Ero sivun ”Sotilaskarkuruus Suomessa” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Thi (keskustelu | muokkaukset) |
Thi (keskustelu | muokkaukset) |
||
| Rivi 21: | Rivi 21: | ||
* Esko Salminen: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944. Otava 1976, ISBN 951-1-02303-9 nid 951-1-020304 sid. |
* Esko Salminen: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944. Otava 1976, ISBN 951-1-02303-9 nid 951-1-020304 sid. |
||
* |
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kulomaa, Jukka | Nimeke=Käpykaartiin? 1941–1944: Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana | Selite=Väitöskirja, Helsingin yliopisto | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Painatuskeskus | Vuosi=1995 | Tunniste=ISBN 951-37-1754-2}} |
||
* Lars Stenström: Krigsvägar. 1997. |
* Lars Stenström: Krigsvägar. 1997. |
||
* Markku Tasala. Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha / Markku Tasala. Oulu Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s.ISBN 951-749-341-X, sid. |
* Markku Tasala. Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha / Markku Tasala. Oulu Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s.ISBN 951-749-341-X, sid. |
||
Versio 2. syyskuuta 2009 kello 15.57
Sotilaskarkuri tarkoittaa Suomessa sotilasta, joka on ollut luvatta poissa joukko-osastostaan rauhan aikana 3 vuorokautta tai sota-aikana 1 vuorokauden tai jos poissaolo on aiheuttanut vakavaa haittaa. Sotilaskarkuruutta pidetään yleisesti vakavana rikoksena, varsinkin sodan aikana, mutta rangaistukset voivat vaihdella laajasti; palveluksesta erottamisesta aina teloittamiseen asti. Suomessa kuolemanrangaistus on poistettu nykylainsäädännöstä.
Joskus termiä rintamakarkuri voidaan käyttää myös poliittisessa kontekstissa kuvamaan ryhmäpäätöksestä livennyttä henkilöä.
Sotilaskarkuruus Suomessa toisessa maailmansodassa
Yhteensä karkuruus- ja pakoilurikoksiin syyllistyi Suomessa noin 31 000–35 000 miestä, joista arviolta runsas puolet oli varsinaisia karkureita. Karkuruus painottui sekä absoluuttisesti että reserviläisten määriin suhteutettuna selvästi Varsinais-Suomeen, Satakuntaan, Itä-Hämeeseen ja Pohjois-Uudellemaalle. Karkuruus painottui maaseudulle ja tiettyihin kuntiin; jossain pitäjässä karkureita saattoi olla paljon, kun taas naapuripitäjässä ei lainkaan. Kuntakohtaisesti suurin suhteellinen karkureiden osuus oli Kolarissa, 7,8 %. [1]
Katso myös
Lähteet
- ↑ Markku Tasala. Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha / Markku Tasala. Oulu Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s.ISBN 951-749-341-X, sid., sivut 113-114
Kirjallisuutta
- Esko Salminen: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944. Otava 1976, ISBN 951-1-02303-9 nid 951-1-020304 sid.
- Kulomaa, Jukka: Käpykaartiin? 1941–1944: Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Painatuskeskus, 1995. ISBN 951-37-1754-2.
- Lars Stenström: Krigsvägar. 1997.
- Markku Tasala. Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha / Markku Tasala. Oulu Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s.ISBN 951-749-341-X, sid.
- Helge Smedjebacka ; suomentanut Matti Kettunen, Jääkärikenraalin elämä. F. U. Fagernäs 1894-1980
- Juutilainen, Antti: Rinta rinnan: Suomenruotsalaisten joukkojen sotatiet 1939–1944. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21913-4. .
- Matts Andersen; Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987.)
- Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941-1945