Lundin taistelu

Lundin taistelu käytiin 4. joulukuuta 1676 Ruotsissa, Lundin kaupungin pohjoisen portin ulkopuolella. Taistelu oli osa Skoonen sotaa.

Tausta

Ruotsi oli yksi kolmikymmenvuotisen sodan suurista voittajista ja sai Westfalenin rauhansopimuksessa v. 1648 Saksasta uusia alueita (Vorpommern, Wismar ja Neuenkirchen, Bremen-Verden, Wildeshousen ja muutamia pienempiä alueita). Roskilden (1658) ja Kööpenhaminan (1660) rauhansopimuksissa, Kaarle X Kustaan äkillisen kuoleman jälkeen, Ruotsi lopulta sai myös Skånen läänin Tanskalta. Samalla myös Blenkinge, Halland ja Bohuslän yhdistettiin Ruotsiin.

Kuningas Kaarle XI peri kruunun isältään Kaarle X Kustaalta vain viiden vuoden ikäisenä vuonna 1660, isänsä Göteborgissa tapahtuneen odottamattoman kuoleman jälkeen.

Ruotsi solmi Ranskan kanssa liiton, jossa se lupautui vastineeksi suuresta vuosittaisesta Ranskan talousavusta sijoittamaan suuren, 10000 miehen kenttäarmeijan Itämeren eteläpuolisille alueilleen. Sitä oli tarkoitus käyttää mahdollisessa Keski-Euroopan sodassa. Vuonna 1675 Ruotsi oli täyttänyt lupauksensa. Armeija oli kuitenkin paljon pienempi, heikompi ja huonommin varustettu kuin mitä oli luvattu. Se oli huonommin hoidettu kuin vastaavat Brandenburgin joukot Fehrbellin taistelussa. Taistelu päättyi ratkaisemattomaan, mutta horjuvan ruotsalaisen komentajan johdettua sitä kuin tappiota, siitä loppujen lopuksi tuli tappio Ruotsille.

Tanskan kuningas Kristian V näki silloin mahdollisuutensa Ruotsille menetettyjen alueiden takaisinvaltaamiseksi. Vuoden 1676 kesäkuussa Tanskan joukot tekivät harhautushyökkäyksen Norjasta Bohusläniin. Kesäkuun 29 päivänä Kristian itse johti pääarmeijansa lähelle Helsingborgia ja otti nopeasti haltuunsa suurimman osan Skånea. Vain raskaasti linnoitettu Malmön kaupunki vastusti Tanskan joukkoja. Monet asukkaista, erityisesti Pohjois-Skånen metsäseudun köyhät talonpojat, liittyivät Tanskan joukkoihin ja ahdistelivat alueella olevia Ruotsin joukkoja.

Heinäkuun 24 päivänä arviolta n. 250 vaunua käsittänyt ruotsalainen kuormasto ryöstettiin ja tuhottiin Loshultin väijytyksessä Skånen ja Smålandin läänien rajojen välissä. 50000 hopeakolikon sotasaalis, kuninkaan henkilökohtainen teltta ja hänen taloushopeansa menetettiin. Tämä tapahtuma oli alku välittömille sotatoimille, muttei niin korvaamaton vahinko kuin vihollisen sotapropagandassa väitettiin: menetysten kokonaismääräksi kirjattiin vain kolmen viikon avustukset Ranskasta.

Tanskan harhauttamisjoukot jatkoivat tunkeutumistaan Norjasta Ruotsin länsiosiin. Vain 21-vuotias kuningas Kaarle XI otti henkilökohtaisesti komentoonsa uudelleen kootun pääarmeijansa ja marssitti sen etelään Ruotsin sydänmailta pysäyttämään Tanskan armeijan. Tanskan kuningas sijoitti armeijansa pitkin Skånea voidakseen ruokkia armeijansa ja pystyäkseen pitämään hallussaan valloittamansa alueet, ja tuhoamaan Kaarlen mahdollisuudet huoltaa omaa armeijaansa. Tanskalaiset yrittivät myös eristää Malmön kaupungin. Kristian hallitsi myös Helsingörin kaupungin linnoitusta, Kristianstadia ja Landskronaa yhdessä Lundin ja Ystadin kaupunkien kanssa. Ruotsin tilanne oli jo huono.

Huolimatta huonoista yhteyksistä muun Ruotsin kanssa, Kaarle XI päätti pitää armeijansa Skånessa. mihin hintaan hyvänsä pitääkseen Tanskan armeijan kiireisenä niin, ettei se onnistuisi piirittämään ja näännyttämään Malmön kaupunkia nälkään. Vuoden 1676 syksy oli kova. Pellot tulvivat ylitsevuotavista vesisateista ja huonot tiet muuttuivat soistuviksi ojiksi. Marraskuun 20 päivänä Kristian lopultakin päätti antaa armeijansa siirtyä hyvin valituille talvimajoituspaikoille Lundin itäiselle alueelle. Kaarle ei löytänyt vastaavaa leiripaikkaa, mutta hän päätti antaa armeijansa lopun majoittua noin 10 km Lundista luoteeseen, Kävlinge-joen toiselle puolelle.

Myöhään marraskuun viimeisen päivän yönä ilma yhtäkkiä muuttui kylmäksi. Pienet joet jäätyivät heti, ja Kaarle päätti ryhtyä ratkaisutaisteluun.

Taistelu

Joukot

Tanskan armeijan kokoonpano oli noin 6300 jalkamiestä, 6000 ratsukkoa ja 53 raskasta kenttätykkiä. Miehiä ja tarvikkeita sisältävässä kuormastossa oli yhteensä noin 15000 miestä. Ruotsalaisten armeija oli huomattavasti pienempi. Jalkaväkeä sillä oli vain noin 2000 miestä, ratsuväkeä arviolta 6000 ja vain 8 raskasta tykkiä. Koko kenttäarmeijassa oli alle 9000 miestä. Kaarle päätti hyökätä, ja luotti nopean liikkeen ja täydellisen yllätyksen suoman etulyöntiaseman voimaan.

Taistelun kulku

Kello 04.00

Kaarle tiedusteli varovasti maastoa ja aloitti Kävlinge-joen ylityksen, joulukuun 4. päivän aamuna.

Kello 05.30

Armeija oli ylittänyt joen ja ankkuroinut sivustansa jokeen, vastapäätä Kristianin teltta-alueeseen nähden, ja aloitti marssin lounaaseen Lundia kohti. Yllätys oli täydellinen, ja Kristianin sotilaat olivat, kuten toivottiin, täydellisessä epäjärjestyksessä. Jälkikäteen tanskalaisten tekemässä tutkimuksessa todettiin, että useimmat tanskalaiset sotilaat olivat juovuksissa, eikä tanskalaisten vartiota oltu järjestetty kunnolla sinä yönä.

Kello 8.30 Ruotsin armeijan pääjoukko oli saavuttanut Lundin pohjoisen portin, mutta vasta nyt varsinainen taistelu kaupungista alkoi.

Kello 9.00 Ruotsin armeija otti haltuunsa Lundin pohjoispuolen korkeimman kukkulan. Kaarle itse osallistui henkilökohtaisesti taisteluun, johtaen henkilökohtaisesti toista hyökkäyssiipeä. Aamun taistelun aikana hänen hevosensa Thotten ammuttiin hänen altaan, ja hänen oli vaihdettava varahevoseensa, loistavaan siitosoriin Brillantiin, jonka hän oli saanut kruunajaislahjakseen Ranskan kuninkaalta Ludvig XIV:ltä vuonna 1673. Ruotsin historiassa Brillant tunnetaan paremmin lempinimeltänsä "Brandklipparen". Myöhemmin hevonen periytyi hänen pojalleen Kaarle XII:lle, joka käytti sitä, ratsun Lundissa 1716 tapahtuneeseen kuolemaan, saakka. Brillant oli kuollessaan siis vähintään 43-vuotias.

Taistelusta tuli todella intensiivinen, kun tanskalaiset olivat toipuneet alkujärkytyksestään. Muutaman tunnin taistelun jälkeen kuitenkin suuri osa Tanskan armeijasta perääntyi luoteeseen yli Kävlinge-joen. Jää murtui joukkojen alta, ja lukuisat Tanskan armeijan sotilaat ja ratsut hukkuivat jokeen. Kuningas Kristian ja prinssi Jörgen lähtivät Landskronasta jo keskipäivällä yhdessä pääarmeijan kanssa, ja he jättivät jälkeenjäävien joukkojen komennon toisille kenraaleille lopuksi päivää. On arveltu, että he luultavasti arvelivat taistelun hävityksi jo tuohon aikaan päivästä.

kello 11.30 Ruotsalaisten joukot valtasivat tanskalaisten leirin. Puolilta päivin ruotsalaiset epäröivät, jatkaako yhä taistelua, vai ajaa takaa jo pakenemassa olevia tanskalaisia. Ruotsalainen jalkaväki oli lukumäärältään pienempi. Sillä oli myös huono taktinen asema ja sen selustan takana olivat Lundin kaupunginmuurit. Kaarle, jonka siiven Tanskan pääarmeija oli työntänyt yli Kävlinge-joen, oli yhä hyvin huolissaan jalkaväestään Lundin ulkopuolella.

Kello 14.00 Kaarle päätti palata jalkaväkensä avuksi yhdessä jäljellä olevan ratsuväkensä kanssa, joka käsitti yhdeksän eskadeeria. Tässä vaiheessa taistelu oli melko sekavaa. Kaarle ratsasti suoraan kohti paikkaa, jossa hän ajatteli Ruotsin joukkojen sijaitsevan, mutta pian hän huomasi olevansa melkein yksin, hän alkoi rohkeasti ratsastaa suoraan Tanskan joukkojen linjojen läpi. Hän onnistui pääsemään turvallisesti läpi ja onnistui liittymään armeijaansa.

kello 15.00 ja 17.00 välillä Ne tanskalaiset, jotka eivät olleet päässeet pakoon, oli saarrettu ruotsalaisten pihtiliikkeellä. Toivottomaan asemaan joutuneet tanskalaiset tuhottiin seuranneessa verilöylyssä.

Taistelun jälkeisenä yönä noin 4000 jäljellä olevaa ruotsalaista sotilasta leiriytyivät ja menivät nukkumaan tanskalaisten majoituspaikkaan, jossa vielä edellisenä yönä oli majoittunut liki neljä kertaa heitä suurempi määrä tanskalaisia sotilaita.

Päivän taistelun kuluessa ruotsalaiset ottivat liki 2000 tanskalaista vankia, kun taas tanskalaiset puolestaan noin 50 ruotsalaista. Suurin osa vangeista vaihdettiin seuraavana vuonna. Pimeys oli jo laskeutunut taistelun loputtua, ja useat haavoittuneet paleltuivat kuoliaaksi seuraavan yön aikana.

Kaatuneet laskettiin hyvin tarkkaan taistelua seuranneena päivänä. Ruotsalaisten virallisen raportin mukaan kaatuneita löydettiin taistelukentältä 8993. Kaiken kaikkiaan enemmän kuin 9000 sotilasta, joista 6000 tanskalaista (mukaan lukien muutama Hollannin merijalkaväkeen kuuluva), ja 3000 ruotsalaista, kuoli joko taistelussa tai jälkeenpäin vammoihinsa taistelukentällä. Uhrien suhteellinen lukumäärä vahvuuksiin nähden merkitsee, että Lundin taistelu oli Euroopan siihenastisen historian kaikkien aikojen verisin taistelu. Joukoista enemmän kuin 40 % (Tanskan joukkojen tappiot jopa lähemmäs 50 %), tapettiin taistelukentällä, joka oli uskomaton luku tuohon aikaan. Tuon ajan armeijat useinkin menettivät kaatuneina vain 10 % joukoistansa suoraan taistelukentälle, jopa ratkaisevissa taisteluissa. Edes Napoleonin taisteluissa ei päästy vastaaviin kaatuneiden määriin. Luvut saavutettiin ja jopa ylitettiin vasta ensimmäisen maailmansodan aikana, lännessä Belgiassa ja Ranskassa.

Verrattuna toiseen tuhoisaan taisteluun, Poltavan taisteluun vuonna 1709, ruotsalaiset menettivät tapettuina vain noin 35 % joukoistasa. Ankaran talven aikana 1676/77 useita ruumita ei kyetty hautaamaan ennen kuin kuukausia myöhemmin. Jälkeenpäin ei tiedetä mihin kaikki ruumiit on haudattu. Syystä tai toisesta massahautojen sijaintia ei ole virallisesti paikallistettu. Yhden joukkohaudan sijainti löydettiin sattumalta 1995 Norra Nöbbelövin uuden kirkon sisäänkäynnin rakentamisen yhteydessä.