Ero sivun ”Permetriini” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: cs:Permethrin |
p Botti lisäsi: pl:Permetryna |
||
| Rivi 38: | Rivi 38: | ||
[[it:Permetrina]] |
[[it:Permetrina]] |
||
[[nl:Permethrin]] |
[[nl:Permethrin]] |
||
[[pl:Permetryna]] |
|||
[[ru:Перметрин]] |
[[ru:Перметрин]] |
||
Versio 16. elokuuta 2009 kello 19.25
| Permetriini | |
|---|---|
[[Tiedosto: |275px|]] |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C21H20Cl2O3 |
| Moolimassa | 391.28 g/mol |
| Ulkomuoto | - |
| Sulamispiste | 34 °C |
| Kiehumispiste | 200 °C |
| Tiheys | 1.19 g/cm³ |
| Liukoisuus veteen | - |
Permetriini on synteettinen pyretriinin johdoksen syntyvä kemikaali, jota käytetään esimerkiksi tuholaismyrkyissä.[1] Se toimii hermomyrkkynä hyönteisille ja sitä käytetään sekä hyönteisten tappamiseen että karkottamiseen.[2] Se toimii hermosolujen solukalvoilla hidastaen natriumreaktiota. [3] Nisäkkäät kestävät permetriiniä paljon paremmin kuin hyönteiset ja myrkytystapaturmat ovat harvinaisia. Kalat ovat aineille varsin herkkiä.[4]
Permetriiniä käytetään laajalti maataloudessa tappamaan tuhohyönteisiä puuvilla-, vehnä, maissi- ja sinimailaspelloilta sekä jossain määrin myös siipikarjan loisten torjuntaan. Permetriinin käyttö on herättänyt vastustusta, sillä se tappaa valikoimatta kaikenlaisia eläimiä, kuten mehiläisiä, kaloja ja pieniä nisäkkäitä.
Permetriini tuli markkinoille 1990-luvun alussa, ja sitä pidettiin turvallisempana kuin sitä ennen käyttettyjä organofosfaatteja.[3].
Lähteet
- ↑ Terveyskirjasto
- ↑ Transmeri
- ↑ a b Marketta Ollikainen: Täistä ei päästä 1999. Tiede-lehti.
- ↑ Torjunta-aineet. Orgaaniset ympäristömyrkyt (s. 9) Kustannusosakeyhtiö Medicina.
Aiheesta muualla
- NPTN Fact sheet (englanniksi)
- Permetriinin kansainvälinen kemikaalikortti