Ero sivun ”FC Inter Turku” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 158: Rivi 158:


==Entisiä pelaajia==
==Entisiä pelaajia==

: ''[[Luettelo FC Inter Turussa pelanneista jalkapalloilijoista]]''

{{Multicol|400px}}
{{Multicol|400px}}
* {{Kroatian lippu}} [[Domagoj Abramovic]]
* {{Kroatian lippu}} [[Domagoj Abramovic]]

Versio 16. joulukuuta 2009 kello 03.09

FC Inter Turku
[[Tiedosto:FC Interin tunnus|200px|]]
Koko nimi Football Club International Turku ry
Perustettu 1990
Kaupunki Suomi Turku, Suomi
Kenttä Veritas Stadion
– kapasiteetti 9 000
Sarja Veikkausliiga
Puheenjohtaja Suomi Stefan Håkans
Päävalmentaja Alankomaat Job Dragtsma
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu

FC Inter Turku on vuonna 1990 perustettu turkulainen jalkapalloseura. Tarinan mukaan seuran perustaja Stefan Håkans perusti FC Interin pojalleen Patrikille. Seuran sinimustien värien ja nimen esikuvana on pidetty perinteikästä italialaista huippuseuraa Internazionalea Milanosta. FC Interin peleissä kuuluttajana toimii Rainer Svens.

Historia

Interin edustusjoukkuetoiminta aloitettiin vuonna 1992, jolloin se otti Kolmosessa pelanneen Nahkakuula-75:n sarjapaikan haltuunsa. Vuonna 1993 Inter puolestaan otti Kakkosen Turun Tovereiden sarjapaikan. Se nousikin samalla kaudella ylemmälle sarjaportaalle muun muassa kolmen brasilialaisvahvistuksen ja Tero Forssin avittamana. Kaudeksi 1996 FC Inter olikin noussut jo historiallisesti Veikkausliigaan ja se hankki 83 maaottelua pelanneen Erkka Petäjän puolustuslinjoille. Sen jälkeen se onkin pelannut maan korkeimmalla sarjatasolla lukuun ottamatta visiittiä Ykkösessä kaudella 1998.

2000-luvun alku

Liigaan nousun jälkeen Interiin tehtiin jälleen koviin satsauksia. Palkintokaappi ei kuitenkaan täyttynyt odotusten mukaisesti, vaikka vuonna 1999 seuraan tulivat ruotsalaiset Joakim Jensen ja Richard Teberio, vuonna 2000 muun muassa argentiinalainen Arístides Pertot ja vuonna 2001 Diego Corpache. Inter kärsi kuitenkin epätasaisista otteista ja näin tutuiksi tulivat lähinnä keskikastin sijoitukset.

Kaudella 2003 uudeksi päävalmentajaksi tuli reservijoukkue VG-62:ssakin vaikuttanut Kari Virtanen, kun vuodesta 2001 vastuussa ollut Pertti Lundell siirtyi sivuun vain paria viikkoa ennen kauden alkua terveydellisten syiden johdosta. Interin peli kangerteli hieman alkukaudesta ja lopputuloksena oli 7. sija Veikkausliigassa.

2004 Inter panosti jälleen kovasti. Taktiseksi valmentajaksi tuli ruotsalainen Jan Stahre ja pelaajista joukkueeseen puolestaan liittyivät Ranskan MM-kilpailuissakin esiintynyt kamerunilainen Marcel Mahouvé, tämän maanmies nuori Serge N'gal ja eteläafrikkalainen Ryan Botha. Inter pelasikin koko kauden suhteellisen tasaisesti, mutta se jäi kuitenkin mitalien ulkopuolelle sijoittuen neljänneksi.

Interin nuorennusleikkaus

Edellisen kauden neljännen sijansa ansiosta FC Inter pääsi ensimmäistä kertaa eurokentille, joka on koko ajan ollut seuran yhtenä tavoitteena. Inter pelasi vuonna 2005 Intertoto Cupissa pudottaen ensimmäisellä kierroksella islantilaisen ÍA:n. Toisella kierroksella NK Varteks Kroatiasta osoittautui kuitenkin vahvemmaksi.

Vuosi 2005 oli muutenkin poikkeuksellinen, sillä seuraan ei hankittu varsinaisia valmiita tähtipelaajia vaan enemmänkin nuoria lupauksia kuten Tomi Petrescu ja Martin Mutumba. Heidän lisäkseen joukkueeseen liittyi myös kärkipelaaja Miikka Ilo, jolla oli kokemusta Alankomaiden kentiltä. Interin ei kuitenkaan uskottu taistelevan aivan kärkisijoista. Epäilyistä huolimatta Inter pelasi hämmästyttävän hyvin ja kamerunilainen N'gal säväytti Veikkausliigassa nopeudellaan ja maaleillaan. Inter kuitenkin hiipui kauden viimeisillä kierroksilla mitalitaistosta sijoittuen lopulta viidenneksi. Interin reservijoukkue VG-62 puolestaan putosi Kakkoseen hävittyään karsinnoissa HJK:n reservijoukkueelle Klubi-04:lle.

Kaudella 2006 Inter nuorensi joukkuetta entisestään ja joukkueesta lähtivät muun muassa Pertot, N'gal ja monivuotinen tukipilari Mats Gustafsson. Myös päävalmentaja Virtasen aisapari taktinen valmentaja Stahre jätti joukkueen. Inter ajautui putoamiskamppailuun ja taisteli maalinteko-ongelmien kanssa. Syksyllä valmentaja Virtanen korvattiin René van Eckillä. Myös uusia vahvistuksia tuli viimein kun Denizlisporissa ja KPV:ssa käynyt Ryan Botha palasi joukkueeseen ja Makedonian maajoukkueen kapteeni Artim Šakiri liittyi Interiin. Loppukaudesta ottelut sujuivat paremmin ja Interin lopullinen sijoitus Veikkausliigassa oli 10.

Van Eck vaihtoi marraskuussa maisemaa ja siirtyi Sveitsin FC Wohleniin. Interin uuden valmentajan nimi julkistettiin vuoden vaihteessa 2007. Vetovastuun otti 51-vuotias alankomaalainen Job Dragtsma. Pelaajista muun muassa Petrescu, Corpache, Šakiri, Magnus Bahne sekä Interin oma kasvatti, maajoukkuemies Ari Nyman vaihtoivat maisemaa. Uusia hankintoja heidän tilalleen olivat muun muassa Bahnen korvaajaksi maalin suulle tullut kimmoisa Patrick Bantamoi, jäntevä alankomaalaistoppari Jos Hooiveld sekä lupaava keskikenttäpelaaja Teemu Turunen. Inter siis nuorentui entisestään ja näin joukkueen vanhin pelaaja kauden alussa oli 26-vuotias Henri Lehtonen.

Dragtsma lähti ajamaan Interiin omaa pelitapaansa sisään. Liigacupissa otteet olivatkin hyviä ja Inter selvisi turnauksen loppuotteluun FC Lahtea vastaan. Siinä Inter hallinnastaan huolimatta ei onnistunut maalinteossa, joten 0–0-tilanteessa päädyttiin rangaistuspotkukilpailuun, jonka Lahti vei lukemin 4–3 kapteeni Lehtosen ammuttua kuudennella kierroksella pallon maalin yli.

Hyvä menestys Liigacupissa nosti odotukset korkealle myös Veikkausliigaa silmällä pitäen. Menestys ei kuitenkaan ollut lopulta sitä mitä odotettiin. Joukkueen peli kyllä kulki alkukautta lukuun ottamatta mallikkaasti, mutta maalinteon tökkiessä tuloksien saaminen otteluista oli hankalaa ja joukkue ajautui ennen kolmea viimeistä ottelua putoamistaisteluun, josta joukkue kuitenkin kolmella voitolla nousi lopulta 9. sijalle.

Mestaruuskausi

Edellisen vuoden tapaan FC Inter selviytyi alkuvuonna 2008 Liigacupin loppuotteluun, joka pelattiin Helsingin Finnair Stadiumilla ja jossa toisena joukkueena oli paikallisvastustaja Turun Palloseura. Ensimmäinen puoliaika alkoi TPS:n pienellä painostuksella, mutta pikkuhiljaa peli tasaantui ja tauolle lähdettiin tasatilanteessa 0-0. Toisella puoliajalla Inter painosti alusta saakka, ja 65. minuutilla Diego Corpache siirsi Interin ansaittuun 1-0-johtoon. Maali jäi ottelun ainoaksi ja näin FC Inter voitti historiansa ensimmäisen palkintopokaalin.

Veikkausliigakauteen FC Inter asetti tavoitteeksi edellisen kauden sijoituksensa parantamisen. Avausottelussa Rovaniemen Palloseuraa vastaan Inter oli 84. minuutille saakka tappiolla mutta voitti lukemin 3-1. Liigakauden seitsemästä ensimmäisestä pelistä joukkue voitti kuusi ja pelasi kerran tasan. Paikallisvastustaja TPS:n Inter voitti maalein 0-4.

Touko-heinäkuussa Inter pelasi liigassa viisi peräkkäistä tasapeliä. Alkukauden paras maalintekijä Timo Furuholm loukkaantui jo liigan neljännessä ottelussa, ja maalintekovaikeuksiin haettiin ratkaisua hankkimalla ulkomailta uusiksi hyökkääjiksi alankomaalainen Guillano Grot ja kroatialainen Domagoj Abramović. Inter palasi voittojen tielle ja kukisti muun muassa TPS:n 3-0 ja Valkeakosken Hakan vierasottelussa 0–4. Kauden alusta lukien Inter pelasi 17 tappiotonta ottelua, kunnes HJK katkaisi putken maalein 3-2.

Kolme kierrosta ennen kauden päätöstä FC Honka nousi tasapisteisiin sarjaa johtaneen FC Interin kanssa. Interin ja Hongan keskinäinen ottelu päättyi tasapeliin, ja vaikka Inter toiseksi viimeisessä ottelussaankin pelasi tasan MyPa:n kanssa, nousi Inter ennen päätöskierrosta yhden pisteen Hongan edelle, ja maalierokin oli Interillä selvästi parempi kuin Hongalla. Inter pelasi liigakauden viimeisen ottelunsa vetisissä oloissa FF Jaroa vastaan Turussa. Jo ottelun kuudennella minuutilla FC Inter siirtyi Severi Paajasen tekemällä maalilla johtoon. Muilta osin peli oli tasainen, mutta 85. minuutilla Domagoj Abramović teki Interin toisen maalin. Ottelu päättyi lukemiin 2-0 ja Inter vei mestaruuden lopulta neljän pisteen erolla samanaikaisesti päätösottelunsa hävinneeseen FC Honkaan. Edellisen kerran turkulainen joukkue oli voittanut jalkapallon miesten Suomen mestaruuden vuonna 1975, jolloin mestari oli TPS.

Saavutukset

Ennätykset

  • Eniten maaleja Interissä: Tero Forss, 74 maalia (1993–2001)
  • Eniten otteluita Interissä: Petri Lehtonen, 227 ottelua (1993–2002)
  • Yleisöennätys: 8 479 (FC Lahtea vastaan 2008)

Inter Euroopassa

Kausi Kilpailu Kierros Vastustaja Tulos
2005 Intertoto Cup 1. Islanti ÍA 0–0, 4–0
2. Kroatia NK Varteks 2–2, 3–4
2009 Mestarien liiga 2. Moldova FC Sheriff 0-1, 0-1

Joukkue kaudella 2009

Nimi Numero Kansalaisuus
Maalivahdit
Patrick Bantamoi 1 Sierra Leone
David Monsalve 12 Kanada
Eemeli Reponen 13 Suomi
Puolustajat
Claudio Verino 3 Argentiina
Jermu Gustafsson 6 Suomi
Joni Aho 14 Suomi
Sami Sanevuori 22 Suomi
Ville Nikkari 23 Suomi
Ville Mäkilä 25 Suomi
Henri Lehtonen 29 Suomi
Keskikenttäpelaajat
Alberto Ramírez 5 Meksiko
Ari Nyman 7 Suomi
Touko Tumanto 8 Suomi
Severi Paajanen 15 Suomi
Mika Ojala 17 Suomi
Ats Purje 18 Viro
Arístides Pertot 19 Argentiina
Pablo Gomez-Marttila 21 Suomi
Joni Kauko 24 Suomi
Felix Åkerlund 26 Suomi
Kennedy Nwanganga 27 Nigeria
Hyökkääjät
Guillano Grot 9 Alankomaat
Timo Furuholm 11 Suomi
Arttu Seppälä 20 Suomi
  • Päivitetty 5.5.2009[1]

Entisiä pelaajia

Luettelo FC Inter Turussa pelanneista jalkapalloilijoista

Valmentajat

Lähteet

  1. Edustusjoukkueen kokoonpano FC Inter Turku. Viitattu 1.4.2009.

Aiheesta muualla