Ero sivun ”Loppiaisaatto” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Suomennos
aatto = Ilta? mahtaako päteä suomen kielessä?
Rivi 1: Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee Shakespearen näytelmää. Loppiaisaatto tarkoittaa myös [[loppiainen|loppiaista]] edeltävää päivää, [[5. tammikuuta]], etenkin sen iltaa.}}
{{Tämä artikkeli|käsittelee Shakespearen näytelmää. Loppiaisaatto tarkoittaa myös [[loppiainen|loppiaista]] edeltävää päivää, [[5. tammikuuta]].}}
'''Loppiaisaatto''' ({{k-en|Twelfth Night}}) on [[William Shakespeare]]n vuosien [[1600]]–[[1601]] välillä kirjoittama näytelmä.
'''Loppiaisaatto''' ({{k-en|Twelfth Night}}) on [[William Shakespeare]]n vuosien [[1600]]–[[1601]] välillä kirjoittama näytelmä.



Versio 16. marraskuuta 2009 kello 17.35

Tämä artikkeli käsittelee Shakespearen näytelmää. Loppiaisaatto tarkoittaa myös loppiaista edeltävää päivää, 5. tammikuuta.

Loppiaisaatto (engl. Twelfth Night) on William Shakespearen vuosien 16001601 välillä kirjoittama näytelmä.

Esitykset

Ensimmäisen kerran näytelmä esitettiin Middle Temple Hallissa 2. helmikuuta 1602. Esityksestä on säilynyt merkintä englantilaisen lakiopiskelijan John Manninghamin päiväkirjassa. Manningham oli kiinnittänyt huomiota näytelmän samankaltaisuuteen suhteessa Shakespearen aiempiin näytelmiin.

Näytelmää on mahdollisesti esitetty jo aiemmin Englannin hovissa Whitehallin palatsissa loppiaisaattona (5. tammikuuta) 1601, sekä myös pääsiäismaanantaina 6. huhtikuuta 1618 ja kynttilänpäivänä 1623.

Näytelmä oli yksi Shakespearen varhaisimpia teoksia, joita esitettiin Englannin restoraation alussa. Sir William Davenantin sovitus esitettiin vuonna 1661. Thomas Betterton esitti Sir Toby Belchin roolin. Samuel Pepys piti näytelmä hassuna ja hieman typeränä, mutta katsoi sen kuitenkin kolmesti. Näytelmästä tehtiin toinen sovitus vuonna 1703 nimellä Love Betra'd, or, The Agreeable Disappointment.

1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa esitettiin vain näytelmästä tehtyjä sovituksia. Alkuperäisversiota esitettiin vuonna 1741. Vuonna 1820 Frederic Reynolds teki näytelmästä oopperaversion. 1900-luvun alussa näytelmästä tehtiin kaksi suurempaa tuotantoa, vuosina 1912 ja 1916.

Kun näytelmää esitettiin ensimmäisiä kertoja, kaikki naisroolit olivat miesten tai poikien esittämiä, mutta sittemmin käytännöksi on muodostunut valita naisia naisten rooleihin. Näytelmästä on kuitenkin tehty useita suosittuja esityksiä, joissa kaikki roolit ovat miesten esittämiä.

Luettelo henkilöistä

  • Viola, Sebastianin kaksossisar. Lopussa hänen nimensä on Cesario
Viola on Messalinesta kotoisin oleva nuori aatelissyntyperää oleva nainen. Hän on näytelmän päähenkilö, joka esiintyy koko näytelmän ajan lukuun ottamatta aivan näytelmän alkua naamioituneena nuoreksi mieheksi Cesarioksi.
  • Orsino, Illyrian herttua (tai kreivi)
Orsino on mahtava aatelismies, joka hallitsee aluetta (joko koko Illyriaa tai vähintään ympäröivää maaseutua) (1.2). Näytelmän alussa hän ikävöi Lady Oliviaa.
  • Olivia, kreivitär
Olivian isä ja veli ovat kuolleet vasta, joten hän huolehtii sukutalostaan ja kaikesta mistä riippumaton kreivitär voi huolehtia. Näytelmän alussa hän suree veljeään, eikä ole kiinnostunut Orsinon liehittelystä.
  • Sebastian, Violan kaksosveli
Sebastianin saavuttua Illyriaan hänet sekoitetaan jatkuvasti miehenä esiintyvään sisareensa Violaan.
  • Maria, Olivian taloudessa asuva säätyläisnainen
Maria on osaava, kiltti, kyyninen, hengellinen ja lojaali. Vaikka hän työskentelee Lady Olivialle hän on vuosien aikana alkanut rakastaa Tobya ja johdattaa tämän ja Festen kostamaan Molvoliolle.
  • Sir Toby Belch, Olivian sukulainen
Sir Toby on Olivian sukulainen, luultavasti hänen setänsä. Olivia sietää tämän juomista ja riehakasta elämää, mutta ei oikeastaan pidä hänestä.
  • Sir Andrew Aguecheek, Sir Tobyn ystävä
Rikas, mutta typerä maalaisritari, joka pyrkii liehittelemään Oliviaa, mutta todellisuudessa tuhlaa rahansa alinomaiseen juhlimiseen Sir Tobyn käskystä.
  • Malvolio, Olivian palvelija
Lady Olivian mariseva ja ankara pääpalvelija, joka on huonoissa väleissä muun henkilökunnan kanssa.
  • Feste
Feste on Olivian taloudessa elävä narri joka kulkee Olivian ja Orsinon talojen väliä laulaen ja kerjäten rahaa. Hänen nimensä tulee latinasta ja tarkoittaa käytännöllistä pilaa.
  • Fabian
Fabian on Olivian tilanhoitaja.
  • Antonio, kapteeni, Sebastianin ystävä
Antio pelastaa Sebastianin haaksirikkoutuvasta laivasta. Hän pitää Sebastianista ja saattaa tämän Illyriaan, huolimatta siitä, että hänestä on etsintäkuulutus siellä.
  • Kapteeni, merikapteeni, joka auttaa Violaa
Haaksirikkotuvan aluksen kapteeni. Auttaa Violaa pääsemään, naamioituneena Cesarioksi, Orsinon hoviin
  • Valentine ja Curio, Orsinon mukana olevia herrasmiehiä
  • Pappi
Pappi on sivuhenkilö, joka esiintyy näytelmän viimeisenä kohtauksena olevassa hääseremoniossa
  • Muusikoita, lordeja, merimiehiä, upseereja ja muita henkilöitä

Synopsis

Näytelmä sijoittuu Illyriaan, ikivanhaan alueeseen Adrianmeren itärannikolla. Alue sijoittuu nykyisen Kroatian, Montenegron ja Albanian alueelle ja on tärkeä näytelmän romanttisen ilmapiirin luoja.

Kuten niin monet Shakespearen komediat, myös Loppiaisaatto rakentuu väärän henkilöllisyyden ympärille. Näytelmän päähenkilö, Viola, haaksirikkoutuu Illyrian rannikolle näytelmän avauskohtauksessa. Viola menettää yhteyden kaksosveljeensä, Sebastianiin, jonka hän luulee menehtyneen. Pukeutuneena mieheksi hän pääsee herttua Orsinin hoviin palvelijaksi. Orsino on rakastunut vastikään veljensä menettäneeseen ja kuolemaa surevaan Lady Oliviaan. Orsino päättää käyttää ”Cesariota” välittäjänä, mutta Olivia, joka uskoo Violan olevan mies, rakastuu komeaan ja kaunopuheiseen viestintuojaan. Viola puolestaan on rakastunut herttuaan, joka myös uskoo tämän olevan mies ja pitää tätä uskottunaan.

Sebastianin saapuessa näyttämölle syntyy hämmennys. Olivia erehtyy luulemaan häntä Violaksi ja kosii Sebastiania. Pari vihitään salassa. Kun kaksoset esiintyvät yhtä aikaa sekä Olivian, että herttuan edessä, syntyy lisää hämmennystä heidän samankaltaisuudestaan. Lopulta Viola kuitenkin paljastaa olevansa todellisuudessa nainen ja kertoo, että Sebastian on hänen kadoksissa ollut kaksosveljensä. Näytelmä päättyy herttuan ja Violan, Tobyn ja Marian sekä Olivian ja Sebastianin avioliittojen julistukseen.

Suuren osan näytelmästä vie koominen sivujuoni, jossa useat henkilöt juonittelevat saadakseen Olivian mahtailevan pääpalvelijan Malvolion uskomaan, että Lady Olivia haluaa naida hänet.

Maria, Sir Toby, Sir Andrew Ague-Cheek yhdessä muiden kanssa vakuuttavat Malvoliolle, että Olivia on salaisesti rakastunut häneen. He kirjoittavat Olivian nimissä kirjeen ja pyytävät Malvoliota pukeutumaan keltaisiin sukkanauhoihin, olemaan töykeä muille palvelijoille ja hymyilemään kaikissa tilanteissa. Olivia, joka on surullinen Violan kiinnostumattomuudesta, pyytää pääpalvelijaansa ja järkyttyy, koska Malvolio näyttää menettäneen järkensä. Olivia jättää hänet juonittelijoiden käsiin ja Malvolio lukitaan huoneeseen, jonne vain pieni valonsäde yltää. Feste saapuu pilkkaamaan hänen ”hulluuttaan” pukeutuneena ensin papiksi ja tämän jälkeen omana itsenään. Näytelmän lopussa Malvolio saa tietää salaliitosta ja vannoo kostoa, mutta herttua lähettää jonkun (luultavasti Fabianin) rauhoittamaan häntä.

Suomennos

  • Shakespeare, William: Loppiaisaatto. (Twelfth Night, or What You Will). Helsinki: WSOY, tulossa.

Aiheesta muualla

Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
Twelfth Night (englanniksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Twelfth Night, or What You Will

Malline:Link FA