Ero sivun ”Keinokastelu” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
RibotBOT (keskustelu | muokkaukset)
Xqbot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti muokkasi: ar:هندسة الري
Rivi 40: Rivi 40:
[[Luokka:Keinokastelu|*]]
[[Luokka:Keinokastelu|*]]


[[ar:هندسة الإرواء]]
[[ar:هندسة الري]]
[[an:Regano]]
[[an:Regano]]
[[id:Irigasi]]
[[id:Irigasi]]

Versio 9. helmikuuta 2010 kello 23.37

Peltojen keinokastelua

Keinokastelu eli kasteluviljely on maan viljelyä siten, että esimerkiksi joesta tai järvestä ohjataan vettä ja lietettäkin kasveille. Tämä mahdollistaa viljelyn kuivilla seuduilla, joilla ei sada riittävästi viljelyä varten.

Historia

Akvedukteilla ohjattiin vettä muun muassa viljelmille.

Keinokastelun historiallinen merkitys on se, että se vaati pysyvää asutusta ja mahdollisti kaupunkien synnyn, sillä kastelemalla saa 2–3 hyvää satoa vuodessa, jos tekee työtä riittävästi. Kaupunkien synty johti muinaisessa Mesopotamiassa ja Egyptissä sivilisaation syntyyn jo 6000 eaa., ja myös Perussa 4000 eaa.[1], Indus-joella Intiassa 3000 eaa. käytettiin myös keinokastelua[2]. Keinokastelu Kiinassa aloitettiin myös kuudennella vuosituhannella eaa[3]. Roomalaiset käyttivät kasteluun akveduutteja ja virtaavan veden tai eläinten pyörittämiä vesirattaita ohjaamaan vettä viljelmille Italian niemimaalla ja uudisasukkaina Pohjois-Afrikassa n. 150 eaa[4].


Kastelujärjestelmiä

Kastelukanava, josta lähtee vesiputkia viljelmille.
Pyörillä kulkeva sadetteja, sadetinkastelun sprinkleri
Viiniköynnöksen tihkukastelua
Vehnän tulvakastelua
Center-Pivot -järjestelmän kastelulaite

Perinteisin menetelmä ovat kastelukanavat, joiden avulla vettä ohjataan joesta tai järvestä viljelykselle. Madeiran saaren kastelukanavat ovat kuuluisa kastelukanavajärjestelmä.[5]

Madeiralla vesi valuu kanaviin painovoiman myötä, mutta paikoin käytetään tuulimyllyjä tai eläinten pyörittämiä vesirattaita nostamaan vettä kastelukanaviin.[6]

Paikalliskastelujärjestelmässä vesi johdetaan matalapaineputkia myöten kasteltaville viljelmille.[7] Yksi paikalliskastelujärjestelmä on tihkukastelu, jossa vesi siirretään suoraan kasvin juuristoon tippa kerrallaan.[8]

Sadetuskastelussa suuripainesprinklerit sadettavat kasteltavaa viljelysalaa. Roottorit on rakennettu ympyrän muotoisiksi ja osittain pyöreiksi. Paine on 40–130 lbF/cm² (275–900 kPa), kastelutehon ollessa 50–1200 US gal (3–75 l/s), tavallisesti suutinhalkaisijat ovat välillä 0,5–1,9 tuumaa (10–50 mm).lähde?

Center-Pivot kastelussa järjestelmä koostuu useista osaputkista, jotka yleensä on valmistettu sinkitystä teräksestä tai alumiinista ja jota tukevat ristikot. Järjestelmä liikkuu ympyrän muotoisella radalla. Useimmissa järjestelmissä on U-muotoinen putki (Gooseneck), johon on liitetty sprinklerisuuttimia. Järjestelmät ovat nykyään hydraulisesti ohjattavia (TL kastelujärjestelmät) ja sähkömoottorilla ohjattavat järjestelmiä (TL, Reinke, Valley, Zimmatic). Useimmat sprinklerijärjestelmät toimivat GPS-laitteiden avulla. Kastelumenetelmä on käytössä enimmäkseen Yhdysvalloissa. Sivusuunnassa liikkuvassa kastelussa kasteluputki on kiinnitetty kastelulaitteen 1,5 metriä halkaisijaltaan olevan pyörän keskipisteseen ja sprinklerit ovat sijoitettu pyörän ulkokehälle.lähde?

Tulvakastelulla viljelmille valutetaan niin paljon vettä, että ne jäävät sen alle. Perinteisesti riisiä on viljelty tällä tavoin.

Suotumismenetelmällä pohjavesi nostetaan pumppaamalla kasvien juurien tasolle.

Hydroviljely on keinokastelun äärimmäinen muoto: siinä kasvit ovat vähässä mullassa tai kokonaan vesi-ravintoliuoksessa.

Ympäristövaikutukset

Liiallinen keinokastelu voi johtaa maaperän suolaantumiseen ja pilata viljelymaata.[9] Vuotavat keinokastelulaitteistoputket ja kanavat aiheuttavat veden hukkaantumista.

Lähteet

  1. {Verkkolehti|osoite=[1]|Toimittaja=Tom Dillehay|Dillehay TD;Elling, HH JR, Rossen J|Otsikko=Preceramic Kastelukanavilla Perun Andeilla|=lehti=Proceedings of National Academy of Science|tilavuus=102|kysymy=47|vuosi=2005|sivut=17241-4|Artikkeli_162842471>doi=10.1073/p.nas 050 8583102}Viitattu 15.12 2009
  2. Rodda,J.C ja Ubertini, Lucio 2004."Basis of Civilzation-Water Sciences (International Association of Water Sciences Press 2004.Viitattu 15.12.2009
  3. Verkkoviite|otsikko=|Julkaisija=Encyclopedia Britannica,1994.Viitattu 15.12.2009
  4. "Encyclopedia Britannica", 1911 ja 1989 painokset
  5. Madeira Levada Walks
  6. Africa Windmill Project
  7. Verkkoviite|kirjoittaja=K.Frenken|otsikko=kastelu Irrigation in Africa in Figures|-Aquastat Survey-2005|kirja=Vesiraportti 29|kustantaja=elintarvike-ja maatalousjärjestö YK|vuosi=2001|osoite=[2]muoto=PDF|id=ISBN 92-5-105414-2|julkaisupäivä=2007-03-14.Viitattu 16.12.2009
  8. Tihkukastelu säästää vettä Maa- ja vesitekniikan tuki 2001
  9. YK: Liiallinen keinokastelu pienentää satoja ja vaarantaa ruokaturvan Global Finland 26.6.2003

Aiheesta muualla