. Kesästä 1934 hän oli Hitlerin "avustava lääkäri". 1. syyskuuta 1939 Hitler nimitti hänet varajohtajaksi T4 eutanasiaohjelmaan Philipp Bouhlerin kanssa. Hän yleni normaaliin tapaan SS:ssä; tammikuussa 1943 hän oli kenraalimajuri. 16. huhtikuuta 1945 sodan lähestyessä loppuaan Gestapo pidätti hänet, sillä hän oli siirtänyt perheensä pois Berliinistä, jotta he voisivat antautua amerikkalaisille. Berliiniläinen oikeus tuomitsi hänet kuolemaan, mutta Karl Dönitz vapautti hänet 2. toukokuuta. Hän jäi brittiläisten pidättämäksi 23. toukokuuta 1945.

Karl Brandt lääkärien oikeudenkäynnissä

Brandt joutui oikeuteen 22 muun natsitohtorin kanssa Nürnbergin oikeuspalatsissa. Oikeudenkäynti, viralliselta nimeltään Yhdysvallat vs. Karl Brandt et al., tunnetaan yleisemmin lääkärioikeudenkäyntinä. Se alkoi 9. joulukuuta 1946. Brandtia syytettiin "erikoisesti vastuulliseksi osallistumisestaan vankien jäädytyskokeisiin, malaria- ja kaasukokeisiin, ... ja moniin muihin". Häntä syytettiin myös Aktion T4 eutanasiaohjelmaan ja SS:n kuulumisesta. Brandt tuomittiin kuolemaan ja hänet hirtettiin Landsbergin vankilassa kesäkuussa 1948.

Aiheesta muualla

• http://www.shoah.dk/doctors/brandt.htm
• http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/biography/Brandt.html