Ero sivun ”Aleksandr Lebed” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
uusi luokka
onhan siinä lähteet, vai mitä tarkoittiin?
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Evstafiev-general-alexander-lebed17oct96.jpg|thumb|Lebed lehdistötilaisuudessa [[17. lokakuuta]] [[1996]]]]
[[Kuva:Evstafiev-general-alexander-lebed17oct96.jpg|thumb|Lebed lehdistötilaisuudessa [[17. lokakuuta]] [[1996]]]]
{{Lähteetön}}


'''Aleksandr Ivanovitš Lebed''' ({{k-ru|Алекса́ндр Ива́нович Ле́бедь}}, [[20. huhtikuuta]] [[1950]] – [[28. huhtikuuta]] [[2002]]) oli venäläinen kenraali ja suosittu poliitikko.
'''Aleksandr Ivanovitš Lebed''' ({{k-ru|Алекса́ндр Ива́нович Ле́бедь}}, [[20. huhtikuuta]] [[1950]] – [[28. huhtikuuta]] [[2002]]) oli venäläinen kenraali ja suosittu poliitikko.

Versio 18. elokuuta 2009 kello 01.35

Lebed lehdistötilaisuudessa 17. lokakuuta 1996

Aleksandr Ivanovitš Lebed (ven. Алекса́ндр Ива́нович Ле́бедь, 20. huhtikuuta 195028. huhtikuuta 2002) oli venäläinen kenraali ja suosittu poliitikko.

Lebed valmistui Rjazanin laskuvarjojoukkojen koulusta 1973. Vuosina 19811982 hän komensi pataljoonaa Afganistanissa, josta sai Neuvostoliiton sankarin arvonimen, opiskeli 1982–1985 Frunzen sotilasakatemiassa ja sai komentoonsa 1988 laskuvarjodivisioonan, joka oli sijoitettu räjähdysherkille alueilla Tbilisissä ja Bakussa. Lebed nimitettiin laskuvarjojoukkojen varakomentajaksi tammikuussa 1991.

Kuuluisuutta hän saavutti elokuussa 1991 vallankaappausyrityksen aikana, kun hän komensi Tulasta Moskovaan parlamenttitaloa varmistamaan lähetettyjä joukkoja. Hän esti hyökkäyksen Jeltsinin päämajaan, mutta väitti myöhemmin, että oli kaappauksen aikana puolueeton ja olisi vallannut valkoisen talon käskystä.

Lebed oli kesäkuusta 1992 Moldovaan sijoitetun Venäjän 14. armeijan komentaja. Lebed käytti joukkoja estämään suuren skaalan verenvuodatuksen ja etnisen puhdistuksen Transnistriassa, ja ilmoitti suorasanaisesti olevansa paikallisten venäläisten puolella, mikä teki hänestä nationalistien sankarin. Vuonna 1993 hän kieltäytyi tukemasta Jeltsiniä tai Jeltsinin vastustajia, arvosteli kollegaansa, puolustusministeri Pavel Gratševia armeijan tilasta ja Jeltsiniä Tšetšenian operaatiosta 1994, jonka jälkeen Jeltsin määräsi hänet eläkkeelle asevoimista 1995.

Joulukuussa 1995 Lebed valittiin duumaan ja osallistui 1996 presidentinvaaliin nationalistis-populistisella kampanjalla, mutta jäi kolmanneksi Jeltsinin ja kommunistien Gennadi Zjuganovin jälkeen. Jeltsin otti Lebedin kansallisen turvallisuusneuvoston johtoon turvatakseen uudelleenvalintansa toisella kierroksella. Lebed toimi kuitenkin itsenäisesti ja hyväksyi elokuussa aselevon Tšetšenian separatistien kanssa ja solmi Hasavjurtin rauhansopimuksen Aslan Mashadovin kanssa. Tämä suututti hallituksen sisäpiirin ja Lebed järjestettiin ulos hallituksesta lokakuussa 1996.

Vuonna 1998 Lebed valittiin Krasnojarskin aluepiirin kuvernööriksi. 28. huhtikuuta 2002 Lebed ja seitsemän muuta kuolivat helikopteriturmassa Krasnojarskin ulkopuolella.

Lähteitä