Carl Olof Cronstedt

Carl Olof Cronstedt 3.10.1758–7.4.1820

Carl Olof Cronstedtö vanhempi (3. lokakuuta 1756 – 7. huhtikuuta 1820) oli Ruotsin merivoimien vara-amiraali.

Nuoruus

Cronstedtin isä oli Johan Gabriel Cronstedt (12. heinäkuuta 1720 - 23. maaliskuuta 1774) oli tykistön majuri ja äiti Hedvig Juliana Jägerhorn af Spurila (20. heinäkuuta 1720 - 23. maaliskuuta 1787). Hän kasvoi Puotilan kartanossa Helsingin pitäjässä.

Cronstedt aloitti sotilasuransa vapaaehtoisena Prinssi Adolf Fredrikin rykmentissä 5. toukokuuta 1765, mistä hän siirtyi armeijan laivastoon kersantiksi 27. toukokuuta 1770. Hän siirtyi aliluutnantiksi tykistöön 12. elokuuta 1772 palaten armeijan laivastoon vänrikiksi 22. huhtikuuta seuraavana vuonna. Laivastossa hän yleni luutnantiksi 2. toukokuuta 1774. Hänet ylennettiin tykistönkapteeniksi 10. helmikuuta 1777.

Yhdysvaltojen vapaussota

Cronstedt palveli 1776–1779 Englannin laivastossa. Hän osallistui Yhdysvaltojen vapaussotaan, mutta vietti siitä suurimman osan sotavankina. Kulutettuaan rahansa vankeusaikana upseereiden sosiaaliseen elämään, Cronstedt onnistui palaamaan Amerikasta Ruotsiin Kustaa III:n stipendin avulla. Paluun jälkeen hänen uransa oli voimakkaasti nousujohteinen.

Saaristolaivaston komentajaksi hänet nostettiin Kustaa III:n sodassa, Cronstedtin tuettua kuningas Kustaa III:ta, kuninkaan päätettyä käydä venäläisiä vastaa uudelleen Ruotsinsalmessa. Pitkälti Cronstedtin ansiosta Ruotsi voitti Venäjän laivaston Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa 1790. Samana vuonna 26. lokakuuta Cronstedt nimitettiin meriasian valtiosihteeriksi. Hänet ylennettiin sinilippuisen laivaston kontra-amiraaliksi 22. joulukuuta 1793. Laivastojen kenraaliadjutantti hänestä tuli 26. kesäkuuta 1797. Kustaa III:n kuoltua Cronstedille myönnettiin yksi viidestä muistosormuksesta.

Viaporin komendantti

Cronstedt ylennettiin sinilippuisen laivaston vara-amiraaliksi ja Kronstadtin laivastoaseman komentajaksi 9. huhtikuuta 1801. Hän riitantui Kustaa IV Aadolfin kanssa ja hänet siirrettiin pois Tukholmasta 3. joulukuuta Viaporin komendantiksi. Tästä huolimatta Cronstedt työskenteli uutterasti linnoituksen parantamiseksi, vaikka Tukholman hallitus laiminlöikin linnoituksen rahoittamisen. Venäläisten hyökättyä Suomeen 1808 Cronstedt joutui jopa käyttämään omia varojaan linnoituksen puolustukseen.

Johan Tietrich Schoultz: Ruotsinsalmen II meritaistelu

Suomen sodassa Cronstedtin komentama Viaporin linnoitus antautui venäläisille 3. toukokuuta 1808. Cronstedtin ristiriitainen maine on laajasti seurausta Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista, jossa Cronstedtin jopa väitettiin myyneen Viaporin venäläisille – väite, jolle historiantutkijat eivät ole löytäneet todisteita. Todennäköisimmät syyt linnoituksen antautumiselle olivat upseerien keskuudessa vallinnut perusteltu laaja epäusko Ruotsin kykyyn puolustautua ylivoimaista vihollista vastaan, linnoituksen täydellinen eristäminen yhdistettynä hyvin suunniteltuun psykologiseen sodankäyntiin, joka vahvisti epäuskoa entisestään, huoli suuresta siviiliväestöstä linnoituksessa, ruudin riittämättömyys ja linnoitusten vähenevä merkitys sodankäynnissä ylipäätänsä.

Napoleonin sodan aikana myös useimmat saksalaiset linnoitukset antautuivat lähes taistelutta – linnoitusten aika läheni loppuaan. Cronstedt yritti kuitenkin voittaa aikaa ja solmi venäläisten kanssa aselevon, jonka mukaan Viapori antautuisi, ellei Ruotsista tulisi apua toukokuun 3. päivään mennessä. Kun Cronstedtin lähettämät lähetit olivat sopimuksen vastaisesti venäläisten toimesta viivytetty, eikä apua Ruotsista kuulunut, Cronstedt luovutti sopimuksen mukaisesti linnoituksen ja siellä talvehtineen saaristolaivaston osaston venäläisille. Suomalaiset upseerit ja sotilaat saivat sopimuksen mukaan palata koteihinsa, mutta ruotsalaiset vangittiin. Ruotsin etsiessä syntipukkeja hävitylle sodalle Cronstedt ja monta muuta upseeria (mm. Fredrik Adolf Jägerhorn – Viapori, Carl Magnus Gripenberg – Svartholman komentaja, Hans Henrik Gripenberg – Suomessa toimivien joukkojen ylikomentaja) aiottiin tuomita kuolemaan maanpetoksesta. Tuomioita ei kuitenkaan pantu täytäntöön Venäjän keisarin Aleksanteri I:n puututtua tuomioihin ja yleisen armahduksen tultua voimaan. Ruotsin hävittyä sodan kuningas Kustaa IV Aadolf ajettiin maanmiestensä toimesta maanpakoon. Samalla hävitty sota merkitsi loppua Ruotsin suurvaltapyrkimyksille.

Loppuelämä

Suomen sodan jälkeen Aleksanteri I:n myönsi kuten tapaan kuului myös Cronstedtille eläkkeen, mutta Cronstedt ei ikinä siirtynyt tsaarin palvelukseen. Loppuelämänsä hän eli Herttoniemen kartanossa viettäen syrjäänvetäytyvää elämää, keskittyen lastensa kasvatukseen ja kartanon puiston rakentamiseen. Carl Olof Cronstedtia onkin sanottu "puutarhansuunnittelun mestariksi". Cronstedtin vaimo oli kreivitär Beata Sofia Wrangel af Sauss (6. toukokuuta 1762 – 9. joulukuuta 1840) (kreivillinen suku #93) . Carl Olof Cronstedt on haudattu Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle.

Carl Olof Cronstedtilla oli kolme lasta:

• Hedvig Charlotta Cronstedt (10. syyskuuta 1795 - 7. huhtikuuta 1868) hovineiti
• Gabriel Anton Cronstedt (8. joulukuuta 1798 – 1893) kenraalimajuri
• Carl Olof Cronstedt (18. lokakuuta 1800 – 1883) vapaaherra

• 
  Herttoniemen kartanon päärakennus, jonka Cronstedt rakennutti arkkitehti Pehr Granstedtin piirustusten pohjalta 1815
• 
  Cronstedtin hauta Helsingin pitäjän kirkonhautausmaalla.