Ero sivun ”Barbareskivaltiot” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 11: Rivi 11:
*{{Kirjaviite | Tekijä = Ilmari Havu, L. Arvi Poijärvi ja J. A. Wecksell | Nimeke = Pieni Tietosanakirja 1 | Vuosi = 1959 | Julkaisija = Otava|}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Ilmari Havu, L. Arvi Poijärvi ja J. A. Wecksell | Nimeke = Pieni Tietosanakirja 1 | Vuosi = 1959 | Julkaisija = Otava|}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Uusi Kirjakerho Oy | Nimeke = Tiedon Värikäs Maailma osa 2 | Vuosi = 1973 | Julkaisija = Uusi Kirjakerho Oy|}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Uusi Kirjakerho Oy | Nimeke = Tiedon Värikäs Maailma osa 2 | Vuosi = 1973 | Julkaisija = Uusi Kirjakerho Oy|}}
===Viitteet===
{{Viitteet}}


{{tynkä/Afrikka}}
{{tynkä/Afrikka}}

Versio 27. helmikuuta 2010 kello 16.17

Ranskalainen laiva barbareskivaltioiden merirosvojen hyökkäyksen kohteena. Aert Anthoniszin (1579-1620) maalaus.

Barbareskivaltiot (engl. Barbary) on Pohjois-Afrikan rannikon valtioiden (Algerian, Marokon, Tunisian ja Tripolitanian, nykyisen Libyan) vanha nimitys, joka viittaa erityisesti näiden maiden historialliseen menneisyyteen merirosvovaltioina. Sikäläiset merirosvot tunnettiin nimellä barbareskit. Samoista maista on käytetty myös nimeä Berberia, mikä viittaa berbereihin.

Barbareskivaltiot tulivat kuuluisiksi merirosvoudestansa, jonka vuoksi useimpien Euroopan valtioiden oli turvatakseen laivansa maksettava niille veroa. Ranskan vallattua Algerian 1830 loppui merirosvous, viimeksi Marokossa.

Näiden barbareskivaltioiden tuottoisa merirosvous alkoi 1400-luvulla. Nimitys lienee sekoitus alueella asuneen berberiheimon nimestä ja sanasta barbaari. Merirosvoilu alkoi Espanjasta karkotettujen maurien ryhtyessä häiritsemään voittajiensa meriyhteyksiä. Samalla barbareskivaltiot kävivät Turkin yliherruuden alaisina pyhä sotaa islamin puolesta kristittyjä vastaan. Merirosvojen toiminta oli voimakkaimmillaan 1600-luvulla, jolloin he muodostivat alituisen uhan Välimeren satamakaupungeille ulottaen ryöstöretkensä aina Irlantiin ja jopa Islantiin saakka. Gibraltarin itäpuolelle uskaltautuneet eurooppalaiset kauppa-alukset menettivät lastinsa merirosvolaivastoille, ja vangitut merimiehet myytiin orjiksi tai vapautettiin korkeita lunnaita vastaan.

Kauppavaihto Välimeren maiden kanssa järjestettiin siten, että useimmat Euroopan valtiot suorittivat barbareskivaltioille vuosittain tietyn maksun saadakseen oikeuden vapaaseen purjehdukseen. Useista merirosvoja vastaan lähetetyistä rangaistusretkikunnista huolimatta kaappaustoiminta jatkui 1800-luvulle saakka. Vasta amerikkalainen kommodori Decatur sekä lordi Exmouthin johtama brittiläis-hollantilainen laivasto saivat barbareskivaltiot 1815-16 luopumaan omaksumistaan menettelytavoista. Ranskan suorittama Algerian valloitus 1830 merkitsi merirosvojen toiminnan loppumista. Marokko vaati vuosittaisia maksujaan edelleenkin, kunnes Tanska ja Ruotsi viimeisinä maina lopettivat ne 1845.

Lähteet

  • Ilmari Havu, L. Arvi Poijärvi ja J. A. Wecksell: Pieni Tietosanakirja 1. Otava, 1959.
  • Uusi Kirjakerho Oy: Tiedon Värikäs Maailma osa 2. Uusi Kirjakerho Oy, 1973.
Tämä Afrikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.