Ero sivun ”Carl Gustaf Armfelt (vanhempi)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
p kh |
||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
'''Carl Gustaf Armfelt''' vanhempi (nimi kirjoitetaan myös ''Armfeldt'', s. [[9. marraskuuta]] [[1666]], [[Inkeri]] – k. [[24. lokakuuta]], [[1736]] [[Isnäs]]in kartano, [[Pernaja]]) oli suomalainen [[vapaaherra]] ([[1731]]) ja jalkaväenkenraali ([[1735]]). Armfelt oli everstiluutnantti [[Gustaf Armfelt]]in ja [[Anna Elisabeth Brakel]]in poika ja naimisissa vuodesta [[1700]] [[Lovisa Aminoff]]in kanssa. |
'''Carl Gustaf Armfelt''' vanhempi (nimi kirjoitetaan myös ''Armfeldt'', s. [[9. marraskuuta]] [[1666]], [[Inkeri]] – k. [[24. lokakuuta]], [[1736]] [[Isnäs]]in kartano, [[Pernaja]]) oli suomalainen [[vapaaherra]] ([[1731]]) ja jalkaväenkenraali ([[1735]]). Armfelt oli everstiluutnantti [[Gustaf Armfelt]]in ja [[Anna Elisabeth Brakel]]in poika ja naimisissa vuodesta [[1700]] [[Lovisa Aminoff]]in kanssa. |
||
Armfelt yleni kapteeniksi Ranskan armeijassa viettämänsä kahdentoista vuoden aikana. Palattuaan kotiin [[Suuri Pohjan sota|suuren Pohjan sodan]] sytyttyä hänet nimitettiin Suomen armeijan kenraaliadjutantiksi. Vuonna [[1713]] hänestä tuli Suomen armeijan ylipäällikkö ja hän |
Armfelt yleni kapteeniksi Ranskan armeijassa viettämänsä kahdentoista vuoden aikana. Palattuaan kotiin [[Suuri Pohjan sota|suuren Pohjan sodan]] sytyttyä hänet nimitettiin Suomen armeijan kenraaliadjutantiksi. Vuonna [[1713]] hänestä tuli Suomen armeijan ylipäällikkö, ja hän komensi armeijaa [[Kostianvirran taistelu|Kostianvirran]] ja [[Napuen taistelu|Napuen]] taisteluissa. |
||
Hävittyjen taistelujen jälkeen armeijan pääosat perääntyivät Pohjanlahden ympäri Tornion seuduille. |
Hävittyjen taistelujen jälkeen armeijan pääosat perääntyivät Pohjanlahden ympäri Tornion seuduille. |
||
Armfelt ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna [[1717]]. Hän komensi armeijaa, jonka tehtävänä oli hyökätä pohjoiseen Norjaan ja valloittaa [[Trondheim]] seuraavana vuonna. [[Kaarle XII|Kuninkaan]] kaaduttua [[Fredriksten]]in linnoituksen piirityksessä marraskuun lopussa Armfelt sai käskyn perääntyä. Lumimyrsky yllätti armeijan paluumatkalla tuntureiden yli, ja suurin osa sotilaista paleltui. |
Armfelt ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna [[1717]]. Hän komensi armeijaa, jonka tehtävänä oli hyökätä pohjoiseen Norjaan ja valloittaa [[Trondheim]] seuraavana vuonna. [[Kaarle XII|Kuninkaan]] kaaduttua [[Fredriksten]]in linnoituksen piirityksessä marraskuun lopussa Armfelt sai käskyn perääntyä. Lumimyrsky yllätti armeijan paluumatkalla tuntureiden yli, ja suurin osa sotilaista paleltui. |
||
Armfeltia pidettiin omana |
Armfeltia pidettiin omana aikanaan ja varsinkin sodan jälkeen sotasankarina, eikä häntä kenraali Lybeckerin tavoin laitettu sotaoikeuteen tappioista. Armfelt oli kuitenkin vastuussa taktisesta taitamattomuudesta. |
||
{{tynkä/Historia}} |
{{tynkä/Historia}} |
||
Versio 1. maaliskuuta 2010 kello 10.42
| Carl Gustaf Armfelt vanhempi) | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Inkeri |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Ruotsi Ranska |
| Palvelusvuodet | Ranska: 1685–1697 |
| Komentajuudet |
Suomen armeija 1713–1714 Norjan sotaretki 1717–1719 |
| Taistelut ja sodat | Suuri Pohjan sota: esimerkiksi Kostianvirran taistelu ja Napuen taistelu |
| Sotilasarvo |
Ruotsi: jalkaväenkenraali Ranska: kapteeni |
Carl Gustaf Armfelt vanhempi (nimi kirjoitetaan myös Armfeldt, s. 9. marraskuuta 1666, Inkeri – k. 24. lokakuuta, 1736 Isnäsin kartano, Pernaja) oli suomalainen vapaaherra (1731) ja jalkaväenkenraali (1735). Armfelt oli everstiluutnantti Gustaf Armfeltin ja Anna Elisabeth Brakelin poika ja naimisissa vuodesta 1700 Lovisa Aminoffin kanssa.
Armfelt yleni kapteeniksi Ranskan armeijassa viettämänsä kahdentoista vuoden aikana. Palattuaan kotiin suuren Pohjan sodan sytyttyä hänet nimitettiin Suomen armeijan kenraaliadjutantiksi. Vuonna 1713 hänestä tuli Suomen armeijan ylipäällikkö, ja hän komensi armeijaa Kostianvirran ja Napuen taisteluissa. Hävittyjen taistelujen jälkeen armeijan pääosat perääntyivät Pohjanlahden ympäri Tornion seuduille.
Armfelt ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 1717. Hän komensi armeijaa, jonka tehtävänä oli hyökätä pohjoiseen Norjaan ja valloittaa Trondheim seuraavana vuonna. Kuninkaan kaaduttua Fredrikstenin linnoituksen piirityksessä marraskuun lopussa Armfelt sai käskyn perääntyä. Lumimyrsky yllätti armeijan paluumatkalla tuntureiden yli, ja suurin osa sotilaista paleltui.
Armfeltia pidettiin omana aikanaan ja varsinkin sodan jälkeen sotasankarina, eikä häntä kenraali Lybeckerin tavoin laitettu sotaoikeuteen tappioista. Armfelt oli kuitenkin vastuussa taktisesta taitamattomuudesta.