Ero sivun ”Solovetskin luostari” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
perushistoriaa, lähteistys uupuu |
p kh |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
'''Solovetskin luostari''' on [[ortodoksinen kirkko|ortodoksisen kirkon]] [[luostari]] läntisellä [[Vienanmeri|Vienanmerellä]] sijaitsevilla [[Solovetskin saaret|Solovetskin saarilla]], Venäjän [[Arkangelin alue]]lla. Luostari on yksi [[Unesco]]n [[maailmanperintö]]kohteista vuodesta 1992 alkaen. |
'''Solovetskin luostari''' on [[ortodoksinen kirkko|ortodoksisen kirkon]] [[luostari]] läntisellä [[Vienanmeri|Vienanmerellä]] sijaitsevilla [[Solovetskin saaret|Solovetskin saarilla]], Venäjän [[Arkangelin alue]]lla. Luostari on yksi [[Unesco]]n [[maailmanperintö]]kohteista vuodesta 1992 alkaen. |
||
Luostarin perustivat [[1400-luku|1400-luvulla]] munkit [[Savvati Solovetskilainen]] ja [[Herman Solovetskilainen]]. Savvatin kuoltua ja Herman jatkoi luostarin rakentamista [[Sosima Solovetskilainen|Sosima]]-nimisen munkin kanssa. He asettuivat asumaan saarelle. Vähitellen väkeä kerääntyi lisää ja saarelle rakennettiin Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitetty kirkko. 1500-luvulla saarelle rakennettiin jyhkeä linnoitus. Luostari sai tuolloin laajoja valtuuksia Vienanmeren alueen luonnonvarojen käytössä ja siitä tuli myös alueen taloudellisen toimeliaisuuden keskus. Sillä oli muun muassa lukuisia |
Luostarin perustivat [[1400-luku|1400-luvulla]] munkit [[Savvati Solovetskilainen]] ja [[Herman Solovetskilainen]]. Savvatin kuoltua ja Herman jatkoi luostarin rakentamista [[Sosima Solovetskilainen|Sosima]]-nimisen munkin kanssa. He asettuivat asumaan saarelle. Vähitellen väkeä kerääntyi lisää ja saarelle rakennettiin Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitetty kirkko. 1500-luvulla saarelle rakennettiin jyhkeä linnoitus. Luostari sai tuolloin laajoja valtuuksia Vienanmeren alueen luonnonvarojen käytössä, ja siitä tuli myös alueen taloudellisen toimeliaisuuden keskus. Sillä oli muun muassa lukuisia suolatehtaita, ja se hallitsi kalastusta, turkispyyntiä ja osin kaivostoimintaa. Linnoituksessa oli myös voimakas varuskunta. |
||
Luostarista muodostui ennen |
Luostarista muodostui ennen pitkää Pohjois-Venäjän kristillisyyden keskus. 1600-luvulla luostarissa oli 350 munkkia ja yli 600 muuta työntekijää. Vuosina 1668-1676 Solovetskin luostari oli uskonnollisen ja poliittisen kriisin näyttämö, kun munkit tukivat [[Venäjän ortodoksinen kirkko|kirkon]] ja keskusvallan kannalta katsottuna kapinallisia [[Vanhauskoiset|vanhauskoisia]]. Tämän seurauksena munkkiveljestö vaihdettiin lähes kokonaan, ja luostari siirrettiin vasta perustetun [[Holmogory]]n arkkipiispanistuimen alaisuuteen. |
||
Neuvostoaikana luostarin toiminta lakkautettiin vuonna 1920. Vuosina 1923-1933 luostari toimi ojennus- tai pakkotyöleirinä, jota voi pitää [[Gulag]]-pakkotyöleirijärjestelmän prototyyppinä. Sittemmin leiri muutettiin vankilaksi joka toimi talvisodan alkamiseen saakka 1939. Toisen maailmansodan jälkeen saaret olivat sotilaallisessa käytössä. |
[[Neuvostoliitto|Neuvostoaikana]] luostarin toiminta lakkautettiin vuonna 1920. Vuosina 1923-1933 luostari toimi ojennus- tai pakkotyöleirinä, jota voi pitää [[Gulag]]-pakkotyöleirijärjestelmän prototyyppinä. Sittemmin leiri muutettiin vankilaksi, joka toimi [[talvisota|talvisodan]] alkamiseen saakka 1939. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen saaret olivat sotilaallisessa käytössä. |
||
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen luostarin toimintaa on ryhdytty elvyttämään. Vuodesta 1992 Luostari toimii |
Neuvostoliiton romahtamisen (1991) jälkeen luostarin toimintaa on ryhdytty elvyttämään. Vuodesta 1992 Luostari toimii [[museo]]na, joka on suosittu matkailukohde. Siellä toimii myös pieni munkkiveljestö. |
||
==Aiheesta muualla== |
==Aiheesta muualla== |
||
Versio 23. tammikuuta 2010 kello 19.18
Solovetskin luostari on ortodoksisen kirkon luostari läntisellä Vienanmerellä sijaitsevilla Solovetskin saarilla, Venäjän Arkangelin aluella. Luostari on yksi Unescon maailmanperintökohteista vuodesta 1992 alkaen.
Luostarin perustivat 1400-luvulla munkit Savvati Solovetskilainen ja Herman Solovetskilainen. Savvatin kuoltua ja Herman jatkoi luostarin rakentamista Sosima-nimisen munkin kanssa. He asettuivat asumaan saarelle. Vähitellen väkeä kerääntyi lisää ja saarelle rakennettiin Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitetty kirkko. 1500-luvulla saarelle rakennettiin jyhkeä linnoitus. Luostari sai tuolloin laajoja valtuuksia Vienanmeren alueen luonnonvarojen käytössä, ja siitä tuli myös alueen taloudellisen toimeliaisuuden keskus. Sillä oli muun muassa lukuisia suolatehtaita, ja se hallitsi kalastusta, turkispyyntiä ja osin kaivostoimintaa. Linnoituksessa oli myös voimakas varuskunta.
Luostarista muodostui ennen pitkää Pohjois-Venäjän kristillisyyden keskus. 1600-luvulla luostarissa oli 350 munkkia ja yli 600 muuta työntekijää. Vuosina 1668-1676 Solovetskin luostari oli uskonnollisen ja poliittisen kriisin näyttämö, kun munkit tukivat kirkon ja keskusvallan kannalta katsottuna kapinallisia vanhauskoisia. Tämän seurauksena munkkiveljestö vaihdettiin lähes kokonaan, ja luostari siirrettiin vasta perustetun Holmogoryn arkkipiispanistuimen alaisuuteen.
Neuvostoaikana luostarin toiminta lakkautettiin vuonna 1920. Vuosina 1923-1933 luostari toimi ojennus- tai pakkotyöleirinä, jota voi pitää Gulag-pakkotyöleirijärjestelmän prototyyppinä. Sittemmin leiri muutettiin vankilaksi, joka toimi talvisodan alkamiseen saakka 1939. Toisen maailmansodan jälkeen saaret olivat sotilaallisessa käytössä.
Neuvostoliiton romahtamisen (1991) jälkeen luostarin toimintaa on ryhdytty elvyttämään. Vuodesta 1992 Luostari toimii museona, joka on suosittu matkailukohde. Siellä toimii myös pieni munkkiveljestö.
Aiheesta muualla
- Luostarin viralliset sivut Venäjän ortodoksinen kirkko (venäjäksi)
- Solovetskin museon sivut (saksaksi) (englanniksi)
- Solovetskin luostari ortodoksi.net
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
