Ero sivun ”Imukärsä” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
lähteet viitteiksi |
-tynkä |
||
| Rivi 12: | Rivi 12: | ||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
{{Tynkä/Hyönteinen}} |
|||
[[Luokka:Hyönteisten anatomia]] |
[[Luokka:Hyönteisten anatomia]] |
||
Versio 6. syyskuuta 2009 kello 12.21
Imukärsä eli imutorvi on joidenkin hyönteisryhmien suuosista muodostunut putkimainen rakenne, jota ne käyttävät mm. kukkien meden ja muiden nesteiden imemiseen. Tunnetuimpia imukärsällisiä hyönteisryhmiä ovat perhoset ja monet kaksisiipiset, kuten hyttyset ja kärpäset. Suuosat, joista imukärsä muodostuu ovat todellisuudessa erikoistuneita raajoja. Ne koostuvat parillisista ylä- ja alaleuoista eli mandibeleista ja maxilloista, joihin liittyvät aisitimia sisältävät leukarihmat eli palpit. Pääosa huulirihmojen aistimista liittyy makuun.[1][2]
Perhoset
Erityisesti perhosten imukärsä soveltuu erinomaisesti nestemäisen ravinnon käyttöön. Niillä yläleuat ovat täysin surkastuneet ja alaleuat muodostavat varsinaisen imukärsän, joka lepoasennossa kiertyy rullalle. Torvimaiset ja pitkät alaleuat ovat sivuiltaan uurteiset, jotka yhteen painuessaan muodostavat putken. Tätä putkea pitkin neste imetään. Pisimmillään imukärsä voi olla jopa 15–30 cm:n pituinen. Pääasiassa perhoset käyttävät imukärsäänsä kukkien meden imemiseen.[1][2] Jotkin lajit, kuten Suomessakin esiintyvä kyynelyökkönen ja muut, pääasiassa trooppiset Calyptra-suvun yökköset imevät kuitenkin myös verta.[1][3] Kaikilla perhoslajeilla imukärsää ei ole, eivätkä näiden lajien aikuiset yksilöt siten syö mitään.[1][2]
Kärpäset
Toisin kuin perhosilla, kärpästen imukärsä on lyhyt ja paksu ja sen päässä on kaksi vierekkäin olevaa sienimäistä liuskaa, joiden väliin imukanava päättyy. Tämäntyyppinen kärsä soveltuu hyvin nesteiden imemiseen mitä erilaisimmilta pinnoilta ja jopa hyvin ohuista nestekalvoista.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e Waldbauer, G.: ”Ruokailutavat”, Hyönteiset vuodenaikojen vaihtelussa, s. 223-225. Suom. Utrio, P. Art house, 1998. ISBN 951-884-223-X.
- ↑ a b c Aarnio, H. & Ojalainen, P.: Perhosia harrastamaan, s. 12-13. Kirjayhtymä, 1993. ISBN 951-26-3825-8.
- ↑ Lea Peuhkuri: Kyynelyökkönen ei ole myrkyllinen – Verta imevä perhonen kotiutumassa Suomeen 5.6.2007. Turun Sanomat. Viitattu 28.6.2007.