Ero sivun ”Harakka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Sts (keskustelu | muokkaukset) p →Ravinto: pilkun viilaus |
|||
| Rivi 44: | Rivi 44: | ||
== Ravinto == |
== Ravinto == |
||
Harakka on kaikkiruokainen; se syö hyönteisiä, matoja, siemeniä ja hedelmiä ja ryöstelee lintujen munia ja poikasia. On todettu myös tappaneen aikuisia pienempiä lintuja |
Harakka on kaikkiruokainen; se syö hyönteisiä, matoja, siemeniä ja hedelmiä ja ryöstelee lintujen munia ja poikasia. On todettu myös tappaneen aikuisia pienempiä lintuja, kuten varpusia ja pääskysiä, sekä pienjyrsijöitä kuten rottia.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Laine, Lasse. J | Nimeke = Suomalainen Lintuopas | Vuosi = 2009 | Sivu = 281 | Julkaisija = WSOY | Tunniste = ISBN 978-951-0-26894-0}}</ref> |
||
Harakka vierailee usein myös [[lintujen talviruokinta]]paikoilla. Ruokintapaikallakin harakalle kelpaa melkein mikä tahansa ruoka. Harakan erityistä herkkua ovat kuitenkin auringonkukansiemenet, pähkinät sekä tali ja rasva.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.linnunpontto.com/index.php?sivu=talviruokinta_mita.php | Nimeke = Linnunpontto.com | Viitattu = 20.heinäkuuta 2009}}</ref><ref name="birdlife">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talviruokinta.shtml | Nimeke = Talviruokinta | Viitattu = 20.heinäkuuta 2009}}</ref>Kuten muillekaan linnuille, harakoillekaan ei pidä antaa vettynyttä, pilaantunutta tai suolaista ruokaa eikä leivänmuruja.<ref name="birdlife">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talviruokinta.shtml | Nimeke = Talviruokinta | Viitattu = 20.heinäkuuta 2009}}</ref> |
Harakka vierailee usein myös [[lintujen talviruokinta]]paikoilla. Ruokintapaikallakin harakalle kelpaa melkein mikä tahansa ruoka. Harakan erityistä herkkua ovat kuitenkin auringonkukansiemenet, pähkinät sekä tali ja rasva.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.linnunpontto.com/index.php?sivu=talviruokinta_mita.php | Nimeke = Linnunpontto.com | Viitattu = 20.heinäkuuta 2009}}</ref><ref name="birdlife">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talviruokinta.shtml | Nimeke = Talviruokinta | Viitattu = 20.heinäkuuta 2009}}</ref> Kuten muillekaan linnuille, harakoillekaan ei pidä antaa vettynyttä, pilaantunutta tai suolaista ruokaa eikä leivänmuruja.<ref name="birdlife">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talviruokinta.shtml | Nimeke = Talviruokinta | Viitattu = 20.heinäkuuta 2009}}</ref> |
||
== Elintavat ja käyttäytyminen == |
== Elintavat ja käyttäytyminen == |
||
Versio 1. maaliskuuta 2010 kello 13.13
| Harakka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Varikset Corvidae |
| Suku: | Harakat Pica |
| Laji: | pica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pica pica |
|
| Katso myös | |
Harakka (Pica pica) on harakoiden sukuun kuuluva lintu.
Koko ja ulkonäkö
Harakka on 40–51 cm pitkä ja painaa 175–300 g. Koiras on keskimäärin naarasta suurempi ja pitkäpyrstöisempi. Väritykseltään harakka on mustavalkoinen lintu, jolla on yksivärisen vihreähohtoinen, 20–30 cm pitkä pyrstö. Nuoret linnut ovat lyhyempipyrstöisiä kuin aikuiset. Poikaset syntyvät höyhenettöminä. Niiden kita on vaaleanpunainen, samoin suupielet. Pohjois-Afrikan alalaji mauretanica on muita pienempi.
Käheästi räkättävän äänen lisäksi 
harakan ääntely (ohje) on joskus hiljaista, vikisevistä ja visertävistä äänistä koostuvaa jokeltelua. Yleensä se on melko kovaäänistä.
Vanhin suomalainen rengastettu harakka on ollut 18 vuotta 10 kuukautta 28 päivää vanha.
Levinneisyys
Harakat ovat levinneet koko Eurooppaan, Luoteis-Afrikkaan, Etelä- ja Länsi-Aasiaan ja Pohjois-Amerikan länsirannikolle. Suomessa harakka pesii koko maassa. Pesimäkantamme suuruus on n. 180 000 paria.
Harakka on yleensä paikkalintu. Loka–marraskuussa osa nuorista linnuista vaeltelee joitakin kymmeniä, harvoin satoja kilometrejä.
Elinympäristö
Alun perin harakka on ollut rantatiheikköjen asukas, mutta on siirtynyt pesimään myös asumusten liepeille puutarhoihin, pihoille sekä metsänreunoihin. Keskikaupunkien puistoissa ja pihoilla pesii nykyisin yhä kasvava määrä harakoita. Aivan ulkosaaristosta harakka puuttuu. Talvella harakan voi tavata kaatopaikoilla, tunkioilla ja lintulaudoilla.
Lisääntyminen
Harakka pesii huhti–kesäkuussa koko maassa. Etelä-Suomessa pesänrakennus alkaa maaliskuussa. Pesä on 1–20 m:n korkeudessa melkein minkälaisessa paikassa tahansa, yleensä tiheässä kuusessa tai männyn latvassa, usein myös lehtipuussa tai -pensaassa. Emojen yhdessä tukevalle alustalle rakentama suuri pallomainen katettu pesä on koottu pikkuoksista ja vuorattu savella sekä juurikuiduilla. Pesän kulkuaukko on sivulla. Muninta alkaa Etelä-Suomessa huhtikuun puolivälin paikkeilla. Munia on yleensä 5–8, keskimäärin 5,6; ne ovat harmaanvihreitä, ruskea- ja vihreätäpläisiä. Naaras hautoo niitä lähes 3 viikkoa. Poikaset kuoriutuvat hieman eri aikoihin muutaman päivän kuluessa. Molemmat emot ruokkivat poikasia. Ne lähtevät pesästä lentokykyisinä 3–4-viikkoisina.
Syksyisin ja keväisin harakat kerääntyvät ryhmiksi ja osallistuvat ryhmäsoitimeen: ne pomppivat maassa ja lentävät silloin tällöin lyhyitä matkoja näytellen pukunsa valkoisia alueita. Päälaen höyhenet ovat pystyssä ja pyrstö levitettynä; sitä keikutetaan edestakaisin.
Ravinto
Harakka on kaikkiruokainen; se syö hyönteisiä, matoja, siemeniä ja hedelmiä ja ryöstelee lintujen munia ja poikasia. On todettu myös tappaneen aikuisia pienempiä lintuja, kuten varpusia ja pääskysiä, sekä pienjyrsijöitä kuten rottia.[3]
Harakka vierailee usein myös lintujen talviruokintapaikoilla. Ruokintapaikallakin harakalle kelpaa melkein mikä tahansa ruoka. Harakan erityistä herkkua ovat kuitenkin auringonkukansiemenet, pähkinät sekä tali ja rasva.[4][5] Kuten muillekaan linnuille, harakoillekaan ei pidä antaa vettynyttä, pilaantunutta tai suolaista ruokaa eikä leivänmuruja.[5]
Elintavat ja käyttäytyminen
Erityisesti talvi-iltaisin harakoita kerääntyy usein parviksi yhdessä yöpymään. Pariside säilyy koko elinajan.
Harakka on luonteeltaan utelias ja älykäs. Vaaran uhatessa se piiloutuu pensaiden tai puiden oksistoon. Poikaspesäänsä se vartioi huolellisesti ja yrittää karkottaa tunkeilijan kovalla räkätyksellä ja räpyttelyllä. Röyhkeä varis voi joskus tunkeutua harakan pesään ryöstämään munia tai poikasia. Kissa saa harakoiden vihan yltymään äärimmilleen. Monet harakkaemot ovat oppineet tarkastamaan roskakoreja, ja asukkaiden harmiksi ne aamuvarhain heittelevät roskapönttöjen sisällön pihalle. Samoin kuin varikset ja naakat, ovat harakatkin oppineet tunnistamaan ja hyödyntämään pikaruokien värikkäät paperiroskat, joita ihmiset heittävät teiden varsille ja pysäköintipaikoille.
Kansanperinne
Harakka on leimallisesti ihmisen seuralainen ja yksi yleisimpiä pihalintujamme, ja siksi myös useiden kansanuskomusten kohde.[6] Enimmäkseen harakkaan on suhtauduttu kielteisesti. Poikkeuksetta sen räkätys on merkinnyt kaikenlaista epäonnea ja vastoinkäymisiä.[6] Pihamaalla tai -tiellä räksättänyt harakka on kertonut epämieluisista vieraista, matkalle lähtiessä harakan nauru on tiennyt vaivalloista taivalta.[6] Metsälle tai kalaan lähtiessä jos törmää harakkaan, voi saman tien kääntyä takaisin; saalista ei ole luvassa.[6] Onpa aikanaan uskottu, että rutto levisi harakan kyydissä paikasta toiseen.lähde?
Harakka on pirun luomus, paholaisen lintu. Jossain vaiheessa se kuitenkin tajusi, kuka hänen luojansa on, ja livisti pirulta karkuun. Piru ehti napata harakkaa pyrstöstä kiinni, jolloin se venyi nykyisiin mittoihin.[6] Toinen teoria pyrstön pituudesta on sen tarttuminen kiinni tervaan kiitos harakan uteliaisuuden, ja linnun rimpuillessa siitä irti se venähti pituutta.[6] ”Missäs harakka jos ei siantappajaisissa” -sanonta on suunnattu liian uteliaalle, joka paikkaan nokkansa työntävälle ihmiselle.[7] Valkea rintamus puolestaan on varastettu esiliina, kuvaten sekin harakkaan liitettyä luonteenpiirrettä.lähde?
Pääsiäisaamuna ei harakoita näy, sillä tällöin ne ovat menneet maksamaan veroja pirulle. Piru vaatii neljäkymmentä harakkaa veroaamiaisekseen.lähde? On uskottu myös, että ihminen on sen eläimen luonteinen, jonka hän ensimmäiseksi näkee pääsiäisaamuna.[8] Harakka on virkeytensä ja eloisuutensa takia ollut haluttu tuttavuus tuolloin, vaikkei muutoin niin pidetty olekaan ollut. Pertunmaalla onkin tiedetty, että harakan näkijä ”tulee lehen kevuseks, harakka raudan raskuseks”.lähde?
Harakkaa on välillisesti tarvittu myös lapsen syntymän yhteydessä. Uudelle tulokkaalle tehtiin ns. harakkapaita, jota pidettiin lapsen yllä kolme vuorokautta. Tämän jälkeen se ripustettiin aidanseipääseen lahoamaan, ja näin menetellen eivät lapseen tarttuneet taudit eivätkä pahat taiat päässeet vaikuttamaan. Harakka toimi sijaiskärsijänä.lähde?
Harakka esiintyy myös sanonnassa mennä harakoille. Sitä käytetään, kun jokin asia menee hukkaan tai hyödyttömaan tarkoitukseen. Esimerkiksi jos lämpö karkaa talon sisältä ulos, sen sanotaan menevän harakoille.[9]
Harakkaa on pidetty huonomaineisena lintuna koko Euroopassa, mutta esimerkiksi Kiinassa se on hyvän onnen siivekäs. Harakan kuvia on siellä käytetty mm. häiden yhteydessä ja sen nauru on tiennyt hyviä uutisia tai mieluisia vieraita.lähde?
Lähteet
- Järvinen, Antero: Linnut liitävi sanoja. Romanttinen tietokirja suomalaisesta lintuperinteestä. Otava 1991 (Osio Kansanperinne)
- Järvinen, Antero: Maakuntalinnut. Otava 1995 (Osio Kansanperinne)
- Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto. Otava 1989 (15.painos) (Osio Kansanperinne)
- ↑ IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 16.10.2008.
- ↑ Pica pica IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Laine, Lasse. J: Suomalainen Lintuopas, s. 281. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
- ↑ Linnunpontto.com linnunpontto.com. Viitattu 20.heinäkuuta 2009.
- ↑ a b Talviruokinta birdlife.fi. Viitattu 20.heinäkuuta 2009.
- ↑ a b c d e f Kotimaan Luonto-opas, s. 316. WSOY, 2004. ISBN 951-0-19804-8.
- ↑ Sananlaskutietokanta lauhakan.home.cern.ch. Viitattu 20.7.2009.
- ↑ Tavat ja uskomukset finlit.fi. Viitattu 20.7.2009.
- ↑ Sanontojen selityksiä parkkinen.org. Viitattu 21. huhtikuuta 2009.
Aiheesta muualla
- Kallela, Markku 1980: Rusakonpoikanen harakan uhrina. – Lintumies 1.1980 s. 41. LYL.
- Kuusela, Seppo 1985: Harakan Pica pica parittelu jouluaattona. – Lintumies 1.1985 s. 73–74. LYL.