Ero sivun ”Paul Greengard” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Paul Greengard''' (s. [[11. joulukuuta]] [[1925]]) on yhdysvaltalainen hermostotutkija, joka on tutkinut etenkin [[hermoston välittäjäaine]]ita. Greengardin löydöksiä on voitu soveltaa esimerkiksi Parkinsonin taudin hoitamisessa. Hän sai vuonna [[2000]] [[Nobelin lääketieteen palkinto|Nobelin lääketieteen palkinnon]]. |
'''Paul Greengard''' (s. [[11. joulukuuta]] [[1925]]) on yhdysvaltalainen hermostotutkija, joka on tutkinut etenkin [[hermoston välittäjäaine]]ita. Greengardin löydöksiä on voitu soveltaa esimerkiksi Parkinsonin taudin hoitamisessa. Hän sai vuonna [[2000]] [[Nobelin lääketieteen palkinto|Nobelin lääketieteen palkinnon]]. |
||
Greengard syntyi New Yorkissa. Toisen maailmansodan aikana hän toimi MIT:ssa yksikössä, joka kehitti varoitusjärjestelmää japanilaiseten kamikaze-lentäjien varalta. |
Greengard syntyi New Yorkissa. Toisen maailmansodan aikana hän toimi MIT:ssa yksikössä, joka kehitti varoitusjärjestelmää japanilaiseten kamikaze-lentäjien varalta. Sodan jälkeen hän opiskeli matematiikkaa ja fysiikkaa, mutta luopui fysiikan jatko-opinnoista, koska ei halunnut osallistua ydinaseiden kehittämistä. Fysiikan sijaan hän suuntasi mielenkiintonsa biofysiikkaan. Hän väitteli 1953, ja jatkoi postdoc-opintoja Lontoossa ja Amsterdamissa. Nykyisin hän on [[Rockefeller-yliopisto]]n professori. |
||
{{tynkä/Tieteilijä}} |
{{tynkä/Tieteilijä}} |
Versio 21. lokakuuta 2009 kello 20.23
Paul Greengard (s. 11. joulukuuta 1925) on yhdysvaltalainen hermostotutkija, joka on tutkinut etenkin hermoston välittäjäaineita. Greengardin löydöksiä on voitu soveltaa esimerkiksi Parkinsonin taudin hoitamisessa. Hän sai vuonna 2000 Nobelin lääketieteen palkinnon.
Greengard syntyi New Yorkissa. Toisen maailmansodan aikana hän toimi MIT:ssa yksikössä, joka kehitti varoitusjärjestelmää japanilaiseten kamikaze-lentäjien varalta. Sodan jälkeen hän opiskeli matematiikkaa ja fysiikkaa, mutta luopui fysiikan jatko-opinnoista, koska ei halunnut osallistua ydinaseiden kehittämistä. Fysiikan sijaan hän suuntasi mielenkiintonsa biofysiikkaan. Hän väitteli 1953, ja jatkoi postdoc-opintoja Lontoossa ja Amsterdamissa. Nykyisin hän on Rockefeller-yliopiston professori.