Ero sivun ”Saint-Denis’n basilika” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Robbot (keskustelu | muokkaukset)
SieBot (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 45: Rivi 45:
[[sv:Klosterkyrkan Saint-Denis]]
[[sv:Klosterkyrkan Saint-Denis]]
[[th:มหาวิหารแซงต์เดอนีส์]]
[[th:มหาวิหารแซงต์เดอนีส์]]
[[vi:Nhà thờ lớn Saint-Denis]]
[[vi:Vương cung thánh đường Saint-Denis]]
[[tr:Saint-Denis Bazilikası]]
[[tr:Saint-Denis Bazilikası]]
[[zh:圣德尼圣殿]]
[[zh:圣德尼圣殿]]

Versio 11. marraskuuta 2009 kello 04.44

Valokuva basilikasta ulkopuolelta

St. Denisin basilika on Ranskan pääkaupungin Pariisin esikaupungissa, St. Denisissä sijaitseva rakennus. Basilikaan on haudattu lähes kaikki Ranskan kuninkaat. St. Denis on yksi länsimaiden huomattavimmista katedraaleista.

Kirkon historia alkaa Pyhästä Denisistä, Pariisin ensimmäisestä piispasta ja Ranskan suojeluspyhimyksestä. Legendan mukaan roomalaisten teloitettua hänet Montmartrella vuonna 250 otti pyhimys päänsä ja lähti kävelemään pohjoista Pariisia kohti, kunnes viimein kuoli ja eräs hurskas leski hautasi hänet. 600-luvulla Ranskan merovingikuningas Dagobert I rakennutti ensimmäisen luostarikirkon pyhän Denisin haudan päälle. Kirkon ympärille rakentuneen kaupungin sekä jatkuvasti kasvavan pyhiinvaeltajavirran vuoksi uusi kirkko kävi kuitenkin 1100-luvulla tarpeelliseksi. Apotti Suger, yksi 1100-luvun merkittävimpiä miehiä Ranskassa, otti tehtäväkseen rakentaa vanhan kirkon päälle uuden komean basilikan, josta oli tuleva goottilaisen tyylisuunnan ensimmäinen edustaja.

Vanhassa kirkossa oli ennen Sugerin muutosta romaanisen tyylin mukaisesti massiiviset seinämuurit sekä puolikaariholvit, joita kannattelivat matalat, paksut pylväät. Uusi kuori rakennettiin ratkaisevasti erilaiseksi. Sirojen pilareiden ja niiden päällä kulkevien ruoteiden avulla saatiin rakennukselle vankka kivirunko. Näin rakennus pysyi kasassa ilman tiiviitä seinämuureja, ja seinät kyettiin vapauttamaan kannatustehtävästään muun muassa suurille ikkuna- ja lasirakenteille. Koko kirkkoa pystyttiin näin myös korottamaan. Uudesta tilasta tuli koristeellisempi, yhteneväisempi ja ennen kaikkea avarampi ja valoisampi. Koko katedraali vihittiin käyttöön vuonna 1281.

St. Denisin uusi kuori oli gotiikan fanfaari, vaikka siinä on luonnollisesti vielä paljon romaanisen tyylin piirteitä. Erityisesti gotiikkaa löytyy kirkon kaksoiskuorikäytävästä. Kauniit värilasi-ikkunat, korkealla katossa näkyvät ruoteet ja suippokaaret tuovat kuorikäytävään selkeän goottilaisen ilmeen, sekä sisätilojen yhteneväisyys ja siellä paljon käytetyt kohtisuorat linjat tulivat sittemmin gotiikan perusperiaatteiksi. Läntisessä julkisivussa sijaitseva ruusuikkuna on ensimmäinen laatuaan ja siitä on otettu malli muun muassa Sacre Coeurin vastaavaan. Kirkon läntinen sisäänkäynti oli ensimmäinen goottilainen portaali, jonka pylväissä oli veistoshahmoja. St. Denisin basilika on toiminut esikuvana suurimmalle osalle Ranskan goottilaisia katedraaleja, esimerkiksi Chartresille ja Notre Damelle.

Ollessaan yksi kuningasvallan vertauskuvista, kirkko joutui Ranskan vallankumouksen aikana kansan tuhoamisvimman uhriksi, jolloin suurin osa hulppeasta sisustuksesta tuhottiin. Tökerö entisöimisyritys 1800-luvun alussa turmeli katedraalia vielä lisää: sen yhteydessä esimerkiksi pohjoistorniin syntyi pahoja halkeamia, joiden vuoksi se piti purkaa kokonaan. Ensimmäinen onnistunut entistämistyö tehtiin Eugene Viollet-le-Ducin johdolla 1800-luvulla.

Aiheesta muualla