Ero sivun ”Thulen kulttuuri” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 39: | Rivi 39: | ||
Niin sanotussa toisessa aallossa Thulen kulttuuri levisi [[Labrador]]iin ja [[Baffininsaari|Baffininsaaren]] eteläosiin keskieskimojen alueelle noin 1200–1400. Näin eskimot tuhosivat 1400-luvun alussa [[Kanada]]n [[Arktiset saaret|arktisilta saarilta]] aiemman [[Dorsetin kulttuuri]]n. Muualla Kanadassa Dorsetin kulttuuria edesauttoivat algonkin- ja sioux-kansat, joita asui puurajan eteläpuolella. |
Niin sanotussa toisessa aallossa Thulen kulttuuri levisi [[Labrador]]iin ja [[Baffininsaari|Baffininsaaren]] eteläosiin keskieskimojen alueelle noin 1200–1400. Näin eskimot tuhosivat 1400-luvun alussa [[Kanada]]n [[Arktiset saaret|arktisilta saarilta]] aiemman [[Dorsetin kulttuuri]]n. Muualla Kanadassa Dorsetin kulttuuria edesauttoivat algonkin- ja sioux-kansat, joita asui puurajan eteläpuolella. |
||
Norjalaiset [[viikingit]] olivat tekemisissä Thulen kulttuurin eskimojen ja ehkä Dorsetin kulttuurin paloeskimojenkin kanssa suunnilleen vuosien 980–1500 tienoilla. He |
Norjalaiset [[viikingit]] olivat tekemisissä Thulen kulttuurin eskimojen ja ehkä Dorsetin kulttuurin paloeskimojenkin kanssa suunnilleen vuosien 980–1500 tienoilla. He perustivat vuoden 985 jälkeen kolme siirtokuntaa [[Etelä-Grönlanti|Etelä-Grönlantiin]], jossa oli tuolloin huomattavasti [[Keskiajan lämpökausi|nykyistä lämpimämpää]]. |
||
[[Erik Punainen]] perusti Qaqortoqiin noin 985 eteläisemmän, itäisen siirtokunnan. Näihin aikoihin |
|||
itäisen siirtokunnan lähivuonoissa kasvoi 4-6 m korkeita koivuja, kukkuloilla oli pajupensaita sekä ruohoa. Niinpä seutu oli silloin asuinkelpoisempaa kuin nyt. Tälläinhän vallitsi [[keskiajan lämpökausi]]. |
|||
Siirtokunnissa asui yhteensä tuhansia ihmisiä, itäisessä oli 500, läntisessä |
|||
95 taloa ja keksimmäisesä, monesti itäisen osana pidetyssä 20 taloa. |
|||
Eskimot ja norjalaiset viikingit kävivät kaupapa keksenään ja sotivatkin. |
|||
Viikingit sotivat ja kävivät kauppaa Thulen eskimojen kanssa. Grönlanti vei muun muassa mursunhampaita ja turkiksia. Eskimot hävittivät Nuukin viikinkisiirtokunnan noin 1350, minkä sekä eskimojen perimätieto että viikinkien lähteet mainitsevat. Itäisestä siirtokunnasta käynyt vierailija totesi talojen olevan hylättyjä. Toisen erään eskimon erään kertomuksen mukaan merirosvot olisvat ryöstäneet norjalaiset orjiksi ja polttaneet talot<ref>http://www.archaeology.org/online/features/greenland/, online features |
|||
The Fate of Greenland's Vikings ,Dale Mackenzie Brown </ref>. |
|||
Viikinkien niirtokunnat tuhoutuivat vuoden 1350 jälkeen. Syy saatoi olla eskimojen ja |
|||
Qatortoqin siirtokunta hävisi ehkä ilmaston kylmenemisen aiheutaman viljelyn häviämisen ja puupulan takia, ja siirtokunta hylättiin 1410-1420. |
|||
siirtokuntalaisten välille puhjenneessa sodassa. Erään eskimon kertoman perimätietotarina mukaan suurissa laivoissa kulkeneet merirosvot olisivat ryöstäneet erään norjalaisen siirtokunnan asukkaat orjiksi ja polttaneet talot, ja että eskimot saattoivat paeta näitä rosvoja toisin kuin norjalaiset. Musta surma saattoi rantautua siirtokuntiin 1400-luvun alussa, mistä voi kertoa se että viimeiset kirkkohäät pidettiin asiakirjojen mukaan suurimmassa siirtokunnassa 1402. Siirtokuntalaiset saattoivat yksinkertaisesti purjehtia pois ehkä aiempien vastoinkäymisten takia. Näitä olivat muun muassa aiemman turkis- ja mursunhammasviennin tyrehtymine sekä varsinkin kylmenemisen aiheuttama kasvukauden lyhemenminen, joka johti ohrasatojen epäonnistumiseen ja eroosion aiheuttamaan laitumien tuhoon. |
|||
Jotkut puhuvat myös [[Musta surma|Mustan surman]] aiheuttamasta tuhosta. |
|||
Myös 1300-luvun puolivälissä Norjan kiinnostus Grönlantiin hävisi, koska se alkoi saada Grönlannista kuljetteavia kauppataravoita helpommin muualta, turkiksia Venäjältä ja norsunluuta Afrikasta. |
|||
Thulen eskimotkin joutuivat hylkäämään kylmentyneet yläarktiset leirinsä ilmaston kylmettyä 1350 pienen jääkauden alussa. Pohjois-Grönlannin rannoilla tuli nyt ympärivuotinen merijää<ref>tarkista tämä</ref>. |
Thulen eskimotkin joutuivat hylkäämään kylmentyneet yläarktiset leirinsä ilmaston kylmettyä 1350 pienen jääkauden alussa. Pohjois-Grönlannin rannoilla tuli nyt ympärivuotinen merijää<ref>tarkista tämä</ref>. |
||
Versio 8. marraskuuta 2009 kello 13.30
Thulen kulttuuri vuosina 1000–1600 oli esieskimojen luoma arktinen kulttuuri, joka edelsi välittömästi "nykyistä" eskimojen kulttuuria. Yleensä työkalut olivat kivisiä ja luisa, rauta tunnettiin mutta oli harvinaista, esimerkiksi viikingeiltä tai meteoriiteista saatua. Koirien vetämät reet ja keramiikka tunnettiin, kivestä tehtiin lamppuja.
Kulttuurin merkittävin muutos aiempiin arktisiin merikulttuureihin oli valaanpyynti avomerellä ja suuret nahalla peitetyt umiak-veneet. Kulttuuriin lienee myös tullut ensi kertaa hylkeiden avantopyynti vuoden 1200 tienoilla. Muuten Thulen ihmiset pyytivät mursua, kaloja, karibua ja lintua[1]. Thulen kulttuurin kupumainen talvimaja oli koottu valaanluista ja peitety nahkalla[2].
Thulelaisilla oli kosketus mm Grönlantiin hieman vuoden 900 jaa jälkeen purjehtineihin viikinkeihin. Näiden kanssa sodittiin ja käytiin kauppaakin. Viikingin hylkäsivät Grönlannin asumuksensa ilmaston kylmettyä.
Thulen kulttuuri hävitti lähes täysin alueellaan aiemmin vallineen Dorsetin kulttuurin, ja muuttui Pienen jääkauden aikana ja eurooppalaisten kontaktaissa "nykyiseksi" eskimokulttuuriksi.
Thulen kulttuuri
Eskimojen edeltäjät proto-inuitit saapuivat Alaskaan ehkä vuoden 500 jaa. tienoilla. Thulen kulttuuri alkoi luultavasti kehittyä Nortonin kulttuurin tyyyppisestä edeltäjästä jo 100 eaa Beringin salmen tienoilla [3]. Itse Thulen kulttuuri syntyi Alaskan pohjoisrannikon ja lähialueen saaristojen valaanpyyntikulttuurien sulautuessa noin 700–1000 Pohjois-Alaskan rannikoilla. Birnirkin kulttuuri nousi Pohjois-Alaskan rannikolle noin 900 jaa, ja tämä muuttui pian Thulen kulttuuriksi [4].
Varhainen "Thulen kulttuuri" 500-1100 omaksui valaan metsästyksen. Valaanpyynti alkoi nyt 500 v tauon jälkeen. Hyljettä ja mursua pyydettiin myös, kalastettiin, maalla metsästetiin karibua ja linnustettiin.
Tätä varhaisvaihetta luonnehtivat harppuunat, keihäät veneet, koristeltu keramiikka, hiotut liuskeikivityökalut [5] Noin 1200 alkoi norpan avantopyynti, mikä helpotti huomattavasti talvielämää. [6]
Thulen esieskimot vaelsivat nopeasti itään päin. Kulttuuri levisi noin 1000–1400 jaa. tienoilla Kanadan pohjoisosiin, arktisille saarille ja Grönlantiin.
Aluksi kulttuuri levisi Nunavutiin, Kanadaan noin 1000 jaa. Yksi ryhmä asettui 1200-luvulla Luoteis-Grönlantiin. Niin sanotun "toiseen vaellusvaiheen" aikana Grönlannissa eskimot levittäytyivät 1200-1300-luvuilla Thulesta etelään.
Thulen kulttuuri joko syrjäytti aiemman paleoeskimojen Dorsetin kulttuurin, tai tämä kulttuuri oli hävinnyt 100-200 v ennen Thulen kulttuuria[6] Lohdullisemman tulkinnan mukaan Thulen eskimot sulauttivat Dorsetin eskimot itseensä vuorovaikutteisissa tapahtumasarjassa. Eskimojen yhtenäinen kieli viittaa aiemman Dorsetin kulttuurin täydelliseen tuhoon. Tämä viittaa thulelaisten kukistaneen dorsetilaiset väkivalloin. Eskimojen tarusto kertoo heidän ajaneen pois monesti jättiläisiksi mainitut tuniit-ihmiset, jotka ehkä olivat dorsetilaisia. Tässä tapauksessa Thulen kulttuurin leviäminen perustui tekniseen ylivoimaan Dorsetin kulttuuriin nähden[7], Thulelaisilla oli mm jousipyssyjä joita dorsetilaislla ei ollut.
Vuodsen 1100-1600 thulelaiset hankkivat merkittävän osan ravinnoistaan valaista, ja heillä oli erikoistunut valaanpyyntikalusto, ja he pyytivät muita merinisäkkäitä[8], mursuja ja hylkeitä. Paikallaan asuva elämäntyyli,[9]
Arktisiin oloihin erittäin hyvin sopeutuneilla Thulen eskimoilla oli umiakkeja, kajakkilaivastoja, jousi ja nuoli ja koirarekiä. Heillä oli kehittyneitä harppuunoita, valaisevia ja lämmittäviä valaanöljylamppuja, tuulelta suojaavia lumi-igluja, lumen aiheuttamaa häikäisyä estävät linssittömät rako-aurinkolasit ja kymmeniä erilaisia työkaluja[10][11].
Niin sanotussa toisessa aallossa Thulen kulttuuri levisi Labradoriin ja Baffininsaaren eteläosiin keskieskimojen alueelle noin 1200–1400. Näin eskimot tuhosivat 1400-luvun alussa Kanadan arktisilta saarilta aiemman Dorsetin kulttuurin. Muualla Kanadassa Dorsetin kulttuuria edesauttoivat algonkin- ja sioux-kansat, joita asui puurajan eteläpuolella.
Norjalaiset viikingit olivat tekemisissä Thulen kulttuurin eskimojen ja ehkä Dorsetin kulttuurin paloeskimojenkin kanssa suunnilleen vuosien 980–1500 tienoilla. He perustivat vuoden 985 jälkeen kolme siirtokuntaa Etelä-Grönlantiin, jossa oli tuolloin huomattavasti nykyistä lämpimämpää.
Eskimot ja norjalaiset viikingit kävivät kaupapa keksenään ja sotivatkin.
Viikinkien niirtokunnat tuhoutuivat vuoden 1350 jälkeen. Syy saatoi olla eskimojen ja siirtokuntalaisten välille puhjenneessa sodassa. Erään eskimon kertoman perimätietotarina mukaan suurissa laivoissa kulkeneet merirosvot olisivat ryöstäneet erään norjalaisen siirtokunnan asukkaat orjiksi ja polttaneet talot, ja että eskimot saattoivat paeta näitä rosvoja toisin kuin norjalaiset. Musta surma saattoi rantautua siirtokuntiin 1400-luvun alussa, mistä voi kertoa se että viimeiset kirkkohäät pidettiin asiakirjojen mukaan suurimmassa siirtokunnassa 1402. Siirtokuntalaiset saattoivat yksinkertaisesti purjehtia pois ehkä aiempien vastoinkäymisten takia. Näitä olivat muun muassa aiemman turkis- ja mursunhammasviennin tyrehtymine sekä varsinkin kylmenemisen aiheuttama kasvukauden lyhemenminen, joka johti ohrasatojen epäonnistumiseen ja eroosion aiheuttamaan laitumien tuhoon.
Thulen eskimotkin joutuivat hylkäämään kylmentyneet yläarktiset leirinsä ilmaston kylmettyä 1350 pienen jääkauden alussa. Pohjois-Grönlannin rannoilla tuli nyt ympärivuotinen merijää[12].
Pieni jääkausi 1650–1850 hajotti Thulen kulttuurin yhdyskunnat erilleen eskimokulttuuriksi. Näihin aikoihin Tanska alkoi perustaa siirtokuntiaan Grönlantiin.
