Ero sivun ”Lämmitys” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 49: Rivi 49:
* [[Plusenergiatalo]]
* [[Plusenergiatalo]]
* [[U-arvo]]
* [[U-arvo]]
* [[Sähkölämmitys]]


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==

Versio 1. marraskuuta 2009 kello 10.27

Huoneiston avotulitakka Allgäussa eteläisessä Saksassa.

Lämmitys on talotekniikassa termi, jolla kuvataan rakennuksen tarvitseman lämpöenergian tuottamista, varastointia, siirtoa ja jakoa huonetilaan tai käyttöveteen. Lämmityksellä aikaansaadaan haluttu sisälämpötila kylmänä vuodenaikana, ja pidetään rakenteet kosteusteknisesti toimivina.

Historia

Alkeellisin lämmöntuotantomuoto on nuotio asumuksen, esimerkiksi kodan keskellä. Kehittyneempiä lämmöntuotantomuotoja ovat erilaiset sisäänsavuavat uunit tai kiukaat, joita oli esimerkiksi savupirteissä ja -saunoissa. Savun ulos johdattamiseksi kehitettiin puinen lakeinen, josta kehittyi myöhemmin savupiippu. Vähitellen kehitys johti nykyaikaisten uunien ja takkojen syntymiseen. Tällaiset tulisijat palvelivat päälämmönlähteinä ennen nykyaikaisten lämmitysmuotojen kehittymistä ja takkojen siirtymistä tunnelmanluojiksi, sekä toissijaisiksi lämmönlähteiksi.

Ympäristövaikutukset

Alueilla, joiden ilmasto on kylmä, lämmitykseen kuluu huomattavia määriä energiaa ja siten myös luonnovaroja. Lämmitykseen käytettävästä energiasta iso osa tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, mikä aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä.

Lämmitystavan valinta vaikuttaa eniten koko rakennuksen elinkaaren ajan ympäristön kuormitukseen. Vaikutus on sitä suurempi mitä suurempi on (jäähdytys tai) lämmitystarve.

Hiilidioksidin tuoton kannalta neutraalina pidetään kasvipohjaisia puu yms. polttoaineita ja ns. vihreää sähköä, joka on tuotettu ydin-, vesi- tai tuulivoimalla.

Lämpöenergian lähteet

Lämmitysenergiaa voidaan saada monella tavalla.

Lämpöä voidaan tuottaa polttamalla erilaisia biopolttoaineita kuten puuta, tai fossiilisia polttoaineita, kuten öljyä, maakaasua, tai polttamalla turvetta. Lämpöenergiaa voidaan ottaa käyttöön myös auringon lämpösäteilystä suoraan tai sen lämmittämästä maasta tai vedestä, paikoitellen myös geotermisestä energiasta. Lämmitykseen voidaan käyttää eri tavoin tuotettua sähköä. Rakennusten lämmittämiseen osallistuu myös rakennuksen sisällä tuotettu muu lämpöenergia: valaistuksen, laitteiden ja koneiden hukkalämpö, sekä käyttäjien säteilemä ja toiminnan aikaansaama lämpöenergia.

Lämmitysjärjestelmä

Lämmitysjärjestelmä muodostuu lämmöntuotanto-, -varastointi-, -siirto-, ja -jakojärjestelmistä. Lämmöntuotantolaitteissa tuotetaan tarvittava lämpöenergia esimerkiksi polttamalla tai sähkön avulla. Lämpö voidaan suoraan jakaa huonetilaan, varastoida varaajaan tai siirtää lämmönsiirtojärjestelmällä tuotantopaikalta muualle jaettavaksi. Esimerkiksi sähköpatteri sekä tuottaa lämpöä, että jakaa sen suoraan huonetilaan. Varaava takka tai uuni on esimerkki lämmitystavasta, jossa tuottamisen ja jakamisen lisäksi lämpöä myös varataan. Öljylämmityksessä lämpö puolestaan tuotetaan lämmityskattilalla ja siirretään vesikierron avulla pannuhuoneesta asuintiloihin jaettavaksi esimerkiksi vesikiertoisten pattereiden avulla. Polttopuilla lämmitettäessä lämmityskattilalla tuotettua lämpöä useimmiten varastoidaan suuri määrä varaajaan, josta lämpöä siirretään asuinhuoneisiin jaettavaksi esimerkiksi lämpöpattereilla.

Lämmöntuotantolaitteet

Lämpöä voidaan tuottaa polttamalla polttoainetta lämmityskattilassa, uunissa, takassa, tai polttolaitoksessa. Lämpö voidaan tuottaa myös eri tavoin aikaan saadulla sähköllä sähkövastuksen avulla. Aurinkokeräimellä voidaan kerätä auringon säteilyn sisältämää lämpöenergiaa. Lämpöpumpulla voidaan sähköä hyväksi käyttäen hyödyntää maan tai veden sisältämää energiaa.

Lämmönvaraaminen

Lämpöä voidaan varata esimerkiksi tulisijan yhteyteen, massiiviseen rakenteeseen kuten teräsbetonilaattaan tai vesivaraajaan.

Lämmönsiirto

Lämmönsiirto tapahtuu kuljettamalla lämpöä jonkin väliaineen avulla. Siirrettäessä lämpöä keskuslämmitysjärjestelmässä yleisin väliaine on putkistoissa virtaava vesi. Ilmalämmityksessä lämpöä siirretään virtaavan ilman mukana.

Huoneiston vesikiertoinen lattialämmitysputkisto ennen lattian valua.

Lämmönjakotavat

Lämmönjakaminen voi tapahtua perinteiseen tapaan suoraan uunin tai takan kyljestä. Suorasähkölämmityksessä lämpö siirtyy huoneeseen suoraan pattereista, kattolämmityselementeistä, ikkunalasista tai lattiasta. Varaavassa sähkölämmityksessä lämpö ensin varataan massaan, kuten massiiviseen lämpöpatteriin tai betonilaattaan. Keskuslämmitysjärjestelmissä lämpö voidaan jakaa huoneisiin lämpöpattereiden tai lattialämmitysputkiston avulla, tai puhallettavan ilman mukana.

Katso myös

Aiheesta muualla