Ero sivun ”Väinö Auer” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p päivämäärän muotokorjaus ja typo nimessä
Sf67 (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 7: Rivi 7:
== [[Jatkosota]] ==
== [[Jatkosota]] ==


Auer toimi myös [[11. joulukuuta]][[1941]] perustetun [[Tieteellinen Itä-Karjalan toimikunta|Tieteellisen Itä-Karjalan toimikunnan]] puheenjohtajana. Hänet valittiin puheenjohtajaksi [[Kaarlo Linkola]]n jälkeen.
Auer toimi myös [[11. joulukuuta]] [[1941]] perustetun [[Tieteellinen Itä-Karjalan toimikunta|Tieteellisen Itä-Karjalan toimikunnan]] puheenjohtajana. Hänet valittiin puheenjohtajaksi [[Kaarlo Linkola]]n jälkeen.


== Jaghan-intiaanit ==
== Jaghan-intiaanit ==

Versio 19. tammikuuta 2010 kello 21.51

Väinö Auer (s. 7. tammikuuta 1895, Helsinki – k. 20. maaliskuuta 1981, Helsinki) oli suomalainen maantieteilijä ja geologi, jonka Argentiinan Tulimaassa ja Patagoniassa tekemät tutkimukset olivat aikoinaan uraauurtavia.

Auer opiskeli Helsingin yliopistossa suorittaen tohtorin tutkinnon 1923. Hänestä tuli yliopiston maantieteen professori 1929.

Auer tutki erityisesti turvesoita ja sitä, miten ne ovat jääkausien jälkeen muodostuneet pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Opetusministeriön määrärahan turvin Auer tutkijatovereineen perehtyi vuosina 1928–1929 Tulimaan topografiaan, geologiaan, kasvillisuuteen ja eläimistöön. Auer antoi löytöretkeilijöiden tapaan monille löytämilleen paikoille suomalaisia nimiä: Finlandiavuono, Fjordo Presidente Relander, Runeberg-, Lönnrot- ja Kivijäätiköt, mutta nimet eivät vakiintuneet eivätkä päässeet uudempiin karttoihin. Auer jatkoi tutkimuksia Patagoniassa vuosina 19371938, ja myöhemmin vuosina 19461953 hän toimi Argentiinassa Peronin hallituksen neuvonantajana.

Jatkosota

Auer toimi myös 11. joulukuuta 1941 perustetun Tieteellisen Itä-Karjalan toimikunnan puheenjohtajana. Hänet valittiin puheenjohtajaksi Kaarlo Linkolan jälkeen.

Jaghan-intiaanit

Auer oli myös kiinnostunut seudun alkuperäisväestön jaghan (yagan, yaman) -intiaanien elämästä ja kyvystä selviytyä hatarien majojensa, nuotioittensa, kanoottiensa ja meren antimien turvin lähes alasti ankarassa ilmastossa. Tautien ja seudulle uudisasukkaiksi muuttaneiden lammasfarmareiden vainon seurauksena jaghanien lukumäärä väheni radikaalisti, ja he joutuivat vähitellen luopumaan omasta kulttuuristaan ja kielestään. Jo Auerin Tulimaan matkan aikaan intiaanit oli valtaosin alistettu reservaatteihin tai sulautettu valtaväestöön.

Yliopistoura

Palattuaan Suomeen 1953 Auer toimi Helsingin yliopiston maantieteen professorina 19531957 ja geologian ja paleontologian professorina 19571963.

Kirjallisuutta

  • Väinö Auer: Tulimaata tutkimassa. Helsinki 1929.
  • Alhonen Pentti: Vaakavarren ratsastaja: tutkimusmatkailija Väinö Auerin elämä. Helsinki 2006.
  • Free magazine
  • Väinö Auer kirjastossa Deutschen Nationalbibliothek