Ero sivun ”Perunalastut” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ne on sipsuja
Hmmhhh (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 3: Rivi 3:
[[Tiedosto:Kartoffelchips-1.jpg|thumb|250px|Perunalastuja]]
[[Tiedosto:Kartoffelchips-1.jpg|thumb|250px|Perunalastuja]]


'''Perunalastut''' (tai arkikielisesti ''sipsut'') ovat [[välipala]]ruoka. Niissä käytetyt [[peruna]]t viipaloidaan hyvin ohuiksi siivuiksi ja paistetaan rapeiksi, sen jälkeen ne jäähdytetään, maustetaan ja pakataan myytäväksi. Yksinkertaisimmat perunalastut on vain paistettu upporasvassa ja suolattu, mutta nykyään on tapana maustaa niitä monin eri tavoin, muun muassa yrteillä. Perunalastut ovat [[Suomi|Suomessakin]] tuottoisa elintarviketeollisuuden tuote.
'''Perunalastut''' (tai arkikielisesti ''sipsit'') ovat [[välipala]]ruoka. Niissä käytetyt [[peruna]]t viipaloidaan hyvin ohuiksi siivuiksi ja paistetaan rapeiksi, sen jälkeen ne jäähdytetään, maustetaan ja pakataan myytäväksi. Yksinkertaisimmat perunalastut on vain paistettu upporasvassa ja suolattu, mutta nykyään on tapana maustaa niitä monin eri tavoin, muun muassa yrteillä. Perunalastut ovat [[Suomi|Suomessakin]] tuottoisa elintarviketeollisuuden tuote.


== Alkuperä ==
== Alkuperä ==

Versio 14. helmikuuta 2010 kello 00.13

Perunalastuja

Perunalastut (tai arkikielisesti sipsit) ovat välipalaruoka. Niissä käytetyt perunat viipaloidaan hyvin ohuiksi siivuiksi ja paistetaan rapeiksi, sen jälkeen ne jäähdytetään, maustetaan ja pakataan myytäväksi. Yksinkertaisimmat perunalastut on vain paistettu upporasvassa ja suolattu, mutta nykyään on tapana maustaa niitä monin eri tavoin, muun muassa yrteillä. Perunalastut ovat Suomessakin tuottoisa elintarviketeollisuuden tuote.

Alkuperä

Nykyaikaisen perunalastun ilmestyminen massamarkkinoille tapahtui kahdessa vaiheessa.

Yleinen uskomus on, että alkuperäisen perunalastureseptin teki George Crum, yhdysvaltalainen kokki 24. elokuuta 1853 Saratoga Springsissä. Hän oli kyllästynyt erääseen asiakkaaseensa, joka jatkuvasti palautti takaisin hänen valmistamiaan ranskalaisia perunoita, koska ne olivat liian paksuja. Crum päätti viipaloida perunat niin ohuiksi, että niitä ei voisi syödä haarukalla. Crumin odotuksien vastaisesti vieras oli haltioitunut perunalastuista. Ne ilmestyivät Crumin ruokalistaan tavalliseksi ruokalajiksi nimellä Saratoga-lastut. Pian perunalastuista tuli suosittuja koko Uudessa-Englannissa.

Massamarkkinoidut perunalastut tulivat suosituiksi vasta 1920-luvulla mekaanisen perunankuorijan keksimisen myötä. Tämän tuotteen kehitti Herman Lay, eteläisistä Yhdysvalloista kotoisin ollut kauppamatkustaja.

Ennen kuin ilmatiivis pakkaus tuli mukaan kuvioihin, perunalastut varastoitiin tynnyreihin. Tynnyrin pohjalla olleet perunalastut olivat usein väljähtäneitä ja nihkeitä. Tämä ongelma ratkaistiin kun kalifornialainen elintarvikealan yrittäjä Laura Scudder keksi sopivan pussin silittämällä yhteen kaksi vahapaperin palaa. Näin oli luotu ilmatiivis sinetti, joka pitää perunalastut tuoreina pussin avaamiseen asti.

Maustetut perunalastut

Perunalastut olivat ensi alkuun maustamattomia, mikä rajoitti niiden houkuttelevuutta, kunnes irlantilaisen perunalastuyhtiö Tayton omistaja kehitti 1950-luvulla sopivan maustamistekniikan. Käytännön kokeilujen jälkeen hän tuotti maailman ensimmäiset maustetut perunalastut, Cheese and Onionin (juusto ja sipuli) sekä Salt 'n' Vinegarin (suola ja etikka).

Suolaa oli toki käytetty perunalastujen maustamiseen jo aiemminkin, mutta se toimitettiin käyttäjälle erillisessä sinetöidyssä pussissa josta sen saattoi tarvittaessa lisätä lastuihin.

Tayton omistajan keksinnöstä tuli hetkessä sensaatio elintarviketeollisuudessa, ja pian Yhdysvaltojen suurimpien perunalastuyhtiöiden johtajat ryntäsivät hänen yhtiönsä puheille tutkiakseen tuotetta ja neuvotellakseen uuden teknologian käyttöoikeuksista. Kun Tayton-yhtiö vihdoin myytiin, sen perunalastujen valmistustapaa mullistanut omistajaperhe tuli erittäin varakkaaksi. Yritykset ympäri maailmaa pyrkivät saamaan oikeudet Tayton kehittämään tekniikkaan.

Perunalastujen valmistajat lisäsivät myöhemmin tuotteisiinsa luonnollisia ja keinotekoisia mausteita vaihtelevalla menestyksellä. Aiemmin vain suppeaan yleisöön vedonnut tuote oli maustamisen ansiosta saanut merkittävän aseman markkinoilla. George Crumin ajoista on kehitytty paljon: suosituimmat mausteperunalastujen lajikkeet ovat nyt "hapankerma ja sipuli", "grillisipsit" sekä juustolla maustetut perunalastut. Myös monenlaisilla muilla tavoilla maustettuja perunalastuja myydään eri puolilla maailmaa, mukaan lukien alkuperäinen "suola ja etikka", jota tuottaa edelleen sen kehittänyt Tayton. Jotkin yritykset ovat myös markkinoineet vähärasvaisia vaihtoehtoja.

Vastaavanlaisia ruokalajeja

Toisen tyylistä perunalastua, Pringlesin tunnetuksi tuomaa, tehdään painamalla maaperunoista tehty taikina tavalliseksi perunalastuksi ennen paistamista. Tällä tavalla syntyy perunalastuja, jotka ovat hyvin yhtenäisen kokoisia ja muotoisia, joten perunalastut voidaan silloin helposti pinota ja pakata kankeisiin putkiloihin.

Perunalastujen suosio on johtanut myös viljoista tehtyjen "perunalastujen" suosioon; tätä alaa dominoivat sellaiset merkit kuten Fritos, CCs ja Doritos.

Amerikkalaisessa keittiökulttuurissa on kokonainen sarja erilaisia reseptejä, joissa hyödynnetään murskattuja perunalastuja leivänmurusten lailla. Näihin lukeutuvat muun muassa keksit, piirakat, kastikkeet sekä hampurilaiset.

Terveysvaikutukset

Perunalastut sisältävät runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja, jotka ovat terveydelle haitallisia. Sadassa grammassa sipsejä on noin 33 grammaa rasvaa ja energiaa noin 500 kcal. Markkinoille on kuitenkin tullut kevyempiä vaihtoehtoja, joiden rasvapitoisuus on alhaisempi. Perunalastut ovat myös suolaisia, mikä voi myös olla terveydelle haitallista runsaasti nautittuna.