Ero sivun ”Olavi Alakulppi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Muuta: Vesa Alakulppi yhdistetty
Kirjitusvirhe
Rivi 30: Rivi 30:
* 4 lk Vapaudenristi tlk 17.10.1940
* 4 lk Vapaudenristi tlk 17.10.1940
* 2 lk [[Rautaristi]] 18.12.1941
* 2 lk [[Rautaristi]] 18.12.1941
* 2 lk Mannerheim-risti nro 71 17.7.1942
* 2 lk Mannerheim-risti nro 72 17.7.1942
* 3 lk Vapaudenristi 11.11.1944.
* 3 lk Vapaudenristi 11.11.1944.



Versio 13. lokakuuta 2009 kello 15.32

Mitalit
Olavi Alakulppi jatkosodassa
Olavi Alakulppi jatkosodassa
Maa:  Suomi
Miesten hiihto
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Zakopane 1939 4×10 km

Olavi Eelis Alakulppi (17. heinäkuuta 1915 Rovaniemen maalaiskunta19. elokuuta 1990) oli suomalainen maastohiihtäjä ja Mannerheim-ristin ritari.

Nuoruusaika

Alakulpin suku on kotoisin Rovaniemen Saarenkylästä. Hänen vanhempansa olivat Elis Heikki Alakulppi ja tämän toinen vaimo sallalainen Senja Törmänen. Pariskunnan mentyä naimisiin 1914 heille syntyi kaiken kaikkiaan kaksitoista lasta, joista Olavi oli vanhin. Olavi Alakulppi harrasti liikuntaa ja urheilua jo nuorena, suorittaen muun muassa I luokan urheilumerkin ja II luokan voimistelumerkin. Hänen monia eri lajejaan olivat esimerkiksi viisiottelu, suunnistus ja sotilasottelu. Sarjakilpailuhin hän alkoi osallistua 15-vuotiaana. Alun perin Alakulpin päälaji talviurheilussa oli mäkihyppy, ensimmäiseen mäkikisaansa Ounasvaaralla hän osallistui 16-vuotiaana 1932. Myöhemmin hän osallistui myös yhdistetyn kilpailuihin. Alakulpin ennätykseksi mäkihypyssä jäi 39,5 metriä, joka oli vain puolitoista metriä tuolloista Ounasvaaran ison mäen ennätystä lyhyempi. Alakulppi astui varusmiespalvelukseen Lapin Rajavartiostoon 6. toukokuuta 1935, aliupseerikouluun Joensuuhun hänet määrättiin 1. syyskuuta samana vuonna. Maastohiihtokilpailuissa hän alkoi menestyä juuri varusmiespalveluksensa aikana talvella 1935 – 1936. Alakulppi kotiutettiin siviiliin 440 päivän jälkeen alikersanttina 18. heinäkuuta 1936. Naimisiin hän meni Eevi Johanna Kinnusen kanssa 19. marraskuuta 1939. Vain kolme päivää myöhemmin hänet ylennettiin kersantiksi.

Sotilasura

Suomessa

Alakulppi yleni talvisodan aikana vääpeliksi ja kävi upseerikoulun välirauhan aikana. Luutnantti, 6. Divisioonaan kuuluneen Jalkaväkirykmentti 33:n kaukopartiojohtaja Alakulppi nimitettiin 17. heinäkuuta 1942 Mannerheim-ristin ritariksi numero 72. Ritari Alakulppi poseeraa saman vuoden jouluna ilmestyneen Martti Jukolan ja Hugo Valkeapään toimittaman Urheilijan Joulu –lehden (Suomen Urheilulehti nro 47) kansikuvassa. Alakulppi toimi ritariksi nimittämisensä jälkeen partisaanien vastaisen osaston johtajana, kapteeniksi hänet ylennettiin 23. syyskuuta 1944. Alakulppi osallistui myös Lapin sotaan.

Yhdysvalloissa

Valpo pidätti Alakulpin turvasäilöön 2.9.1945 asekätkennästä epäiltynä.[1] Oulun vankilasta hän karkasi Ruotsiin, josta siirtyi Marttisen miesten joukossa Yhdysvaltoihin ja palveli Yhdysvaltain armeijassa 19471968 useissa eri tehtävissä, myös mm. Saksassa, Japanissa ja Etelä-Koreassa. Taistelutoimiin hän osallistui Korean sodassa, mutta enimmäkseen hän toimi kouluttajana. Lisäksi hän osallistui mm. talvisodankäynnin ruokahuollon ja varusteiden kehitykseen ja kokeiluihin ja toimi hiihdon ja ampumahiihdon valmentajana. Alakulpin ja muutaman muun Marttisen miehen kehittämä oli esimerkiksi Yhdysvaltojen armeijan ensimmäinen ahkio. Yhdysvaltain armeijassa Alakulppi aloitti alokkaana, sittemmin hän palveli mm. kersanttina, luutnanttina ja kapteenina. Hän oli myös teknisistä syistä välillä kansalliskaartin kirjoilla. Alakulppi ylennettiin lopulta everstiluutnantiksi 1965, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1. tammikuuta 1968.

Sotilasarvot ja mitalit

Suomen armeijassa Alakulpin sotilasarvot ja hänen saamansa mitalit olivat seuraavat:

  • Korpraali 6.12.1935
  • Alikersantti 16.5.1936
  • Kersantti 24.11.1939
  • Vääpeli 15.1.1940
  • Vänrikki 1.7.1940
  • Luutnantti 11.10.1941
  • Kapteeni 23.9.1944
  • 4 lk Vapaudenristi 24.7.1940
  • 4 lk Vapaudenristi tlk 17.10.1940
  • 2 lk Rautaristi 18.12.1941
  • 2 lk Mannerheim-risti nro 72 17.7.1942
  • 3 lk Vapaudenristi 11.11.1944.

Lisäksi Alakulppi sai Saksan armeijan kultaisen lähitaistelumitalin, jonka hänelle luovutti kenraalieversti Eduard Dietl. Yhdysvaltojen armeijassa hänelle myönnettiin seuraavat kunniamerkit:

  • Bronze Star
  • Army Commendation Medal
  • Good Conduct Medal
  • National Defence Service Medal
  • Korean Service Medal
  • United Nations Service Medal.

Hiihtoura

Alakulppi voitti yhdessä Pauli Pitkäsen, Eino Olkinuoran ja Klaus Karppisen kanssa kultaa 4 × 10 kilometrin viestissä hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa 1939 Zakopanessa. Sodan jälkeen hän voitti Yhdysvaltain hiihtomestaruuksia 19491950. Hän edusti Yhdysvaltoja hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa 1950 Lake Placidissa. Suomessa hänen seuransa oli Ounasvaaran Hiihtoseura.

Arvokisat

Hiihtouransa aikana Alakulppi osallistui seuraaviin arvokisoihin:

  • 1937 SM Kajaani, 17 km, 13. sija
  • 1938 SM Jyväskylä, 17 km, 3. sija
  • 1938 MM Lahti, 18 km, 22. sija
  • 1939 MM Zakopane, 18 km, 18. sija; viesti, 1. sija
  • 1941 MM Cortina, 18 km, 33. sija
  • 1949 US East Laconia, 11 mailia, 1. sija
  • 1950 US Champ Berlin, 11 mailia, 1. sija
  • 1950 MM Lake Placid (Rumford), 18 km, 18. sija; viesti, 5. sija; 50 km, 22. sija
  • 1960 OK Squaw Valley, järjestelypäällikkö
  • 1964 OK Innsbruck, ampumahiihtäjien valmentaja

Alakulppi toimi pitkään Yhdysvaltojen kansallisen Olympiakomitean jäsenenä. Squaw Valleyssä hän avusti mm. selostaja Pekka Tiilikaista ja pääsi itsekin esiintymään radiossa Tiilikaisen jouduttua liikutukseltaan keskeyttämään selostuksensa. Yhdysvaltojen armeijan hiihtovalmentajana hän ikämiehenäkin peittosi kisoissa valmennettavansa.

Muuta

Yhdysvalloissa ollessaan Alakulppi yritti keräämänsä todistusmateriaalin ja oman silminnäkijälausuntonsa avulla vakuuttaa YK:n sotarikoksia tutkivan komission Neuvostoliiton partisaani-iskujen yhteydessä tekemistä murhista ja tihutöistä, mutta turhaan. Savukosken Seitajärven tapauksesta hän kirjoitti oman silminnäkijälausuntonsa. Alakulppi on haudattu Arlingtonin sotilashautausmaalle vaimonsa ja kuolleena syntyneen poikansa kanssa. Toinen pojista, Vesa Alakulppi (23. huhtikuuta 1941 Rovaniemi – 14. toukokuuta 1968), kaatui kapteenina Vietnamin sodassa, valmistuttuaan West Pointin sotilasakatemiasta.[2]

Lähteet

  • Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta - Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, 4. painos. Ajatus kirjat, 2004. ISBN 951-20-6224-0.
  • Kallonen, Kari: Olavi Alakulppi. Sissiluutnantti. Marskin ritari ja maailmanmestari. Kustannusosakeyhtiö Revontuli, 2008. ISBN 978-952-51570-93-1.
  • Kähkönen, Esko: Olavi Alakulppi, Mannerheim-ristin ritari ja kultamitalihiihtäjä. Lapin Kansa, 22. helmikuuta 2007.
  • Robert Brantberg: Everstiluutnantti Olavi Alakulppi Robert Brantberg. Viitattu 25.6.2007.

Viitteet

  1. Brantberg
  2. Vesa Juhani Alakulppi 10.8.2009. VirtualWall.org. Viitattu 30.8.2009. (englanniksi)