Ero sivun ”Anton Denikin” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Louperibot (keskustelu | muokkaukset)
39 510 muokkausta
p Botti muokkasi: en:Anton Denikin
Kh, yksityiskohtien tarkistuksia engl. Wikipedian mukaan.
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Anton Denikin 1918.jpg|thumb|right|Anton Denikin vuonna 1918.]]
[[Tiedosto:Anton Denikin 1918.jpg|thumb|right|Anton Denikin vuonna 1918.]]
Kenraali '''Anton Ivanovitš Denikin''' (s. [[16. joulukuuta]] [[1872]] [[Wloclawek]], [[Puola]] – [[8. elokuuta]] [[1947]] [[Ann Arbor]], [[Michigan]], [[Yhdysvallat]]) oli vuosina [[1918]] – [[1919]] Etelä-Venäjällä toimineen sadantuhannen miehen Etelä-Venäjä ([[Venäjän valkoinen armeija|valkoisen]]) armeijan komentaja. Hän onnistui karkottamaan [[bolševikit]] [[Ukraina]]sta, mistä lähti etenemään kohti pohjoista [[Moskova]]a. Hyökkäys lähti hyvin liikkeelle, mutta [[Puna-armeija]] onnistui kuitenkin pysäyttämään Denikinin [[Orjol]]issa ja lyömään hänen joukkonsa, koska valkoinen armeija joutui keskittämään voimiaan etelään [[Nestor Mahno]]a vastaan.
Kenraali '''Anton Ivanovitš Denikin''' (s. [[16. joulukuuta]] [[1872]] [[Wloclawek]], [[Puola]] – [[8. elokuuta]] [[1947]] [[Ann Arbor]], [[Michigan]], [[Yhdysvallat]]) oli vuosina [[1918]] – [[1919]] Etelä-Venäjällä toimineen sadan tuhannen miehen Etelä-Venäjän ([[Venäjän valkoinen armeija|valkoisen]]) armeijan komentaja. Hän onnistui karkottamaan [[bolševikit]] [[Ukraina]]sta, mistä lähti etenemään pohjoiseen kohti [[Moskova]]a. Hyökkäys lähti hyvin liikkeelle, mutta [[Puna-armeija]] onnistui kuitenkin pysäyttämään Denikinin [[Orjol]]issa ja lyömään hänen joukkonsa, koska valkoinen armeija joutui keskittämään voimiaan etelään [[Nestor Mahno]]a vastaan.


Denikin opiskeli [[Kiova]]n sotakoulussa ja Yleisesikunta-akatemiassa. Hän osallistui [[Venäjän-Japanin sota]]an [[1904]]–[[1905]]. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäiseen maailmansotaan]] hän lähti kenraalimajurina ja toimi sodan alussa prikaatinkomentajana [[Karpaatit|Karpaateilla]] ja [[Galitsia]]ssa.
Denikin opiskeli [[Kiova]]n sotakoulussa ja Yleisesikunta-akatemiassa. Hän osallistui [[Venäjän-Japanin sota]]an [[1904]]–[[1905]]. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäiseen maailmansotaan]] hän lähti kenraalimajurina ja toimi sodan alussa prikaatinkomentajana [[Karpaatit|Karpaateilla]] ja [[Galitsia]]ssa.


Vuonna [[1916]] hänet nimitettiin VII armeijakunnan komentajaksi. Vuoden 1917 syyskuussa hän osallistui kenraali [[Lavr Kornilov]]in epäonnistuneeseen vallankaappaushankkeeseen Venäjän väliaikaisen hallituksen valtuuksin elokuusta 1917 alkaen diktaattorina hallinnutta [[Aleksandr Kerenski]]ä vastaan. Denikin pidätettiin yhdessä Kornilovin kanssa. Marraskuussa 1917 tapahtuneen kansankomissaarien Lokakuun vallankumouksen jälkeen Denikin ja Kornilov onnistuivat pakenemaan Etelä-Venäjälle, jossa liittyivät kenraali [[Mihail Aleksejev]]in vastavallankumouksellisiin.
Vuonna [[1916]] hänet nimitettiin VII armeijakunnan komentajaksi. Vuoden 1917 syyskuussa hän osallistui kenraali [[Lavr Kornilov]]in epäonnistuneeseen vallankaappaushankkeeseen Venäjän väliaikaisen hallituksen valtuuksin elokuusta 1917 alkaen diktaattorina hallinnutta [[Aleksandr Kerenski]]ä vastaan. Denikin pidätettiin yhdessä Kornilovin kanssa. Marraskuussa 1917 tapahtuneen kansankomissaarien [[Lokakuun vallankumous|Lokakuun vallankumouksen]] jälkeen Denikin ja Kornilov onnistuivat pakenemaan Etelä-Venäjälle, jossa liittyivät kenraali [[Mihail Aleksejev]]in vastavallankumouksellisiin.


Denikin vetäytyi [[Krim]]ille erosi valkoisesta armeijasta ja luovutti komentajuuden [[Pjotr Wrangel]]ille ja pakeni laivalla [[Mustameri|Mustanmeren]] yli [[Istanbul]]iin. Denikin sai turvapaikan [[Englanti|Englannista]] jossa hän asui kaksi kuukautta myöhemmin hän asettui asumaan [[Belgia]]an. Myöhemmin hän asui [[Unkari]]ssa. Vuodesta [[1926]] hän asui [[Ranska]]ssa. Vuodesta [[1945]] Denikin asui [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]].
Vuonna [[1920]] Denikin erosi valkoisesta armeijasta, luovutti komentajuuden [[Pjotr Wrangel]]ille ja pakeni [[Krim]]iltä laivalla [[Mustameri|Mustanmeren]] yli [[Istanbul]]iin. Denikin sai turvapaikan [[Englanti|Englannista]] jossa hän asui kaksi kuukautta. Myöhemmin hän asettui asumaan [[Belgia]]an, sitten [[Unkari]]in, vuodesta [[1926]] hän asui [[Ranska]]ssa ja vuodesta [[1945]] [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]].


Denkinin tytär [[Marina Denikina]] sai [[Venäjä]]n kansalaisuutensa takaisin vuonna [[2005]]. Hän kirjoitti kirjeen presidentti [[Putin]]ille jotta hänen isänsä ruumis haudattaisiin uudelleen Venäjälle Donskoinin [[luostari]]in [[Moskova]]an. Se tapahtui [[3. lokakuuta]] vuonna [[2005]]. Marina Denikina kuoli [[17. marraskuuta]] vuonna [[2005]], kotonaan [[Versailles]]sa, [[Pariisi]]ssa.
Denkinin tytär [[Marina Denikina]] sai [[Venäjä]]n kansalaisuutensa takaisin vuonna [[2005]]. Hän kirjoitti kirjeen presidentti [[Putin]]ille jotta hänen isänsä ruumis haudattaisiin uudelleen Venäjälle Donskoinin [[luostari]]in [[Moskova]]an. Näin tapahtuikin [[3. lokakuuta]] vuonna [[2005]]. Marina Denikina kuoli [[17. marraskuuta]] vuonna [[2005]] kotonaan [[Versailles]]sa, [[Pariisi]]ssa.


==Kirjallisuutta==
==Kirjallisuutta==

Versio 23. elokuuta 2009 kello 22.24

Anton Denikin vuonna 1918.

Kenraali Anton Ivanovitš Denikin (s. 16. joulukuuta 1872 Wloclawek, Puola – 8. elokuuta 1947 Ann Arbor, Michigan, Yhdysvallat) oli vuosina 1918 – 1919 Etelä-Venäjällä toimineen sadan tuhannen miehen Etelä-Venäjän (valkoisen) armeijan komentaja. Hän onnistui karkottamaan bolševikit Ukrainasta, mistä lähti etenemään pohjoiseen kohti Moskovaa. Hyökkäys lähti hyvin liikkeelle, mutta Puna-armeija onnistui kuitenkin pysäyttämään Denikinin Orjolissa ja lyömään hänen joukkonsa, koska valkoinen armeija joutui keskittämään voimiaan etelään Nestor Mahnoa vastaan.

Denikin opiskeli Kiovan sotakoulussa ja Yleisesikunta-akatemiassa. Hän osallistui Venäjän-Japanin sotaan 1904–1905. Ensimmäiseen maailmansotaan hän lähti kenraalimajurina ja toimi sodan alussa prikaatinkomentajana Karpaateilla ja Galitsiassa.

Vuonna 1916 hänet nimitettiin VII armeijakunnan komentajaksi. Vuoden 1917 syyskuussa hän osallistui kenraali Lavr Kornilovin epäonnistuneeseen vallankaappaushankkeeseen Venäjän väliaikaisen hallituksen valtuuksin elokuusta 1917 alkaen diktaattorina hallinnutta Aleksandr Kerenskiä vastaan. Denikin pidätettiin yhdessä Kornilovin kanssa. Marraskuussa 1917 tapahtuneen kansankomissaarien Lokakuun vallankumouksen jälkeen Denikin ja Kornilov onnistuivat pakenemaan Etelä-Venäjälle, jossa liittyivät kenraali Mihail Aleksejevin vastavallankumouksellisiin.

Vuonna 1920 Denikin erosi valkoisesta armeijasta, luovutti komentajuuden Pjotr Wrangelille ja pakeni Krimiltä laivalla Mustanmeren yli Istanbuliin. Denikin sai turvapaikan Englannista jossa hän asui kaksi kuukautta. Myöhemmin hän asettui asumaan Belgiaan, sitten Unkariin, vuodesta 1926 hän asui Ranskassa ja vuodesta 1945 Yhdysvalloissa.

Denkinin tytär Marina Denikina sai Venäjän kansalaisuutensa takaisin vuonna 2005. Hän kirjoitti kirjeen presidentti Putinille jotta hänen isänsä ruumis haudattaisiin uudelleen Venäjälle Donskoinin luostariin Moskovaan. Näin tapahtuikin 3. lokakuuta vuonna 2005. Marina Denikina kuoli 17. marraskuuta vuonna 2005 kotonaan Versaillessa, Pariisissa.

Kirjallisuutta

  • Anton I. Denikin: The Career of a Tsarist Officer. Memoirs 1872 – 1916.
  • Anton I. Denikin: The Russian Turmoil 1922.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anton_Denikin&oldid=7223353”