Ero sivun ”Mustalainen (rautatieliikenne)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
redlink |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Mustalainen''' rautatieteknisenä terminä tarkoittaa [[Vaihtotyö|vaihtoliike]]ttä, jossa veturi irtautuu vaunuletkasta vaihtoliikkeen aikana. |
'''Mustalainen''' rautatieteknisenä terminä tarkoittaa [[Vaihtotyö|vaihtoliike]]ttä, jossa veturi irtautuu vaunuletkasta vaihtoliikkeen aikana. |
||
Tyypillisimmin liikettä käytettiin vuosina 1910–1971 [[Honkataipaleen tukkirata|Honkataipaleen tukkiradalla]]. Siellä liike toteutettiin näin: kun kuorma saavutti tietyn kohdan radasta, veturi vihelsi sovitulla tavalla ja Taipaleenlahden [[vaihdemies]] käänsi sivuraiteen vaihteen. Nyt [[lämmittäjä]] avasi veturin ja tukkivaunuroikan välisen kytkimen, veturi kiihdytti nopeutensa kaksinkertaiseksi ja livahti sivuraiteelle, jonka jälkeen vaihde käännettiin taas suoralle raiteelle. Perimmäisessä vaunussa ollut [[jarrumies]] hidasti roikan menoa varoen, ja kun roikka oli ohittanut vaihteen, veturi palasi roikan taakse pääraiteelle; jarrumies ja lämmittäjä kytkivät nyt maassa valmiina odottaneen vaijerin viimeiseen vaunuun ja veturiin. Nyt veturi saattoi laskea roikan varoen veteen, jossa se tyhjeni itsestään. |
Tyypillisimmin liikettä käytettiin vuosina 1910–1971 [[Honkataipaleen tukkirata|Honkataipaleen tukkiradalla]]. Siellä liike toteutettiin näin: kun kuorma saavutti tietyn kohdan radasta, veturi vihelsi sovitulla tavalla ja Taipaleenlahden [[vaihdemies]] käänsi sivuraiteen vaihteen. Nyt [[lämmittäjä]] avasi veturin ja tukkivaunuroikan välisen [[kytkin (rautatietekniikka)|kytkimen]], veturi kiihdytti nopeutensa kaksinkertaiseksi ja livahti sivuraiteelle, jonka jälkeen vaihde käännettiin taas suoralle raiteelle. Perimmäisessä vaunussa ollut [[jarrumies]] hidasti roikan menoa varoen, ja kun roikka oli ohittanut vaihteen, veturi palasi roikan taakse pääraiteelle; jarrumies ja lämmittäjä kytkivät nyt maassa valmiina odottaneen vaijerin viimeiseen vaunuun ja veturiin. Nyt veturi saattoi laskea roikan varoen veteen, jossa se tyhjeni itsestään. |
||
Viimeisenkin vaunun tyhjettyä vaijeri irrotettiin sivulla olleesta pylpyrästä ja veturi kiskoi sen avulla vaunuroikan riittävän ylös. Jarrumies lukitsi roikan jarrut; vaijeri irrotettiin ja heitettiin veturin oikeassa kyljessä olevalle ulokkeelle joka ohjasi sen sivuun. Kiinniajo oli helppoa ja nyt juna palasi taas Kuolimojärvelle; siellä tehtiin taas mustalainen: vaihdemies käänsi merkkivihellyksestä vaihteen, ja veturi irtautui omia aikojaan rullaavasta roikasta. Kun veturi oli ohittanut vaihteen, se käännettiin taas ja jarrumies ohjaili irrallisen roikan tyhjälle raiteelle. Siellä se pysähtyi, huollettiin ja varustettiin taas vinssivaijerilla saaden lähteä jälleen hakemaan uutta kuormaa järvestä. Veturi meni uuden ylöshinatun roikan eteen, puitettiin ja vesitettiin - ja näin päivä jatkui. Honkataipaleen veturia tasan puoli vuosisataa (1921–1971) ajaneesta veturinkuljettaja Armas Pöntisestä tuli mustalaistekniikan lyömätön mestari: kukaan muu kuljettaja ei tehnyt sitä niin usein kuin hän. |
Viimeisenkin vaunun tyhjettyä vaijeri irrotettiin sivulla olleesta pylpyrästä ja veturi kiskoi sen avulla vaunuroikan riittävän ylös. Jarrumies lukitsi roikan jarrut; vaijeri irrotettiin ja heitettiin veturin oikeassa kyljessä olevalle ulokkeelle joka ohjasi sen sivuun. Kiinniajo oli helppoa ja nyt juna palasi taas Kuolimojärvelle; siellä tehtiin taas mustalainen: vaihdemies käänsi merkkivihellyksestä vaihteen, ja veturi irtautui omia aikojaan rullaavasta roikasta. Kun veturi oli ohittanut vaihteen, se käännettiin taas ja jarrumies ohjaili irrallisen roikan tyhjälle raiteelle. Siellä se pysähtyi, huollettiin ja varustettiin taas vinssivaijerilla saaden lähteä jälleen hakemaan uutta kuormaa järvestä. Veturi meni uuden ylöshinatun roikan eteen, puitettiin ja vesitettiin - ja näin päivä jatkui. Honkataipaleen veturia tasan puoli vuosisataa (1921–1971) ajaneesta veturinkuljettaja Armas Pöntisestä tuli mustalaistekniikan lyömätön mestari: kukaan muu kuljettaja ei tehnyt sitä niin usein kuin hän. |
||
Versio 24. marraskuuta 2009 kello 15.59
Mustalainen rautatieteknisenä terminä tarkoittaa vaihtoliikettä, jossa veturi irtautuu vaunuletkasta vaihtoliikkeen aikana.
Tyypillisimmin liikettä käytettiin vuosina 1910–1971 Honkataipaleen tukkiradalla. Siellä liike toteutettiin näin: kun kuorma saavutti tietyn kohdan radasta, veturi vihelsi sovitulla tavalla ja Taipaleenlahden vaihdemies käänsi sivuraiteen vaihteen. Nyt lämmittäjä avasi veturin ja tukkivaunuroikan välisen kytkimen, veturi kiihdytti nopeutensa kaksinkertaiseksi ja livahti sivuraiteelle, jonka jälkeen vaihde käännettiin taas suoralle raiteelle. Perimmäisessä vaunussa ollut jarrumies hidasti roikan menoa varoen, ja kun roikka oli ohittanut vaihteen, veturi palasi roikan taakse pääraiteelle; jarrumies ja lämmittäjä kytkivät nyt maassa valmiina odottaneen vaijerin viimeiseen vaunuun ja veturiin. Nyt veturi saattoi laskea roikan varoen veteen, jossa se tyhjeni itsestään.
Viimeisenkin vaunun tyhjettyä vaijeri irrotettiin sivulla olleesta pylpyrästä ja veturi kiskoi sen avulla vaunuroikan riittävän ylös. Jarrumies lukitsi roikan jarrut; vaijeri irrotettiin ja heitettiin veturin oikeassa kyljessä olevalle ulokkeelle joka ohjasi sen sivuun. Kiinniajo oli helppoa ja nyt juna palasi taas Kuolimojärvelle; siellä tehtiin taas mustalainen: vaihdemies käänsi merkkivihellyksestä vaihteen, ja veturi irtautui omia aikojaan rullaavasta roikasta. Kun veturi oli ohittanut vaihteen, se käännettiin taas ja jarrumies ohjaili irrallisen roikan tyhjälle raiteelle. Siellä se pysähtyi, huollettiin ja varustettiin taas vinssivaijerilla saaden lähteä jälleen hakemaan uutta kuormaa järvestä. Veturi meni uuden ylöshinatun roikan eteen, puitettiin ja vesitettiin - ja näin päivä jatkui. Honkataipaleen veturia tasan puoli vuosisataa (1921–1971) ajaneesta veturinkuljettaja Armas Pöntisestä tuli mustalaistekniikan lyömätön mestari: kukaan muu kuljettaja ei tehnyt sitä niin usein kuin hän.
Liike jäi pois käytöstä kun höyryveturista luovuttiin; dieselveturin vaihteet eivät olisi kestäneet moista käyttöä, joten tekniikkaa muutettiin; dieselveturi työnsi täyden roikan Taipaleenlahdelle, jossa lasku ja nosto tehtiin erillisellä vinssillä; takaisin roikka tuotiin vetämällä. Paluusuunnassa dieselveturi kiersi rannan kautta täyden letkan taakse; tämä onnistui kohtuullisen hyvin, vaikka nousu rannasta on jopa 15 promillea - eli periaatteessa uusi menettely oli sama kuin Kuluntalahden radalla, tosin viennin ja tuonnin osalta nurin päin.
Jokioisten museorautatien Opasteet ja liikennemääräykset -säännöstössä, jonka mukaan liikennöidään, mustalainen on erikseen kielletty. Samoin Junaturvallisuusohjesääntö JT, jota RHK:n raiteilla noudatetaan, määrää yksiselitteisesti että kaikki vaihtoliikkeet on tehtävä veturilla saattaen. Ainoa poikkeus tässä suhteessa on laskumäki.
Lähteet
- http://www.komentosilta.net/honka.htm
- Reino Kalliomäen arkistot
- Opasteet ja liikennemääräykset, Jokioisten museorautatie
- Junaturvallisuusohjesääntö JT, RHK