Ritari Siniparta (elokuva)

Ritari Siniparta
Monsieur Verdoux
Ohjaaja	Charlie Chaplin
Käsikirjoittaja	Charlie Chaplin, Orson Welles (alkuperäisidea)
Tuottaja	Charlie Chaplin
Säveltäjä	Charlie Chaplin
Kuvaaja	Roland Totheroh Curt Courant
Tuotantosuunnittelija	John Beckman
Pääosat	Charlie Chaplin
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	United Artists
Levittäjä	United Artists Netflix
Ensi-ilta	11. huhtikuuta 1947
Kesto	124 min
Alkuperäiskieli	englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Ritari Siniparta (engl. Monsieur Verdoux) on vuonna 1947 valmistunut yhdysvaltalainen elokuva, jonka ohjasi, tuotti ja käsikirjoitti Charlie Chaplin. Luonteeltaan Ritari Siniparta on musta komedia.

Alun perin Chaplin sai vihjeen elokuvaohjaaja Orson Wellesiltä, joka oli suunnitellut dokumenttisarjaa sarjamurhaajista. Welles oli tutustunut ranskalaisen, jo teloitetun sarjamurhaajan Henri Désiré Landrun tapaukseen. Muistelmissaan Oma elämäkertani Chaplin kertoo, kuinka Welles vaati nimensä lisäämistä elokuvan käsikirjoittajaksi, vaikka Wellesin osuus jäi vihjeen antamiseen ja Landrun tarina oli yleisesti tunnettua historiaa.

Ritari Siniparta oli ensimmäinen Chaplinin pitkä elokuva, jossa hän ei esittänyt kuuluisaksi tullutta kulkurihahmoaan. Chaplin näytteli itse pääosaa, harmaahapsista ranskalaista herrasmiestä monsieur Verdoux'ta. Tämä hurmasi varsinkin iäkkäitä, varakkaita naisia, vei heidän rahansa ja lopulta murhasi heidät.

Viimeisen yrityksensä ilmeisen tahallisen karrikoidusti kuvatun naisen kohdalla hän kuitenkin jätti kaiken kesken ja salli poliisin ottaa hänet kiinni – koska hänen oikea perheensä, jonka hyvinvoinnin vuoksi hän oli rikoksensa tehnyt, oli kuollut suuren laman kourissa ja Verdoux'n koko maailma oli tuhoutunut.

Hänen viimeisiksi sanoikseen jäävät:

»En olekaan koskaan maistanut rommia!»

kun vankilanjohtaja tarjoaa hänelle viimeistä lasillista ennen giljotiiniin vientiä.

Loppukuvaksi jää mielikuva kyynisestä ja mitään katumattomasta miehestä, joka menee kuolemaan koska kaikkien on kuoltava joskus.

Tämän mustan komedian kolkko illuusiottomuus tyrmistytti aikalaiset, mutta nykyään teosta pidetään Chaplinin merkkityönä. On esitetty ajatuksia, että hän nimenomaan tällaisella aiheella esitti vastalauseita sen johdosta, että hänet oli aiheetta leimattu kommunistiksi ns. HUAC-kuulustelujen yhteydessä.

Kirjallisuutta

• Chaplin, Charles: Oma elämäkertani. (Alkuteos: My autobiography.) Suomentanut Seere Salminen. WSOY, Helsinki. 1964.