Ero sivun ”Leningradin alue” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rubinbot (keskustelu | muokkaukset)
16 255 muokkausta
p Botti lisäsi: az:Leninqrad Vilayəti
Rivi 103: Rivi 103:
Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan alueen väestöstä oli venäläisiä 91 [[prosentti]]a, [[ukrainalaiset|ukrainalaisia]] 2,6 prosenttia, [[valkovenäläiset|valkovenäläisiä]] 1,8 prosenttia, [[suomalaiset|suomalaisia]] prosentti ja muita, muun muassa [[vepsäläiset|vepsäläisiä]], 3,6 prosenttia.
Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan alueen väestöstä oli venäläisiä 91 [[prosentti]]a, [[ukrainalaiset|ukrainalaisia]] 2,6 prosenttia, [[valkovenäläiset|valkovenäläisiä]] 1,8 prosenttia, [[suomalaiset|suomalaisia]] prosentti ja muita, muun muassa [[vepsäläiset|vepsäläisiä]], 3,6 prosenttia.


Vuosien 1989 ja 2002 välisenä aikana on venäläisten, ukrainalaisten, valkovenäläisten ja suomalaisten määrä kääntynyt laskuun. Tämä johtuu osaltaan näiden ryhmien alhaisesta syntyvyydestä ja osaltaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen alueelle muuttaneiden siirtolaisten määrästä. Suomalaisten kohdalla vähentymistä selittää kuitenkin eniten inkerinsuomalaisten paluumuutto [[Suomi|Suomeen]].
Vuosien 1989 ja 2002 välisenä aikana on venäläisten, ukrainalaisten, valkovenäläisten ja suomalaisten määrä kääntynyt laskuun. Tämä johtuu osaltaan näiden ryhmien alhaisesta syntyvyydestä ja osaltaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen alueelle muuttaneiden siirtolaisten määrästä. Suomalaisten kohdalla vähentymistä selittää kuitenkin eniten [[inkeriläiset|inkerinsuomalaisten]] paluumuutto [[Suomi|Suomeen]].


== Hallinto ==
== Hallinto ==

Versio 25. syyskuuta 2009 kello 14.47

Ленингра́дская о́бласть
Leningradskaja oblast1
lippu vaakuna
Leningradin alueen sijainti Venäjän federaation kartalla
Hallinnollinen keskus Pietari2
59° 56' N. 30° 20' E.
Suurin kaupunki Hatsina (88 420 2002)
Kuvernööri Valeri Serdjukov
Pinta-ala
 – yhteensä
 – vettä
85 300 km²
 %
Väkiluku (2002)
 – yhteensä
 – väestötiheys
1 669 205
19,5 / km²
Aikavyöhyke
 – kesäaika		 UTC+3
UTC+4
Rekisterikilven numero 47
Perustettu
Kotisivu englanniksi
venäjäksi
1 Translitteroituna
2 Ei kuulu Leningradin alueeseen

Leningradin alue (ven. Ленингра́дская о́бласть, Leningradskaja oblast) on hallinnollinen alue Luoteis-Venäjällä, yksi Venäjän federaation liittovaltiosubjekteista. Se rajoittuu pohjoisessa Karjalan tasavaltaan, idässä Vologdan alueeseen, etelässä Novgorodin ja Pihkovan alueisiin, lännessä Viroon ja Suomenlahteen sekä luoteessa Suomeen. Alueen sisällä on siihen kuulumaton Pietarin kaupungin alue, joka muodostaa oman liittovaltiosubjektinsa.

Maantiede

Leningradin alue on pääasiassa alankoa. Suomenlahden rannikolla on jonkun verran saaria. Alue rajoittuu pohjoisessa Euroopan suurimpiin järviin, Laatokkaan ja Ääniseen. Viron vastaisella rajalla on Narvan tekojärvi. Merkittävimmät joet ovat Äänisestä Laatokkaan laskeva Syväri, Laatokasta Suomenlahteen laskeva Neva ja Saimaalta Laatokkaan laskeva Vuoksi sekä Olhavanjoki.

Väestö

Leningradin alueen asukasluku on 1 669 205 (2002) ja väestötiheys 19,5 asukasta neliökilometriä kohden.

Vuonna 2001 alueen asukasluku oli 1 666 600 (de jure 1 659 100) (tammikuu 2001). Asukkaista asuu kaupungeissa noin 1 100 000 (1 094 500) ja maalaisia 566 600 (564 600). Kaupungistumisaste on 66 %. Vuodelta 1998 peräisin olevien tietojen mukaan väestöstä eläkeläisiä on 462 000 (27%) ja koululaisia 228 000 (13%). Työttömyysaste oli vuonna 1998 15 % työkykyisestä väestöstä. Suhteellinen tulotaso henkilöä kohden on 77 % Venäjän federaation bruttokansantuotteesta.

Etniset ryhmät

Enemmistö alueen asukkaista on nykyään venäläisiä. Vuonna 2002 suoritetussa väestönlaskennassa oli alkuperäisiä asukkaita jäljellä hyvin vähäisiä määriä. Inkerinmaan alkuperäisistä asukkaista oli jäljellä inkerikkoja 177 ja vatjalaisia 12 sekä pohjois- ja koillisosan alkuperäisistä asukkaista karjalaisia 2 057 ja vepsäläisiä 2 019.

Leningradin alueen etniset ryhmät vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan[1].

Kansallisuus Määrä (2002) Osuus väestöstä
venäläiset 1 495 295 89,6 %
ukrainalaiset 41 842 2,5 %
valkovenäläiset 26 290 1,6 %
tataarit 9 456 0,6 %
suomalaiset 7 965 0,5 %
armenialaiset 5 518 0,3 %
romanit 4 574 0,3 %
azerit 3 855 0,2 %
tšuvassit 2 817 0,2 %
saksalaiset 2 372 0,1 %
mordvalaiset 2 245 0,1 %
karjalaiset 2 057 0,1 %
vepsäläiset 2 019 0,1 %
moldovalaiset 1 977 0,1 %
juutalaiset 1 752 0,1 %
puolalaiset 1 641 0,1 %
georgialaiset 1 568 0,1 %
virolaiset 1 409 0,1 %
ei ilmoittanut 39 028 2,3 %
muita* 15 525 0,9 %

* Koostuu yli 130 eri ryhmästä

Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan alueen väestöstä oli venäläisiä 91 prosenttia, ukrainalaisia 2,6 prosenttia, valkovenäläisiä 1,8 prosenttia, suomalaisia prosentti ja muita, muun muassa vepsäläisiä, 3,6 prosenttia.

Vuosien 1989 ja 2002 välisenä aikana on venäläisten, ukrainalaisten, valkovenäläisten ja suomalaisten määrä kääntynyt laskuun. Tämä johtuu osaltaan näiden ryhmien alhaisesta syntyvyydestä ja osaltaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen alueelle muuttaneiden siirtolaisten määrästä. Suomalaisten kohdalla vähentymistä selittää kuitenkin eniten inkerinsuomalaisten paluumuutto Suomeen.

Hallinto

Leningradin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti). Sen hallinnollisena keskuksena on Pietari, joka ei kuitenkaan kuulu alueeseen vaan on myös yksi Venäjän federaation subjekti.

Alueellinen jako

Leningradin alueen piirit.

Pääartikkeli Leningradin alueen hallinnollinen jako

Kunnallishallintoa varten Leningradin alue on jaettu yhteen kaupunkipiirikuntaan sekä 17 piiriin, jotka käsittävät 62 kaupunkikuntaa ja 142 maalaiskuntaa.

Aluehallinnosta vastaavat kuvernööri ja lakiasäätävä kokous.

Leningradin alueen piirit

Kaupungit

Talous

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus, metalli-, kemian-, öljynjalostus-, puunjalostus-, paperi-, selluloosa-, elintarvike- ja kevytteollisuutta. Lisäksi on rakennusaine tarvikkeiden, alumiinin, palavan kiven ja turpeen tuotantoa. Alueen maatalous on keskittynyt karjanhoitoon sekä perunan ja vihannesten viljelyyn.

Alueelta johtaa rautateitä kaikkiin ilmansuuntiin. Suomenlahden rannikolla on useita tärkeitä satamia. Suomenlahdelta pääsee kanava- ja jokireittiä pitkin Ääniselle.

Historia

Pietarin kuvernementin kartta vuonna 1900.
Tiedosto:Leningrad Oblast and Leningrad 1940.jpg
Leningradin alue ja kaupunki vuonna 1940, Suomen alueluovutusten jälkeen.

Leningradin alue muodostuu 3 alueesta joilla on hyvin erilaiset historiat. Suomen menettämä Karjalankannas liitettiin alueeseen toisen maailmansodan jälkeen. Alueen ydinosa, Inkerinmaa puolestaan on vaihtanut usein omistajaa. Alueen itäosa puolestaan on kuulunut koko historiallisen ajan venäläisiin valtiomuodostumiin. Tämä historiaosuus käsittelee toiseen maailmansotaan asti pääasiassa Inkerinmaata.

Leningradin alue on vanhaa itämerensuomalaisten kansojen asuinaluetta. Alueen etelä- ja itäosat joutuivat Novgorodin vaikutuksen alaiseksi 1000-luvulta lähtien ja ne liitettiin Novgorodin mukana Venäjään 1478. Stolbovan rauhassa Inkerinmaa ja itäinen Karjalankannas liitettiin Ruotsiin. Ruotsin vallan aikana alueelle muutti runsaasti suomalaisia Kannakselta ja Savosta. Heitä alettiin nimittää sittemmin inkerinsuomalaisiksi. Venäjä valtasi alueen takaisin Suuren Pohjan sodan aikana (1700-21) ja perusti alueen keskelle Pietarin kaupungin. Alue kuului sittemmin Pietarin kuvermenttiin. Ennen Venäjän vallankumousta alueella asui noin 150 000 suomalaista. Neuvostoliiton aikana Stalinin vainoissa Suomen ja Viron vastaiset rajaseudut puhdistettiin suomalaisväestöstä lähes kokonaan.

Toisessa maailmansodassa alue oli pääasiassa Saksan miehittämä. Saksan ja Suomen välisellä sopimuksella miehitysalueelle jääneet suomalaiset evakuoitiin Suomeen 1943–1944. Neuvostoliiton haltuun jääneiden alueiden suomalaisväestö karkotettiin Siperiaan tai teloitettiin. Jatkosodan päätyttyä inkeriläiset palautettiin NL:oon, mutta heidät asutettiin poikkeuksetta Sisä-Venäjän oblasteihin. Suomalaiset saivat palata kotiseudulleen vasta vuodesta 1956 lähtien, mutta alueelle ei enää kehittynyt merkittävää suomalaisasutusta.

Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliittoon liitetty Karjalankannas siirrettiin Leningradin alueeseen 1948. Samoin Viroon kuulunut kapea kaistale Narvajoen takaista Viron-Inkeriä liitettiin Leningradin alueeseen.

Viime vuosina on suunniteltu Pietarin kaupungin ja Leningradin alueen hallinnollista yhdistämistä.

Lähteet

  1. ↑ Venäjän vuoden 2002 väestönlaskenta

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leningradin alue.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Leningradin_alue&oldid=7370401”