Ero sivun ”Jimi Hendrix” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 65: Rivi 65:


Vaikka Yleisradion nauhoitukset Jimi Hendrixin vierailusta tuhottiin, on Hendrixin konsertista säilynyt myös kaitafilmille tallennettu otos. Filmin kuvasi silloin 15-vuotias Pasi Kivi.<ref>[http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1859244&ref=tf1 Jimi Hendrix Helsingissä 1967 - ainutlaatuinen kaitafilmi löytyi], Ilta-Sanomat, 8.1.2010</ref><ref>[http://www.youtube.com/watch?v=dtn51QDzE98 JIMI HENDRIX - 052267- HELSINKI FINLAND (Rare video footage)], YouTube</ref>
Vaikka Yleisradion nauhoitukset Jimi Hendrixin vierailusta tuhottiin, on Hendrixin konsertista säilynyt myös kaitafilmille tallennettu otos. Filmin kuvasi silloin 15-vuotias Pasi Kivi.<ref>[http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1859244&ref=tf1 Jimi Hendrix Helsingissä 1967 - ainutlaatuinen kaitafilmi löytyi], Ilta-Sanomat, 8.1.2010</ref><ref>[http://www.youtube.com/watch?v=dtn51QDzE98 JIMI HENDRIX - 052267- HELSINKI FINLAND (Rare video footage)], YouTube</ref>

Radio Rockin 100 legendassa kerrottiin Hendrixillä olevan avioton lapsi Suomessa hänen ainoan Suomen-käyntinsä seurauksena. Lapsen, joka oli poika, sai nimekseen isänsä mukaan eli Jimi. Jimi nuoremman äidin oli tarkoitus kertoa itse isä-Jimille aikanaan, mutta mahdollisuus meni lopulta Hendrixin kuoltua 1970. Vaikka pojan äiti yritti kertoa Hendrixille henklökohtaisesti aikaisemmin, manageriportaassa tämä oletettiin olevan pelkkä huijaus.


====Monterey avaa ovet menestykselle Yhdysvalloissa====
====Monterey avaa ovet menestykselle Yhdysvalloissa====

Versio 25. helmikuuta 2010 kello 19.31

Jimi Hendrix
[[Tiedosto:Tiedosto:Jimi Hendrix, portrait by Paolo Steffan.jpg|250px|Taiteilijan näkemys Hendrixistä]]
Taiteilijan näkemys Hendrixistä
Henkilötiedot
Syntynyt27. marraskuuta 1942
Kuollut18. syyskuuta 1970 (27 vuotta)
Ammatti Muusikko, Sanoittaja, Tuottaja
Muusikko
Taiteilijanimi Jimmy JamesView and modify data on Wikidata
Aktiivisena 1966 - 1970
Tyylilajit Hard rock, Blues-rock, acid rock, psykedeelinen rock, funk rock
Soittimet Kitara, laulu, basso
Yhtyeet The Jimi Hendrix Experience, Gypsy Sun and Rainbows, Band of Gypsys, The Isley Brothers, Little Richard, Curtis Knight and the Squires
Levy-yhtiöt MCA Records
Reprise Records
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.jimihendrix.com

James Marshall "Jimi" Hendrix (27. marraskuuta 1942 Seattle, Yhdysvallat18. syyskuuta 1970 Lontoo, Britannia[1]) oli yhdysvaltalainen kitaristi, laulaja ja lauluntekijä, joka tuli tunnetuksi yhtyeessään The Jimi Hendrix Experience. Häntä on usein luonnehdittu populaarimusiikin historian merkittävimmäksi ja kaikkien aikojen parhaaksi kitaransoittajaksi. Hendrixiä arvostetaan myös lauluntekijänä, ja hänen panostaan populaarimusiikin tyylisuuntien kehitykseen pidetään erittäin merkittävänä.[2]

Jimi Hendrix muusikkona

Hendrixin muistoksi kiveen kaiverrettu Fender Stratocaster -kitara Saksan Schleswig-Holsteinissa.

Hendrixin tyylillisiä esikuvia olivat ennen kaikkea Elmore Jamesin, Albert Kingin ja T-Bone Walkerin kaltaset blueskitaristit. Hän otti vaikutteita myös R&B-soittajilta, kuten Curtis Mayfieldiltä, ja jazzmuusikoilta, kuten huilunsoittaja Rahsaan Roland Kirkiltä. Hendrix myös mainitsi rock and roll -kitaristi Chuck Berryn yhdeksi esikuvistaan. Little Richard on myös vaikuttanut ennen kaikkea Hendrixin tyyliin ilmaista itseään vivahteikkaalla esiintymisellään.

Eräät kuuluisat rock-kitaristit, kuten Jeff Beck, The Whon Pete Townshend ja The Kinksin Dave Davies, olivat kokeilleet takaisinkytkentää (feedback eli kiertoääni) jo ennen Hendrixin tuloa tunnetuksi. Samoin säröä oli kokeiltu jo vuosia aikaisemmin. Hendrixin kyky käyttää näitä sekä monia muitakin kitaran ääntä muokkaavia efektejä oli kuitenkin ennenkuulumaton. Vielä merkittävämpiä olivat Hendrixin monet oivallukset itse soittotyylin suhteen. Hendrix osasi soittaa kitaraa neljällä eri tavalla: oikea- ja vasenkätistä kitaraa normaalilla tavalla tai kielten järjestys käännettynä (alimmainen E-kieli alhaalla)

Hendrix raivasi uusia teitä populaarimusiikin kehitykselle myös taitavana säveltäjänä ja sanoittajana. Tuottajana ja musiikillisena arkkitehtina Hendrix käytti yhtenä ensimmäisistä levytysstudiota musiikillisten ideoiden rakentamiseen pelkän nauhalle tallentamisen sijaan. Laulajanakin Hendrix pystyi parhaimmillaan varsin vaikuttaviin suorituksiin (kuten kappaleessa "Have You Ever Been (To Electric Ladyland)") sekä ilmeikkääseen rockilmaisuun (esimerkiksi kappaleessa "Foxy Lady"). Konserteissa hän tosin keskittyi usein enemmän soittamiseen; monilla konserttitaltioinneilla Hendrix itse asiassa jauhaa purukumia laulaessaan.

Hendrixin imago rocktähtenä on kanonisoitunut ja jopa mytologisoitunut rockhistorian huipulle. Usein Hendrix mielletään Janis Joplinin, Jim Morrisonin, ja Brian Jonesin ohella oman aikansa nuorisokulttuurin ja protestiliikkeen henkilöitymäksi (nämä kolme 1960-luvun rock-ikonia kuolivat kaikki 27-vuotiaina). Hendrix myös voittaa säännöllisesti erilaisten rocklehtien järjestämät äänestykset kaikkien aikojen rock-kitaristin arvonimestä.

Hendrixin ura

Lapsuus ja nuoruus (1942–1966)

Hendrixin perhe

Hendrix kasvoi Seattlessa työväenluokkaisessa perheessä. Hän sai kasteessa nimen Johnny Allen Hendrix. Huoltajuuden siirryttyä isälle, Al Hendrixille, tämä kuitenkin vaihtoi poikansa etunimet James Marshalliksi. Äiti Lucille kuoli 2. helmikuuta 1958 pernanrepeämään.[3] Hendrixillä oli nuorempi veli, Leon, joka vietti ison osan elämästään vankiloissa.

Murrosikä ja armeija-aika

Sisäänpäin kääntyneen ja mielikuvitusmaailmoissa viihtyvän pojan pakkomielteeksi muodostui 1950-luvun rhythm and blues -musiikki. Kitaraan Hendrix kuitenkin tarttui toden teolla vasta 16-vuotiaana. Hendrix erotettiin lukiosta, ja hän ajautui huonoille teille. Vuonna 1961 Hendrixiä uhkasi vankilatuomio autovarkaudesta. Nuoriin rikoksentekijöihin siihen aikaan sovelletun käytännön mukaisesti hän kuitenkin välttyi rangaistukselta värväytymällä armeijaan (101. ilmakuljetusdivisioona). Fort Campbellin varuskunnassa Kentuckyssä Hendrixin kuultiin soittelevan kitaraa tuntikausia ja jopa puhuvan soittimelleen. Laskuvarjojääkärin ura ei kuitenkaan lopulta houkutellut vapaampaan elämään tottunutta nuorukaista. Suureksi helpotuksekseen Hendrix saikin vapautuksen palveluksesta. Oman kertomansa mukaan hän loukkaantui laskuvarjoharjoituksissa, mutta tuore (2005) elämäkerta kertoo armeijan arkistolähteisiin pohjautuen Hendrixin teeskennelleen homoseksuaalia.

Ammattimuusikon uran alkutaival

Päästyään armeijasta vuonna 1962 Hendrix aloitti keikkamuusikon ja studiokitaristin uran kierrellen vuosien ajan Yhdysvaltoja ristiin rastiin. Pidemmän päälle hän viihtyi huonosti tässä työssä, jossa ei voinut kunnolla toteuttaa omia musiikillisia ideoitaan. Soittotaitonsa ansiosta Hendrix pääsi säestämään sekä levytysstudiossa että konserteissa joitakin varsin tunnettujakin artisteja, kuten Little Richardia ja myöhemmin The Isley Brothersia. Hän ei kuitenkaan saavuttanut merkittävää mainetta tai arvostusta. Vuonna 1965 Hendrix allekirjoitti tuottaja Ed Chalpinin kanssa levytyssopimuksen, joka ei edistänyt hänen uraansa, mutta tuotti myöhemmin kosolti päänvaivaa. Vuoden 1966 kesällä Hendrix oli päätynyt Greenwich Villageen, New Yorkin kuuluisaan taiteilijakaupunginosaan. Täällä taiteilijanimeä Jimmy James käyttänyt Hendrix ansaitsi niukat tulonsa Curtis Knight and the Squires -nimisen R&B-orkesterin soolokitaristina sekä katusoittajana. Lisäksi hän oli alkanut harjoitella omia sävellyksiään The Blue Flames -yhtyeen kanssa. Tässä kokoonpanossa soitti myös Randy California, joka sittemmin saavutti jonkin verran mainetta Spirit-yhtyeen kitaristina. Hendrix yritti herättää newyorkilaisten musiikkituottajien kiinnostusta, mutta ei onnistunut.

The Jimi Hendrix Experiencen alkuvaiheet (1966–1967)

Hendrix aloittaa uran Lontoossa

Syksyllä 1966 brittiläinen muusikko ja tuottaja Chas Chandler, entinen The Animals -yhtyeen jäsen, vieraili New Yorkissa. Hän huomasi Curtis Knight and the Squiresin yökerhokonsertissa esiintyneen Hendrixin lahjakkuuden. Chandler houkutteli kitaristin mukaansa Englantiin, jossa arveli tämän löytävän vastaanottavaisempaa yleisöä. Epäluuloinen Hendrix suostui lähtemään, kun Chandler oli luvannut esitellä tälle Lontoossa blueskitaristi Eric Claptonin, jonka soitto Blues Breakers with Eric Clapton -levyllä oli tehnyt Hendrixiin vaikutuksen.

Lontoossa Hendrixin ympärille koottiin yhtye, joka sai nimekseen The Jimi Hendrix Experience. Yhtyeen basistiksi löytyi Noel Redding, nuori ja tuntematon rockmuusikko, joka oli aikaisemmin soittanut kitaraa. Rumpaliksi valittiin jazztaustainen Mitch Mitchell, joka oli jo hankkinut hieman mainetta muun muassa Georgie Fame & The Blue Flames -yhtyeessä. Häntä pidetään yhtenä oman sukupolvensa parhaista rockrumpaleista. Chas Chandler toimi The Jimi Hendrix Experiencen tuottajana. Yhtyeen manageriksi ryhtyi hämäräperäinen liikemies Mike Jeffery.

Suosio alkaa muodostua

Itsevarmuutensa lisäännyttyä Hendrix alkoi nyt nopeasti kypsyä ja kasvaa taiteilijana. The Jimi Hendrix Experiencen esiintymiset sekä joulukuussa 1966 ilmestynyt esikoissingle "Hey Joe" aiheuttivat sensaation Britanniassa, pian myös monissa muissa Euroopan maissa. "Hey Joe" oli Billy Robertsin tekemä rockversio vanhasta folksävelmästä. Myös The Byrds ja Hendrixin vanhan soittokumppanin Arthur Leen johtama Love versioivat tämän kappaleen samoihin aikoihin. Hendrixin seuraavat singlet olivat hänen omia sävellyksiään. Raskaan psykedeelinen "Purple Haze" ja unenomainen balladi "The Wind Cries Mary" olivat sekä myynti- että arvostelumenestyksiä: Britanniassa "Purple Haze" nousi singlelistan kolmannelle sijalle. Niin kriitikot kuin suuri yleisökin arvostivat Hendrixin tapaa yhdistää kitarataituruus ja tarttuvat popmelodiat rhythm and bluesin sykkeeseen, jazzvivahteisiin, psykedeelisiin kokeiluihin ja syntymässä olevan raskaan rockin soundiin.

Hendrix esiintyjänä

Hendrix Tukholmassa toukokuussa 1967

Omien sävellystensä rinnalla Hendrix esitti konserteissaan usein myös lainakappaleita: Howlin' Wolfin, Elmore Jamesin ja Muddy Watersin tunnetuksi tekemiä bluesstandardeja, ajankohtaisia popkappaleita, kuten The Troggs -yhtyeen hitin "Wild Thing", sekä suuresti ihailemansa Bob Dylanin lauluja.

Huomiota herätti myös Hendrixin vilkas ja seksuaalisesti vihjaileva lavaesiintyminen, joka perustui afroamerikkalaisen musiikin esittämisperinteeseen, mutta oli valkoiselle yleisölle uutta ja yllättävää. Hendrix sytytti kitaransa tuleen,[4] soitti hampaillaan ja teki kuperkeikkoja. Lavaesiintymiseen Hendrix oli alun perin joutunut kiinnittämään huomiota kiertäessään Yhdysvaltojen eteläosia, missä yleisö oli hyvin vaativaa ja alkoi usein pitkästyneisyyttään heitellä esiintyjiä käteen sattuvilla esineillä. Uransa myöhemmässä vaiheessa Hendrix vähensi lavatemppuiluaan, koska halusi että konsertteihin tullaan ennen kaikkea kuuntelemaan musiikkia.

Kesä ja syksy 1967: Hendrix nousee rocktaivaalle

Esikoisalbumi ilmestyy

Toukokuussa 1967 ilmestyi yhtyeen ensimmäinen albumi Are You Experienced. Se sisältää muun muassa seksuaalisesti latautuneen hitin "Foxy Lady", surf-musiikkia ja psykedeliaa yhdistelevän sävellyksen "Third Stone from the Sun" sekä vauhdikkaan "Firen", jossa rumpali Mitch Mitchell pääsi näyttämään osaamistaan. Samalta levyltä löytyvän heavy metal -vivahteisen kappaleen "I Don't Live Today" Hendrix tapasi omistaa konserteissaan Pohjois-Amerikan intiaaneille – tietoisena siitä, että hänellä itselläänkin oli cherokee-esivanhempia (Hendrixin isänäidin, Nora Rose Mooren, isä oli puoliksi cherokee-intiaani ja puoliksi irlantilainen. Hendrix itse samaistui voimakkaasti etäisiin intiaanijuuriinsa, vaikka ulkonäöltään ja kulttuuriselta taustaltaan hän olikin ensisijaisesti mustan väestön edustaja).

Are You Experiencedin ja Hendrixin myöhempienkin studiolevyjen äänittäjänä toimi Eddie Kramer. Kramerilla oli merkittävä osuus siinä, että Hendrix onnistui toteuttamaan monet musiikilliset ideansa ja oivalluksensa levytysstudiossa. Ensialbumi pysytteli "rakkauden kesän" koittaessa brittilistan sijalla kaksi The Beatlesin Sgt. Pepperin takana.

Hendrix Helsingissä

22. toukokuuta 1967 The Jimi Hendrix Experience konsertoi Helsingissä ainoan Suomen vierailunsa yhteydessä. Lämmittely-yhtyeenä toimi The First. Silminnäkijänkuvausten perusteella konsertti oli onnistunut, vaikka yleisöä ei ollut paikalla kovin suurta määrää. Hendrix hajotti kitaransa esiintymisen lopussa. Paikalla olivat suomalaisista muusikoista ainakin Leif Kiviharju, Hasse Walli, Lido Salonen ja Remu Aaltonen sekä säveltäjä Otto Donner. Konsertin jälkeen yhtyettä ei oudon ulkoasunsa vuoksi päästetty ravintola Kalastajatorppaan syömään. Hendrix vieraili myös Yleisradion musiikkiaiheisessa TV-ohjelmassa, mutta taltioinnin päälle nauhoitettiin myöhemmin muuta materiaalia, koska sitä ei pidetty arvokkaana. Hendrixin vierailun innoittamana Helsingissä perustettiin pian Blues Section, jota pidetään ehkä merkittävimpänä 1960-luvun suomalaisena rockyhtyeenä.

Vaikka Yleisradion nauhoitukset Jimi Hendrixin vierailusta tuhottiin, on Hendrixin konsertista säilynyt myös kaitafilmille tallennettu otos. Filmin kuvasi silloin 15-vuotias Pasi Kivi.[5][6]

Radio Rockin 100 legendassa kerrottiin Hendrixillä olevan avioton lapsi Suomessa hänen ainoan Suomen-käyntinsä seurauksena. Lapsen, joka oli poika, sai nimekseen isänsä mukaan eli Jimi. Jimi nuoremman äidin oli tarkoitus kertoa itse isä-Jimille aikanaan, mutta mahdollisuus meni lopulta Hendrixin kuoltua 1970. Vaikka pojan äiti yritti kertoa Hendrixille henklökohtaisesti aikaisemmin, manageriportaassa tämä oletettiin olevan pelkkä huijaus.

Monterey avaa ovet menestykselle Yhdysvalloissa

Toukokuun lopulla 1967 The Jimi Hendrix Experience debytoi johtajahahmonsa kotimaassa Yhdysvalloissa kuuluisilla Montereyn rockfestivaaleilla, jotka järjestettiin San Franciscon lähellä. Vaikka osa yhdysvaltalaisista rock-kriitikoista tyrmäsi konsertin ja yhtyeen esikoisalbumin, festivaaliyleisö oli toista mieltä. Nykyisin The Jimi Hendrix Experiencen esiintyminen Montereyssä on rockhistorian tunnetuimpia konsertteja, ja se on julkaistu sekä äänilevynä että elokuvana.

Hendrixin ensimmäinen Yhdysvaltojen kiertue murrosikäisten tyttöjen suosiman The Monkees -yhtyeen lämmittelijänä ei ollut menestys. The Jimi Hendrix Experience onnistui silti nopeasti vakiinnuttamaan suosionsa Pohjois-Amerikassakin.

Axis: Bold as Love

Myöhemmin samana vuonna (1967) ilmestyi toinen studioalbumi, Axis: Bold as Love, joka saavutti listoilla menestystä edeltäjänsä tavoin. Nykyisin kyseinen levy ei tosin nauti aivan yhtä suurta mainetta kuin kaksi muuta The Jimi Hendrix Experiencen albumia. Axis... tehtiin levytyssopimuksen velvoittaman paineen alaisena. Noel Redding on myöhemmin kertonut, että Hendrix löysi nyt hitaammin ideoita kappaleisiinsa, kun taas ensimmäisen levyn sävellykset olivat olleet aina välittömästi valmiina levytystä varten. Toisen albumin tunnetuin kappale on monien muidenkin artistien tulkitsema herkkä balladi "Little Wing". Sen lisäksi vain "Spanish Castle Magic" päätyi albumilta live-esiintymisten vakiotavaraksi. Levyltä julkaistiin huonosti menestyneenä singlenä sci-fi-henkinen "Up from the Skies", jossa Hendrix esiintyy maata tarkastelevana avaruusolentona. Kappale "Little Miss Lover" edustaa tyyliltään jo funk rockia, ja siinä Hendrix myös käyttää ensimmäistä kertaa wahwah-efektiä perkussiivisellä tavalla, jonka monet muut kitaristit myöhemmin omaksuivat. Levyn pisin kappale, "If 6 was 9", edustaa psykedeliaa puhtaimmillaan, ja levyn päättävä "Bold as Love" sisältää ensimmäisen stereoflanger-efektin. Tuottaja Eddie Kramer teki efektin manuaalisesti (The Beatles oli aiemmin käyttänyt flanger-efektiä monona).

Hendrix oli toisella levyllään kypsynyt myös sanoittajana. Kappaleissa "One Rainy Wish" ja "Bold as Love" Hendrix kehitti runollista sanoitustyyliään, ja "Castles Made of Sandissa" hän näyttäytyi tarinankertojana. Hendrixin rocklyriikassa, jossa hänen ihailemansa Bob Dylanin vaikutus on helppo tunnistaa, esiintyi usein omaelämäkerrallisia teemoja, viittauksia ulkoavaruuteen ja yliluonnolliseen sekä naishahmoja, jotka voidaan nähdä vapauden ja rakkauden symboleina. Kahdella ensimmäisellä levyllä esiintyvät nimet "Waterfall" ja "Little Wing" ovat Hendrixin mukaan hänen suojelusenkelilleen antamiaan Pohjois-Amerikan intiaanien mytologiaan perustuvia nimityksiä.

Yhdysvalloissa toisen albumin julkaisua siirrettiin vuoden 1968 puolelle, jottei se häiritsisi ensimmäisen albumin odotettua suurempaa ja yhä jatkunutta myyntiä.

Musta supertähti

Hendrix rikkoo roturajan

1960-luvun yhdysvaltalaisessa populaarikulttuurissa vallitsi jyrkkä roturaja. Hendrix ylitti tuon rajan saavuttaessaan valkoisen nuorison suosion. Häntä voikin luonnehtia ensimmäiseksi mustaihoiseksi supertähdeksi.

Brittiläinen yleisö oli lämmennyt mustille bluesartisteille aiemmin kuin yhdysvaltalainen. Ei olekaan sattumaa, että Hendrixin ura lähti nousuun nimenomaan Englannista. Yhdysvaltain valkoinen nuoriso puolestaan oli The Beatles -villityksen myötä hullaantunut brittirockiin. The Jimi Hendrix Experience oli helpompi ottaa vastaan, kun yhtyeellä oli "lontoolaisbändin" status ja kaksi valkoista muusikkoa riveissään. Mustalle yleisölle Hendrix ja psykedeelinen rock jäivät selvästi vieraammiksi.

Hendrix ja 1960-luvun protestiliike

Roturajojen rikkominen ja Hendrixin hurja boheemi-imago hämmensivät konservatiiveja. Hippiliikkeen silmissä ne nostivat Hendrixin sankarihahmoksi – siitä huolimatta, että hän ei ollut poliittisesti kovin aktiivinen ja, toisin kuin monet muut sukupolvensa julkkikset, karttoi radikaalien näkemysten esittämistä. Isänmaallisen ja antikommunistisen kasvatuksen saanut Hendrix jopa puolusteli Vietnamin sotaa kuuluisuutensa alkuaikoina, vaikkakin tässä suhteessa hänen näkemyksensä muuttuivat ajan myötä. Mystiikkaan suuntautunut Hendrix suhtautui musiikkiinsa vakavasti ja piti sitä sanomallisena mutta mieluummin henkisenä ja hengellisenä kuin poliittisena. Hendrix kuvaili joskus konserttejaan ilmaisulla electric church, sähköinen kirkko.

Hendrix ja musta kansalaisoikeustaistelu

Ensimmäisen mustan supertähden synty voidaan nähdä myös Yhdysvaltain mustan kansalaisoikeustaistelun taustaa vasten. Hendrixin kannanotot black power -aatteen puolesta olivat enimmäkseen melko varovaisia ja pidättyviä. Tämä ärsytti joitakin mustia radikaaleja, joiden mielestä Hendrixin olisi pitänyt käyttää julkisuusarvoaan ja omaisuuttaan "veljien" tukemiseen. Kovasanaisimmat arvostelijat syyttivät Hendrixiä "tuomosetäilystä" (Uncle Tomming). Tätä pilkkaavaa käsitettä käytettiin mustista, jotka tavoittelivat valkoisten suosiota mukautumalla nöyristellen mustia koskeviin stereotypioihin.

Electric Ladyland (1968)

Vierailevia tähtiä ja tyytymättömyyttä

Vuoden 1968 kesällä The Jimi Hendrix Experience äänitti kolmatta albumiaan Record Plant -studiossa New Yorkissa. Tämä kaksois-LP sai nimekseen Electric Ladyland. Yhtyeen jäsenten ohella albumilla soitti useita vierailevia muusikoita, kuten Traffic-yhtyeen sähköurkuri Steve Winwood, Jefferson Airplanen basisti Jack Casady, musta rumpali Buddy Miles ja tunnettu kosketinsoittaja Al Kooper.

Hendrixin yhteistyö tuottajansa Chas Chandlerin ja basisti Noel Reddingin kanssa ei enää ottanut sujuakseen. Molemmat kyllästyivät Hendrixin epäjohdonmukaiseen tapaan työskennellä studiossa. Hendrix suhtautui musiikkiinsa hyvin perfektionistisesti. Electric Ladylandin äänityksissä hän ei enää suostunut taiteellisiin kompromisseihin, joita kahdella ensimmäisellä levyllä oli tehty aikataulu- ja kustannussyistä sekä Chandlerin näkemysten johdosta. Nyt Hendrix viimeisteli ja paranteli sävellyksiään loputtoman tuntuisesti äänittämällä niistä yhä uusia versioita. Tästä huolimatta hän ei työskennellyt kovinkaan kurinalaisesti. Studiosessiot muuttuivat usein yleiseksi juhlinnaksi ja ilonpidoksi. Nauhoitusten pitkittyessä Chas Chandler menetti lopulta kärsivällisyytensä ja sanoutui irti tehtävästään Hendrixin tuottajana.

Noel Redding puolestaan olisi halunnut yhtyeessä suuremman taiteellisen vastuun kuin mitä Hendrix oli valmis myöntämään. Turhautunut ja pitkästynyt Redding lähti usein pubiin kesken levytyssession, mistä syystä Hendrix soitti itse noin puolet levyn bassoraidoista (mukaan lukien kappaleen "1983" bassosoolot).

Kaksoisalbumin sisältö

Syyskuussa ilmestyneellä Electric Ladylandilla Hendrix kehitti edelleen musiikillisia kokeiluitaan. Levyn tyylikirjo ulottuu bluesista ja soulvaikutteista varhaiseen heavy metaliin. Noin 15 minuuttia kestävä, merellinen ja fantasiahenkinen sävelteos "1983 (A Merman I Should Turn To Be/Moon Turn The Tides)" ennakoi selvästi progressiivista rockia, joka pian tämän jälkeen nousi keskeiseksi tyyliksi. Levyllä kuultiin myös studiossa tallennettua jammailua (kappaleet "Voodoo Chile" ja "Rainy Day, Dream Away..."). Levyn tunnetuinta antia lienee kuitenkin Bob Dylanin kappaleesta "All Along the Watchtower" tehty sovitus, joka sisältää yhden populaarimusiikin kuuluisimmista kitarasooloista.

Hyvin tunnettu Electric Ladylandin kappale on myös myöhemmälle metallimusiikille tietä raivaava "Voodoo Child (Slight Return)", jota ei pidä sekoittaa saman levyn edellä mainittuun bluesjamiin "Voodoo Chile". Pahaenteisesti myrskyävän "Voodoo Child (Slight Return):"in uhmakas sanoitus heijastelee Hendrixin voodoouskontoa kohtaan tuntemaa mielenkiintoa. Sen voi myös tulkita mustan kansalaisoikeusliikkeen mielialojen ilmaisuksi. "House Burning Down", yksi Hendrixin uran harvoista avoimen poliittisista lauluista, puolestaan kommentoi Yhdysvalloissa tuolloin riehuneita väkivaltaisia rotumellakoita. Singlenäkin julkaistu "Crosstown Traffic" nousi suosituksi kappaleeksi, jonka on nähty enteilevän R&B-musiikin myöhempiä suuntauksia. (Hendrixin levy-yhtiöt julkaisivat singlejä usein kysymättä asiasta Hendrixin mielipidettä tai lupaa. Hän ei itse pitänyt singlejä oikeana tapana tuoda musiikkiaan esille, vaan halusi mieluummin ilmaista itseään albumeillaan. Hendrix valittikin, että levy-yhtiöt valitsevat singleille aina väärät kappaleet. Menestynein single Yhdysvalloissa oli "All Along the Watchtower", joka ei kuitenkaan noussut 20. sijaa korkeammalle.)

Listamenestys

Electric Ladyland kohosi Yhdysvalloissa albumilistan kärkeen syrjäyttäen Janis Joplinin levyn Cheap Thrills. Albumin brittipainoksen kanteen painettiin vastoin Hendrixin toiveita lievästi pornografinen kansikuva, jonka on arveltu hieman vähentäneen myyntiä Britanniassa. Britanniassakin levy nousi silti listan viidennelle sijalle.

Jimi Hendrixin asunto Lontoossa osoitteessa Brook Street 23 on merkitty English Heritage -viraston sinisellä kyltillä. Naapurissa asui 1700-luvulla säveltäjä Georg Friedrich Händel.

Uran loppuvaihe (1969–1970)

The Jimi Hendrix Experience hajoaa

Vuoden 1969 toukokuussa The Jimi Hendrix Experience hajosi Noel Reddingin erottua yhtyeestä. Hurjaan julkisuuskuvaansa turhautunut ja masentunut Hendrix ajautui riitoihin myös managerinsa Mike Jefferyn kanssa.

Uudeksi basistiksi löytyi mustaihoinen muusikko Billy Cox, Hendrixin vanha ystävä armeija-ajoilta.

Vastoinkäymisiä

Artisti joutui muihinkin vastoinkäymisiin. Toukokuussa hänen matkatavaroistaan löytyi Toronton lentokentällä heroiinia. Hendrixiä uhkasi nyt pitkä vankeustuomio. Kanadalainen tuomioistuin kuitenkin vapautti hänet syytteistä, koska ei voitu todistaa, että hän oli itse laittanut huumausaineen matkatavaroihinsa. (Useimpien aikansa rocktähtien tavoin Hendrix oli innokas huumekokeilija, mutta heroiinia hänen tiedetään karttaneen).

Hendrix esiintyi elokuussa 1969 legendaarisen maineen saavuttaneilla Woodstockin rockfestivaaleilla lyhytikäisen Gypsy Sun and Rainbows -orkesterin säestämänä. Tällöin hän esitti myös kuuluisan, avantgardemaisen instrumentaalitulkintansa Yhdysvaltain kansallislaulusta. Hendrixiä oli kuitenkin kohdannut jonkinlainen luovuuden lamaantuminen. Odotetun neljännen albumin äänitykset eivät ottaneet edetäkseen. Uusia sävellyksiä syntyi, mutta Hendrix ei kyennyt viimeistelemään niitä mieleisikseen. Elämäkertakirjailijat ovat arvelleet Hendrixin sairastuneen masennukseen.

Hendrix joutui kosketuksiin myös musiikkialalle soluttautuneen järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Vuoden 1969 syyskuussa newyorkilaiset gangsterit kidnappasivat hänet hänen oman kertomansa mukaan kahden vuorokauden ajaksi. Usein kuitenkin on epäilty, että Mike Jeffery järjesti kidnappauksen, koska hän ja Hendrix olivat riidoissa. Jeffery nimittäin paljasti poliisille Hendrixin olinpaikan, minkä jälkeen Hendrix kiitti Jefferyä henkensä pelastamisesta. Näin he olivat taas puheväleissä.

Vakavaksi harminaiheeksi muodostui myös Ed Chalpinin kanssa neljä vuotta aiemmin solmittu hedelmätön levytyssopimus. Chalpin myi oikeutensa Capitol Records -yhtiöille. Hendrixin manageri ja Capitol pääsivät sopimukseen, jonka mukaan Hendrix tekisi yhden albumin Capitolille.

Uusi kokoonpano: Band of Gypsys

Hendrixiä oli lopulta alkanut vaivata se, että hänen yleisönsä koostui lähes yksinomaan valkoisesta nuorisosta. Osittain tästä syystä Hendrix keskittyi vuoden 1969 lopulla työskentelemään jo aiemmin perustamansa Band of Gypsys -nimisen kokoonpanon kanssa. Tämä trio koostui mustista muusikoista. Basistina oli edelleen Billy Cox. Jo Electric Ladylandin tekoon osallistunut rumpali Buddy Miles oli saanut aiemmin mainetta yhtyeissä The Electric Flag ja The Buddy Miles Express.

Sopimuksen mukaisesti Capitol Records julkaisi uudelta yhtyeeltä funkhenkisen, konserttilavalla uudenvuodenyönä nauhoitetun albumin Band of Gypsys (1970), joka sisälsi sekä Hendrixin että Milesin kappaleita. Samoista konserteista julkaistiin vuonna 1999 kattavampi kooste Live At Fillmore East. Hendrixin tämän kauden kuuluisin sävellys on sodanvastainen "Machine Gun". Band of Gypsys kuitenkin hajosi jo vuoden 1970 helmikuussa epäonnistuneen konsertin jälkeen. Tiedot siitä, tapahtuiko hajoaminen Hendrixin vai Buddy Milesin aloitteesta, ovat ristiriitaisia.

Viimeiset vaiheet ja kuolema

Vuoden 1970 aikana Hendrix työsti neljättä studioalbumiaan itse rakennuttamassaan Electric Lady -studiossa New Yorkissa. Kevään ja kesän mittaan hän myös konsertoi Yhdysvalloissa Cry of Love -kiertueella Mitch Mitchellin ja Billy Coxin säestämänä. Yleisö sai kuulla uusia kappaleita, kuten "In From The Storm" ja "'Hey Baby (The New Rising Sun)". Yhdysvalloissa Hendrix esiintyi viimeisen kerran Honolulussa 1. elokuuta. Viimeinen konsertti Britanniassa oli Wightsaaren rockfestivaaleilla 30. elokuuta. Siellä uusia kappaleitaan esittänyt Hendrix turhautui yleisöön, joka halusi hänen soittavan ainoastaan vanhoja hittejään.

Syyskuun alussa seurasi vielä lyhyt Euroopan kiertue, jonka aikana Hendrix esiintyi muun muassa Tukholmassa ja Göteborgissa. Hendrixin viimeinen lavaesiintyminen tapahtui Fehmarnin saaren sekasortoisilla rockfestivaaleilla Länsi-Saksassa 6. syyskuuta. Tämän jälkeen huume- ja mielenterveysongelmista kärsinyt Billy Cox jätti yhtyeen ja palasi Yhdysvaltoihin toipumaan. Hendrix jäi Lontooseen, jossa hän kävi läpi uusia basistivaihtoehtoja. Hendrix myös suostutteli Chas Chandlerin palaamaan tuottajakseen.

Aamulla 18. syyskuuta 27-vuotias Hendrix menehtyi asunnossaan Lontoossa[7] nautittuaan alkoholia ja barbituraatteihin kuuluvia Vesperax-unilääkkeitä. Toisin kuin usein väitetään, huumausaineilla ei ollut osuutta kuolemaan. Kyseessä oli ilmeisesti tapaturma. Kuolinsyy oli todennäköisimmin oksennukseen tukehtuminen, sillä sydänkohtauksesta ei ilmeisesti ollut kyse. Nainen, joka löysi Hendrixin kuolleena kertoi, että tämän sydän löi, mutta hän ei herännyt. Murhasta vihjaileville salaliittoteorioille ei ole kyetty esittämään todisteita, eikä itsemurhaakaan pidetä todennäköisenä. Tosin Hendrixin roudari James "Tappy" Wright on väittänyt kirjassaan, että vuonna 1973 kuollut Hendrixin manageri Mike Jeffery olisi vuosi Hendrixin kuoleman jälkeen kertonut surmanneensa tämän työntämällä tämän suuhun barbituraatteja ja viiniä.[8]

Hendrix on haudattu syntymäkaupunkiinsa Seattleen.

Postuumit julkaisut (1971–)

Hendrixin suunnittelema kaksoisalbumi, jonka nimeksi olisi mahdollisesti tullut First Rays of the New Rising Sun, jäi hänen kuolemansa vuoksi viimeistelyä vaille. Suurin osa albumille aiotusta materiaalista julkaistiin yhdelle ja samalle levylle koottuna vasta vuonna 1997. Sitä ennen tätä materiaalia saattoi kuulla julkaisuilla Cry of Love (1971), Rainbow Bridge (1972) ja War Heroes (1972).

First Rays... -levyllään Hendrix jatkoi populaarimusiikin eri suuntausten yhdistelyä. Levyllä on funkia ja rockia yhdisteleviä kappaleita, kuten "Freedom", "Izabella" ja "Straight Ahead". Parhaina monet pitävät kuitenkin lyyrisiä balladeja "Drifting" ja "Angel". Science fiction -tematiikkaa edustamassa levyllä ovat kappaleet "Hey Baby (The New Rising Sun)" ja "Astro Man". "Room Full of Mirrors" esittelee kitaraefektien käyttöä ja "Earth Blues" lähentelee gospelia. Demonauha-asteelle jääneessä "Belly Button Window'ssa" puolestaan pohditaan aborttiin liittyviä kysymyksiä bluestunnelmissa. Mitch Mitchellin mukaan kappaleisiin tehtiin Hendrixin kuoleman jälkeen vain ne muutokset, joista Hendrixin kanssa oli puhuttu. Levyn kappalejärjestyksessä on mahdollisuuksien mukaan hyödynnetty Hendrixin jälkeensä jättämiä muistiinpanoja.

First Rays... -levyllä julkaistun materiaalin ohella Hendrix jätti jälkeensä suuren määrän muitakin vuosina 1966–1970 tehtyjä, enimmäkseen keskeneräisiä äänitteitä. Näitä julkaistiin 1970- ja 1980-lukujen mittaan voimakasta arvostelua osakseen saaneen tuottaja Alan Douglasin valvonnassa, useimmiten voimakkaasti muokattuina. Lisäksi päivänvaloon on noussut äänityksiä, joita Hendrix teki ennen Lontooseen siirtymistään ja tähteyttään muun muassa Curtis Knight and the Squires -yhtyeen jäsenenä. Useimpien kuolemanjälkeisten Hendrix-julkaisujen laatua kuitenkin pidetään huonona. Julkaisuoikeuksista käytiin Hendrixin perikunnan ja Douglasin välillä pitkällinen oikeustaistelu, joka vuonna 1995 päättyi perikunnan voittoon. Tämän jälkeen keskeneräinen First Rays of the New Rising Sun vihdoin julkaistiin.

Monien mielestä kuolemanjälkeisten julkaisujen parhaimmistoon lukeutuvat myös levyt Blues (1994) ja South Saturn Delta (1997), jotka esittelevät Hendrixin musiikillisia syrjähyppyjä ja keskeneräisiksi jääneitä projekteja. Näillä kahdella levyllä on puolivalmiiden ottojen ja studiojamittelujen lisäksi myös joitakin varsin merkittäviä kappaleita. Maininnan ansaitsee myös BBC Sessions (1998), joka sisältää Hendrixin brittiläisen radioyhtiö BBC:n musiikkiohjelmia varten tekemiä nauhoituksia.

Hendrixin kuoleman jälkeen on julkaistu erittäin suuri määrä myös erilaisia konserttitaltiointeja, joiden laatu vaihtelee huomattavasti. Osa näistä on virallisia julkaisuja, osa bootlegeja. Bootlegeistä tunnetuin ja huonomaineisin lienee monilla eri nimillä julkaistu tallenne, jolla Hendrix jammailee erään rock-klubin lavalla rivouksia huutelevan juopuneen Jim Morrisonin kanssa. Jimi Hendrixin onnistuneimmat konsertit ovat legendaarisia, mutta myös väsyneitä ja innottomia esityksiä on julkaistu.

Kuolemanjälkeinen maine

Hendrixin vaatimattomalle haudalle rakennettiin 2000-luvulla iso muistomerkki.

Monien arvioiden mukaan vain harva yksittäinen henkilö on vaikuttanut rockmusiikin kehitykseen yhtä paljon kuin Jimi Hendrix. Hendrixiä jäljiteltiin runsaasti jo hänen eläessään, ja hän on edelleen monien kunnianhimoisten kitaristien esikuva. Hendrixiltä omaksutut vaikutteet yhdistävät monia erilaisia tyylisuuntauksia edustavia kitaristeja aina metallimusiikista fuusiojazziin ja funkiin.

Hendrixin manttelinperijöinä on mainittu Eddie Van Halenin ja Frank Marinon kaltaisia hard rock -kitaristeja, mutta avoimimmin Hendrixiin musiikilliseen perintöön on viitattu ehkä funk rock -yhtyeiden tuotannossa (esimerkiksi Funkadelic-yhtyeen varhaisilla levyillä, joilla soittaa kitaristi Eddie Hazel). 1970-luvulla "uutena Hendrixinä" puhuttiin myös sellaisista valkoihoisista kitaristeista kuin Robin Trower, Tommy Bolin ja Hendrixin nuoruudentuttava Randy California. 1980-luvulla tämä käsite yhdistettiin useimmiten Stevie Ray Vaughaniin, joka oli omaksunut Hendrixin taiteilijapersoonasta ennen kaikkea blueskitaristin roolin. Heavy metal -kitaristeista muun muassa Yngwie J. Malmsteen on saanut Hendrixiltä vaikutteita.

Hendrixin ikonisoitunutta asemaa populaarikulttuurissa ja rockhistoriassa kuvastaa sekin, että hänen albumeistaan varsinkin Electric Ladyland ja Are You Experienced sijoittuvat toistuvasti lähelle kärkeä erilaisissa äänestyksissä, joissa valitaan kaikkien aikojen parasta rocklevyä.

Jimi Hendrixin ainutlaatuisuutta voidaan luonnehtia siten, että hänessä yhdistyvät samanaikaisesti sekä soittajavirtuoosin että mieleenpainuvia sävellyksiä tehtailevan musiikillisen visionäärin roolit. Tämän lisäksi hän oli rockmusiikin ikimuistoisimpia lavaesiintyjiä.

Hendrixin vaikutusta suomalaiseen populaarikulttuuriin

  • Suomalaisessa rockmusiikissa Hendrixin perintöä ovat vaalineet esimerkiksi Kingston Wall -yhtye, Hasse Walli, Heikki Silvennoinen, Jimi Sumén ja Sami Hurmerinta.
  • 1960-luvulla Suosikki-lehdessä olleen pilailumielessä tehdyn artikkelin mukaan Hendrixillä oli suomalaiset sukujuuret. Hänen väitettiin olevan erään (keksityn) Hendrikson-nimisen henkilön poika.
  • Kummeli on tehnyt sketsin, jossa on orkesteri nimeltä Janne Hendrikson ja Kokemus (The Jimi Hendrix Experience). Heikki Silvennoinen esittää Hendriksonia,Timo Kahilainen Noel Reddingia ja Heikki Hela Mitch Mitchellia. Sketsissä yhtye esittää "Wild Thing" -kappaletta, jossa lauletaan alkuperäisten sanojen sijaan "mulla menee hermot". Lopuksi kitara hajotetaan rautasahalla ja isolla puuvasaralla.
  • Suomalainen yhtye Manifest on 1970-luvulla tehnyt Hendrixin kappaleesta "Fire" oman käännösversionsa "Puita kaminaan". Alkuperäisen kappaleen kertosäe "Let me stand next to your fire" kuuluu tässä versiossa "Pannaan puita sun kaminaas". Suomalaisista yhtyeistä myös Kingston Wall ja Popeda ovat levyttäneet "Firen".

Hendrixin kitarat

Jimi Hendrix käytti enimmäkseen Fender Stratocastereita mutta hänen käytössään on ollut myös muun muassa Fender Jaguar ja Gibson Les Paul jota hän käytti bluesin soittoon. Hendrixin kuuluisin kitara lienee hänen nimikkomallinsa vasenkätinen Gibson Flying V, jonka rungossa on hippiteemaa jäljittelevät kuviot. Hendrix käytti Marshall-vahvistimia joiden läpimurto siihen aikaan oli vasta tekemässä tuloaan. Hän käytti myös useita efektipedaaleja joista tunnetuimmat ovat "Fuzz-särö" ja Wah-efekti.

Yhtyeiden jäsenet

The Jimi Hendrix Experience (syksy 1966 – kesäkuu 1969)

  • Jimi Hendrix (kitara, laulu)
  • Noel Redding (basso, laulu)
  • Mitch Mitchell (rummut)

Gypsy Sun and Rainbows (elokuu 1969 – lokakuu 1969)

  • Jimi Hendrix (kitara, laulu)
  • Billy Cox (basso)
  • Mitch Mitchell (rummut)
  • Larry Lee (kitara, laulu)
  • Juma Sultan (lyömäsoittimet)
  • Jerry Velez (lyömäsoittimet)

Band of Gypsys (marraskuu 1969 – helmikuu 1970)

  • Jimi Hendrix (kitara, laulu)
  • Billy Cox (basso)
  • Buddy Miles (rummut, laulu)

The Jimi Hendrix Experience / Cry Of Love (maaliskuu 1970 – syyskuu 1970)

  • Jimi Hendrix (kitara, laulu)
  • Billy Cox (basso)
  • Mitch Mitchell (rummut)

Diskografia

Keskeisimmät albumit

Nimen perässä korkein listasijoitus Britanniassa ja Yhdysvalloissa

Muita julkaisuja

  • Smash Hits (1969) 5. Britannia, 6. Yhdysvallat
  • Cry of Love (1971)
  • Isle of Wight (1971, live)
  • Hendrix In The West (1972, live)
  • Concerts (1982)
  • Jimi Plays Monterey (1986, live)
  • Live At Winterland (1987)
  • Cornerstones 1967–1970 (1990)
  • Stages (1991, live)
  • Blues (1994)
  • Voodoo Soup (1995)
  • South Saturn Delta (1997)
  • Experience Hendrix: The Best Of Jimi Hendrix (1997)
  • BBC Sessions (1998)
  • Live at the Fillmore East (1999)
  • Woodstock (1994, live)
  • The Albert Hall Experience (2000, live)
  • Woodstock (2001, live, tupla-CD, koko konsertti)
  • Blue Wild Angel (2002, live)
  • Live At Berkeley (2002)
  • The Ultimate Experience (2002)
  • Voodoo Child – The Jimi Hendrix Collection (2002, tupla-CD)

Britanniassa julkaistut singlet

Nimen perässä korkein listasijoitus

  • 1966 joulukuu, "Hey Joe / Stone Free" 6.
  • 1967 maaliskuu, "Purple Haze / 51st Anniversary" 3.
  • 1967 toukokuu, "The Wind Cries Mary / Highway Chile" 6.
  • 1967 elokuu, "Burning Of The Midnight Lamp / The Stars that Play with Laughing Sam's Dice" 18.
  • 1968 syyskuu, "All Along The Watchtower" / "Long Hot Summer Night" 5.
  • 1969 heinäkuu, "Crosstown Traffic" / "Gypsy Eyes"
  • 1969 marraskuu, "Fire" / "Burning Of The Midnight Lamp"
  • 1969 joulukuu, "Stone Free" / "If 6 was 9"

Yhdysvalloissa julkaistut

Nimen perässä korkein listasijoitus

  • 1967 kesäkuu, "Hey Joe" / "51st Anniversary"
  • 1967 elokuu, "Purple Haze" / "The Wind Cries Mary" 65.
  • 1967 marraskuu, "Foxy Lady" / "Hey Joe"
  • 1968 syyskuu, "All Along The Watchtower" / "Burning of the Midnight Lamp" 20.
  • 1968 "Up From The Skies" / "One Rainy Wish"
  • 1968 marraskuu, "Crosstown Traffic" / "Gypsy Eyes"
  • 1970 kesäkuu, "Izabella" / "Stepping Stone"

Kirjallisuutta

  • Sharon Lawrence: Jimi Hendrix – mies, musiikki ja totuus. Like Kustannus Oy; 2009, ISBN 978-952-01-0362-0
  • John McDermott & Eddie Kramer: Hendrix: setting the record straight (1992)
  • Harry Shapiro & Caesar Glebbeek: Jimi Hendrix: Electric Gypsy (1990)

Lähteet

  1. Jimi Hendrixin faniklubi ("Experience the soul that is Jimi Hendrix") musicfanclubs.org. 2002. Viitattu 13.11.2008. (englanniksi)
  2. Jimi Hendrix (Jimi Hendrixi LastFM-sivustolla) last.fm. Viitattu 13.11.2008. (englanniksi)
  3. The Jimi Hendrix Experience (The Jimi Hendrix Experience Rock and roll Hall of Famessa) 2007. The Rock and Roll Hall of Fame and Museum, Inc. Viitattu 13.11.2008. (englanniksi)
  4. Jyrki Ollinen: Jimi Hendrix (Jyrki Ollisen mielipidekirjoitus Jimi Hendrixistä) mousesupport.com. Viitattu 13.11.2008.
  5. Jimi Hendrix Helsingissä 1967 - ainutlaatuinen kaitafilmi löytyi, Ilta-Sanomat, 8.1.2010
  6. JIMI HENDRIX - 052267- HELSINKI FINLAND (Rare video footage), YouTube
  7. Coming Together: One Dream, One Vision (Jimi Hendrix Memorialin historia) jimihendrixmemorial.com. Viitattu 13.11.2008. (englanniksi)
  8. Ex-roudari: Jimi Hendrix murhattiin Iltalehti. Viitattu 1.6.2009.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jimi Hendrix.

Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link FA