Ero sivun ”Tarkkaavaisuus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti poisti: no:Konsentrasjon |
p Botti lisäsi: uk:Увага |
||
| Rivi 48: | Rivi 48: | ||
[[te:అవధానం (మానసిక ప్రవృత్తి)]] |
[[te:అవధానం (మానసిక ప్రవృత్తి)]] |
||
[[tr:Dikkat]] |
[[tr:Dikkat]] |
||
[[uk:Увага]] |
|||
[[zh:注意]] |
[[zh:注意]] |
||
Versio 16. syyskuuta 2009 kello 21.28
Tarkkaavaisuus on huomion keskittämistä johonkin kohteeseen (esimerkiksi kirjan lukemiseen tai heikon äänen kuulemiseen). [1]
Tarkkaavaisuuden eri muotoja
Tarkkaavaisuus voi olla joko tiedostamatonta tai tietoista. Jaetusta tarkkaavaisuudesta puhutaan silloin, kun tarkkaavaisuus on jaettu moneen eri toimintaan. Tarkkaavaisuuden jakaminen voi olla vaikeaa, jos suorittaa jotain monimutkaista tai uutta asiaa. Esimerkiksi matkapuhelimeen puhuminen vaikeuttaa ajotaitojen oppimista. Käsite valikoiva tarkkaavaisuus tarkoittaa taas sitä, että yksilö valitsee ärsykkeitä tarkempaan käsittelyyn muiden samanaikaisten ärsykkeiden kustannuksella.
Muuta tarkkaavaisuudesta
Tarkkaavaisuus on kognitiivisessa psykologiassa tärkeä tutkimuskohde. Tarkkaavaisuutta tutkiessa apuvälineinä käytetään mm. toiminnallista (fMRI) ja diffuusiopainotteista (DTI) magneettikuvantamista, elektroenkefalografiaa (EEG) ja magnetoenkefalografiaa (MEG) sekä transkraniaalista magneettistimulaatiota (TMS). Nämä tutkimusmenetelmät antavat tarkan kuvan siitä, mitkä aivoalueet osallistuvat tarkkaavaisuuden toimintaan, samoin siitä, missä järjestyksessä nämä alueet aktivoituvat ja mitkä alueet ovat yhteydessä toisiinsa. Tietoa saadaan myös siitä, mitä aivoissa tapahtuu silloin, kun emme tietoisesti tee mitään. [2]
Lähteet
- ↑ Näätäinen Risto, Niemi Pekka, Laakso Juhani, Ritva Peltola: Tietoa käsittelevä ihminen Psykologia 3. WSOY, 2002. ISBN 951-0-24072-9.
- ↑ http://www.aivoviikko.fi/tutkijakoulu.htm