Ero sivun ”Temperamaalaus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
TXiKiBoT (keskustelu | muokkaukset)
KielimiliisiBot (keskustelu | muokkaukset)
p kh+, typos fixed: alunp → alun p, Renesanssi → Renessanssi using Project:AWB
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Antonio Pollaiuolo 002.jpg|thumb|220px|[[Antonio Pollaiuolo]]n temperamaalaus puulle vuodelta [[1475]]]]
[[Kuva:Antonio Pollaiuolo 002.jpg|thumb|220px|[[Antonio Pollaiuolo]]n temperamaalaus puulle vuodelta [[1475]]]]
'''Temperamaalaus''' on maalaus, jossa värien sideaineena on munankeltuainen tai [[kaseiini]]. Sana ''tempera'' tulee latinan sanasta temperare, joka tarkoittaa sekoittamista. Tempera on alunperin tarkoittanut kaikkia sideaineita, sittemmin nimenomaan munatemperaa.<ref name="Akke Kumlien">Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 143. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja</ref>
'''Temperamaalaus''' on maalaus, jossa värien sideaineena on munankeltuainen tai [[kaseiini]]. Sana ''tempera'' tulee latinan sanasta temperare, joka tarkoittaa sekoittamista. Tempera on alun perin tarkoittanut kaikkia sideaineita, sittemmin nimenomaan munatemperaa.<ref name="Akke Kumlien">Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 143. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja</ref>
Temperavärit kehitettiin luultavasti antiikin aikana, ja keskiajalla niistä tuli yleisemmin käytettyjä värejä. Renesanssimaalauksista esimerkiksi [[Sandro Botticelli]]n maalaus [[Venus ja Mars]] [[National Gallery]]ssä on maalattu lukuisilla päällekkäisillä temperakerroksilla. <ref name="Taiteen Pikkujättiläinen">Taiteen pikkujättiläinen, s. 742-743. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X</ref>
Temperavärit kehitettiin luultavasti antiikin aikana, ja keskiajalla niistä tuli yleisemmin käytettyjä värejä. Renessanssimaalauksista esimerkiksi [[Sandro Botticelli]]n maalaus [[Venus ja Mars]] [[National Gallery]]ssä on maalattu lukuisilla päällekkäisillä temperakerroksilla. <ref name="Taiteen Pikkujättiläinen">Taiteen pikkujättiläinen, s. 742-743. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X</ref>
Tempera soveltuu erityisesti kovalle pohjalle kuten puulle maalaamiseen. Temperaan ja etenkin rasvaiseen temperaan pohjautuneet [[öljyväri]]t syrjäyttivät temperan 1500-luvulla. Temperalla maalaaminen tuli kuitenkin uudestaan muotiin 1800-luvun lopulla. Myös 1990-luvulla ja 2000-luvulla munatempera on kokenut aika ajoin pieniä renessansseja. <ref name="Taiteen Pikkujättiläinen">Taiteen pikkujättiläinen, s. 742-743. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X</ref>
Tempera soveltuu erityisesti kovalle pohjalle kuten puulle maalaamiseen. Temperaan ja etenkin rasvaiseen temperaan pohjautuneet [[öljyväri]]t syrjäyttivät temperan 1500-luvulla. Temperalla maalaaminen tuli kuitenkin uudestaan muotiin 1800-luvun lopulla. Myös 1990-luvulla ja 2000-luvulla munatempera on kokenut aika ajoin pieniä renessansseja. <ref name="Taiteen Pikkujättiläinen">Taiteen pikkujättiläinen, s. 742-743. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X</ref>



Versio 10. tammikuuta 2010 kello 07.50

Antonio Pollaiuolon temperamaalaus puulle vuodelta 1475

Temperamaalaus on maalaus, jossa värien sideaineena on munankeltuainen tai kaseiini. Sana tempera tulee latinan sanasta temperare, joka tarkoittaa sekoittamista. Tempera on alun perin tarkoittanut kaikkia sideaineita, sittemmin nimenomaan munatemperaa.[1]

Temperavärit kehitettiin luultavasti antiikin aikana, ja keskiajalla niistä tuli yleisemmin käytettyjä värejä. Renessanssimaalauksista esimerkiksi Sandro Botticellin maalaus Venus ja Mars National Galleryssä on maalattu lukuisilla päällekkäisillä temperakerroksilla. [2] Tempera soveltuu erityisesti kovalle pohjalle kuten puulle maalaamiseen. Temperaan ja etenkin rasvaiseen temperaan pohjautuneet öljyvärit syrjäyttivät temperan 1500-luvulla. Temperalla maalaaminen tuli kuitenkin uudestaan muotiin 1800-luvun lopulla. Myös 1990-luvulla ja 2000-luvulla munatempera on kokenut aika ajoin pieniä renessansseja. [2]

Temperaa on kahta päälaatua: kananmunaan perustuva ja kaseiiniin eli maidon juustoaineeseen perustuva tempera. Kaseiinitempera on näistä kahdesta tarttuvampi ja lujempi sidosaine, mutta sen käyttäminen tapahtuu vesihauteessa lämmitettynä. Jäähdyttyään kaseiinitempera kovettuu ja sen sanotaan tarttuvan niin lujasti, että sillä voidaan irrottaa vanhempia maalikerroksia esimerkiksi rappauksesta.[3] [4] [5] [6] [7] [8]

Lisäksi tempera voi olla laihaa tai rasvaista. Laihassa temperassa on sideaineen ohella vain liima-ainetta (esimerkiksi munaa), rasvaisessa on mukana kuivuvaa öljyä. Rasvainen emulsio on liuos, johon tarvitaan vettä, öljyä ja liima-ainetta emulgaattoriksi. Emulsio voi sisältää myös öljyä, hartsiliuosta tai vahaa. Joskus siihen lisätään ranskalaista tärpättiä säilyvyyden vuoksi, tai hunajaa värin koostumuksen parantamiseksi. [1] Kananmunan albumiini emulgoi öljynmuuttaa öljyn samaan tapaan kuin majoneesia tehtäessä. Munatemperan sideaineeseen käytetään tavallisesti 1 osa munaa(keltuainen+valkuainen), 1 osa keitettyä pellavaöljyä (vernissa), 1 osa vettä. Osien lämpötilan on oltava sama. Ensin sekoitetaan muna+vernissa, sitten lisätään vesi. Väriaineet(pigmentit) lisätään viimeiseksi. [9]

Kuivuttuaan tempera-sidosaine muuttuu veteen tai öljyyn liukenemattomaksi. Temperaväri kuivuu nopeasti. Ilman vernissaa värit ovat himmeitä ja hennon pastellisävyisiä, mutta vernissa antaa väreille kiiltoa ja syvyyttä. Temperavärejä käytetään tyypillisesti läpikuultavina kerroksina. Silloin voidaan ensin luoda sommittelu ja piirustus, seuraavaksi valot ja varjot ja vasta lopuksi lisätä kerros jossa on paikalliset värisävyt. Temperamaalit soveltuvat taidemaalauksen lisäksi laajasti rakennuksien ja huonekalujen pinnoiksi. [10] [11] [12] [13] [14] [15]

Katso myös

Lähteet

  1. a b Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 143. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja
  2. a b Taiteen pikkujättiläinen, s. 742-743. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
  3. Kevät toi maalarin, perinteinen ulkomaalaus, Panu Kaila, Jyväskylä 2000
  4. Puurakennusten ulkomaalaus, Kalevi Järvinen, Hämeenlinna 2000
  5. Restaurointikortisto; Keittomaali, Museovirasto, 1993
  6. Restaurointikortisto; Öljymaali, Museovirasto, 1993
  7. Talo kautta aikojen Julkisivujen historia; Panu Kaila (Pietarila, Tomminen), Helsinki 1987
  8. Talotohtori, Panu Kaila, Porvoo 2000
  9. Vogel, Christian: Maalaamme temperalla - seinät - huonekalut - käyttöesineet. ISBN 951-873-790-8)
  10. Kevät toi maalarin, perinteinen ulkomaalaus, Panu Kaila, Jyväskylä 2000
  11. Puurakennusten ulkomaalaus, Kalevi Järvinen, Hämeenlinna 2000
  12. Restaurointikortisto; Keittomaali, Museovirasto, 1993
  13. Restaurointikortisto; Öljymaali, Museovirasto, 1993
  14. Talo kautta aikojen Julkisivujen historia; Panu Kaila (Pietarila, Tomminen), Helsinki 1987
  15. Talotohtori, Panu Kaila, Porvoo 2000