Ero sivun ”Andrejevin heijastus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Vielä Andreev -korjauksia |
p Botti lisäsi: ru:Андреевское отражение |
||
| Rivi 12: | Rivi 12: | ||
[[en:Andreev reflection]] |
[[en:Andreev reflection]] |
||
[[ko:안드레에프 반사]] |
[[ko:안드레에프 반사]] |
||
[[ru:Андреевское отражение]] |
|||
[[zh:安德烈夫反射]] |
[[zh:安德烈夫反射]] |
||
Versio 10. joulukuuta 2009 kello 01.51
Andreevin heijastus[1] on puhtaassa normaalijohde-suprajohderajapinnassa tapahtuva prosessi, jossa suprajohteen energia-aukkoa pienemmän energian omaava elektroni (fermienergian yläpuolella oleva kvasihiukkaseksitaatio) heijastuu takaisin normaalijohteeseen aukkona (fermienergian alapuolella oleva kvasihiukkaseksitaatio). Tuloksena prosessista suprajohteeseen syntyy Cooperin pari. Andreevin heijastus on saanut nimensä venäläisen fyysikon Aleksander F. Andreevin mukaan.
Andreevin heijastus selittää, miksi suprajohteet, joilla on ääretön sähkönjohtavuus, ovat tavattoman huonoja lämmönjohteita. Prosessissa varaus siirtyy normaalijohteesta suprajohteeseen, mutta kvasihiukkasten kuljettama energia (entropiavirta) heijastuu liitoksesta takaisin normaalijohteeseen.
Andreevin heijastuksen luoma elektroni-aukkokorrelaatio saa aikaan suprajohtavan läheisilmiön, jonka ansiosta normaalijohteessa lähellä normaali-suprajohderajapintaa voidaan havaita suprajohtavia ominaisuuksia.
Lähteet
- ↑ A. F. Andreev, Zh. Eksp. Teor. Fiz. 46, 1823 (1964); Soviet Physics JETP 19, 1228 (1964).