Ero sivun ”Louis de Broglie” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
viite väikkärin hypoteesiin |
p Botti muokkasi: de:Louis de Broglie |
||
| Rivi 67: | Rivi 67: | ||
[[cs:Louis de Broglie]] |
[[cs:Louis de Broglie]] |
||
[[da:Louis de Broglie]] |
[[da:Louis de Broglie]] |
||
[[de:Louis |
[[de:Louis de Broglie]] |
||
[[el:Λουί ντε Μπρολί]] |
[[el:Λουί ντε Μπρολί]] |
||
[[en:Louis de Broglie]] |
[[en:Louis de Broglie]] |
||
Versio 7. joulukuuta 2009 kello 11.53
| Louis de Broglie | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. elokuuta 1892 Dieppe, Ranska |
| Kuollut | 19. maaliskuuta 1987 Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus |
 Ranskalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Sorbonne |
| Väitöstyön ohjaaja | Paul Langevin |
| Instituutti | Sorbonne (Pariisin yliopisto) |
| Oppilaat | Jean-Pierre Vigier |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Tunnetut työt | Elektronien aaltoluonne |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (1929) |
 Nimikirjoitus |
|
Louis Victor Pierre Raymond de Broglie (15. elokuuta 1892 – 19. maaliskuuta 1987) oli ranskalaisen Ludvig XIV:n aateloiman de Broglien suvun 7. herttua ja fyysikko.[1] Hänen suurin tieteellinen saavutuksensa oli hiukkasten aaltoluonteen keksiminen. Louis de Broglie vastaanotti Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1929 elektronien aaltoluonteen teoreettisesta ennustamisesta. Hän oli myös Ranskan akatemian jäsen.
De Broglie peri aatelisen arvonimensä vanhemmalta veljeltään Maurice de Broglielta (6. herttua), joka kuoli ilman jälkeläisiä 1960. Louis de Broglie ei mennyt naimisiin, joten hänen kaukainen serkkunsa Victor-François de Broglie (8. herttua) peri herttua arvon häneltä hänen kuollessaan.
Alun perin de Broglien kiinnostus oli historia, mutta myöhemmin hän kiinnostui matematiikasta ja teoreettisesta fysiikasta. Veli Maurice de Broglie oli kokeellinen fyysikko.
Hiukkasten aaltoluonne
De Broglie esitti vuonna 1924 väitöskirjassaan Recherches sur la théorie des quanta (Kvanttiteorian tutkimus) hypoteesin: Sama aaltohiukkasdualismi, joka on todettu sähkömagneettisella säteilyllä, koskee myös hiukkasia.[2] De Broglien lähtökohtana olivat seuraavat ajatukset:
- Luonto on yleensä johdonmukaisen symmetrinen.
- Havaittava todellisuus koostuu aineesta ja sähkömagneettisesta säteilystä.
- Jos sähkömagneettisella säteilyllä on hiukkasluonne, niin hiukkasiinkin liittyy aaltoluonne.
Hän päätyi tulokseen, jonka mukaan liikkeessä oleva hiukkanen voidaan kuvata aaltona samaan tapaan kuin sähkömagneettinen säteily. Hiukkasen aallonpituus , missä on Planckin vakio ja on hiukkasen liikemäärä.
Aaltokuvassa hiukkasia kutsutaan de Broglien aalloiksi. De Broglien aalto on todennäköisyysjakaumaa kuvaava aaltofunktio, jolla hiukkasjoukon käyttäytymistä voidaan ennustaa. Hiukkasten aalto-ominaisuudet ilmenevät, kun hiukkasen aallonpituus on samaa kertaluokkaa kuin välimatka hilassa, josta se siroaa. Hiukkasten aaltoluonne voidaan osoittaa esimerkiksi kaksoisrakokokeella.
Lähteet
- ↑ Hannu Karttunen: de Broglie, Louis Victor Pierre Raymond (1892-1987) Ursa. Viitattu 23. kesäkuuta 2007.
- ↑ Barry R. Masters & Peter T. C. So: Handbook of biomedical nonlinear optical microscopy, s. 119. Oxford University Press US, 2008. ISBN 9780195162608. Google book (limited preview). (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Nobelprize.org Nobelin fysiikanpalkinto 1929 (englanniksi)
|
Edeltäjä: Émile Picard |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 1 1944–1987 |
Seuraaja: Michel Debré |