Ero sivun ”Sandinistit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Zorrobot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: nn:FSLN
D'ohBot (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 31: Rivi 31:
[[an:Frente Sandinista de Liberación Nacional]]
[[an:Frente Sandinista de Liberación Nacional]]
[[id:Sandinista]]
[[id:Sandinista]]
[[bg:Сандинистски фронт за национално освобождение]]
[[ca:Front Sandinista d'Alliberament Nacional]]
[[ca:Front Sandinista d'Alliberament Nacional]]
[[cs:Sandinisté]]
[[cs:Sandinisté]]

Versio 30. elokuuta 2009 kello 20.12

FSLN:n lippu

Sandinistit (esp. sandinistas) eli Frente Sandinista de Liberación Nacional – FSLN, Kansallisen vapautuksen sandinistirintama on vuonna 1961 perustettu nicaragualainen vasemmistolainen ja marxilainen puolue. Puolue on toinen maan kahdesta suuresta puolueesta ja sillä on noin 40 % kannatus.

Sandinistit haastoivat asevoimin Nicaraguaa 19361979 hallinneen Somozan suvun diktatuurin ja hallitsivat maata 1979–1990.

Sandinistien perustajiin kuuluivat Carlos Fonseca Amador, Tomás Borge Martínez ja Silvio Mayorga. Nimensä se sai Augusto César Sandinolta (1895–1934), joka taisteli Yhdysvaltain miehitystä vastaan 1927–1933 ja tuli kenraali Anastasio Somoza Garcían murhaamaksi kaksi vuotta ennen tämän vallankaappausta.

Vuoden 1979 vallankumous

Sandinistit muodostivat yhdessä muiden vallankumoukseen liittyneiden järjestöjen kanssa väliaikaisen juntan diktatuurin kaaduttua 1979. Väliaikainen juntta ajautui kuitenkin pian vaikeuksiin, ja konservatiivisempien ainesten siirtyessä oppositioon FSLN jäi Daniel Ortegan johdolla valtaan.

Sandinistien poliittinen skaala oli laaja ulottuen vallankumouksellisista marxilaisista vapautuksen teologiaa kannattaviin kristittyihin. Tämä näkyi myös sandinistijohtoisessa väliaikaishallituksessa, joka hallitsi Nicaraguaa vuoden 1984 vaaleihin asti: mm. Nicaraguan ulkoministerinä toimi katolinen pappi Miguel D'Escoto.

Yhdysvaltojen tukemat sissit, contrat, käynnistivät hyökkäyksen sandinistihallitusta vastaan 19801981. Contrien tuki Nicaraguan ydinalueilla oli olematonta, ja siksi he keskittyivätkin siviiliväestöön kohdistettuun terroriin. Sandinistit puolestaan rajoittivat sodan takia kansalaisvapauksia ja -oikeuksia, mm. ajoittain sensuroimalla oppositiolehtiä. Lisäksi he syyllistyivät joskus vastatoimissaan ihmisoikeusrikkomuksiin.

Tästä huolimatta Nicaraguassa järjestettiin ensimmäiset kansainvälisesti vapaiksi ja rehellisiksi tunnustetut monipuoluevaalit vuonna 1984, joissa sandinistit saivat noin 63 % kannatuksen. Eräiden oikeistolaisten ja äärioikeistolaisten oppositiopuolueiden klikki tosin boikotoi vaaleja.

Sandinisteja vastaan taistelleet vastavallankumoukselliset contra-sissit aiheuttivat Yhdysvaltain Ronald Reaganin hallitukselle poliittisen skandaalin, kun Washingtonin salaiset sotilastukitoimet tulivat päivänvaloon ns. Iran-Contra-skandaalissa. CIA:n tuella toteutettu Nicaraguan satamien miinoittaminen syksyllä 1983 puolestaan sai Nicaraguan haastamaan Yhdysvallat kansainväliseen tuomioistuimeen. Oikeusjutun seurauksena Yhdysvallat sanoutui irti tuomioistuimen päätäntävallasta.

Sisällissota contrien ja sandinistihallituksen välillä päättyi aselepoon 1988 Reaganin hallituksen jouduttua lopettamaan contrille antamansa tuen. Yhdysvaltain kauppasaarron ja contrien terrorin raunioittaman talouden kriisin seurauksena sandinistit hävisivät laajalle oppositiokoalitiolle vuoden 1990 vaaleissa ja luopuivat vallasta.

Myöhemmät vaiheet

1990-luvun alusta lähtien sandinistien johtajan Daniel Ortegan ympärille rakennettu henkilökultti on aiheuttanut ajoittaisia repeämiä puolueen riveissä. Vaikka FSLN on tätä nykyä Nicaraguan suurin puolue, oikeistopuolueiden onnistui pitkään yhteistyöllään estää Ortegan ja sandinistien paluu valtaan. Daniel Ortega voitti kuitenkin vuoden 2006 presidentinvaalit ja astui virkaan 10. tammikuuta 2007.